Taas selvittiin!

Koulun lukuvuosi on ohitse! Pöllähtäneenä olen viettänyt ensimmäistä lomapäivää, kun kiire yhtäkkiä loppuu ja hiljaisuus on ympärillä. Niin ihanaa...

Eilen oli haikeaa, kun nykyiset oppilaani lähtevät syksyllä uuteen kouluun uuden opettajan ohjaukseen. Intensiiviset vuodet on jaettu yhdessä ja paljon on koettu. Olen ehkä urani huipulla, sillä sain 9-vuotiaalta pojalta kovan tunnustuksen: "Olet reilu jätkä!" Mukavia muistoja ja tätä toissapäiväistä kehua olen hymyillen sulatellut :>D

Jotta en ihan pökerry tässä loman ensi huumassa, sain palautuksen maan pinnalle, kun autosta alkoi tänään kuulua järkyttävää kirskuntaa. Olin varma, että vähintään moottori leikkaa kiinni. Kun mitkään varoitusvalot eivät kuitenkaan palaneet, uskalsin ajaa kotiin saakka. 

Miehet ovat erikoisia pakkauksia! Lyhyen tutkimisen jälkeen sain lohduttavan diagnoosin: Kivi jarrukilven ja - levyn välissä. Lähtee itsekseen pois. Onneksi! Minä en olisi tuota hoksannut pitkänkään pähkimisen jälkeen...

Eilen hyppäsi kauris koulun juhlaan mennessä auton eteen ja myöhemmin toinen autoilija oli vähällä ajaa parkkipaikalta kylkeeni. Auton kanssa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Onneksi useimmiten selvitään säikähdyksellä. 

Loma ~ ehkä totun kohta ajatukseen, ettei aamuisin tarvitse herätä klo 6. Riemullista!

Vesi virtaa

Vesi virtaa mökillä putkia pitkin taas sisälle. No, kulkihan se koko kevään, kun kannoin! Nyt on kuitenkin putki viety järveen ja kylmä vesi tulee hanasta, kivaa.

Keräsin eilen ensimmäiset lupiinit tienvarresta verantojen maljakoihin. Kauniita, vaikka se niin parjattu kukka onkin.

Huomenna viimeinen työpäivä - oikeastaan aamu - ja sitten alkaa kesäloma. Niiiiiin ihanaa!

Hellepöllöt

Vuonna 2014 oli toukokuussa samanlaista hellettä kuin nytkin, ei tosin näin kauan. Silloin yhtenä päivänä lähdin töiden jälkeen kastelemaan isovanhempieni hautaa ja löysin samalla retkellä sattumalta viirupöllön pesän.

En osannut pelätä yhtään, kun yhtäkkiä vanhan kannon sisällä istui viirupöllö pesällään. Olin kahden, kolmen metrin päässä linnusta. Peräydyin heti, mutta jäin pitkällä putkella kuvaamaan läheiseltä tieltä. Vasta jälkeen päin muistin, että viirupöllö voi hyökätä ihmisen päälle ja saada aikaan pahoja vammoja terävillä kynsillään ja nokallaan.

Myöhemmin kesäkuun alussa sain vielä kuvia saman pöllön poikasesta. Yksi hienoimmista luontokokemuksistani on ollut tämä tapaaminen helteisisenä päivänä ensin emon ja sitten poikasen kanssa.

Suomen lipun juhlapäivä

Tänään Suomen lippu täyttää 100 vuotta. Onnea!

 Perustuslakivaliokunnan mietintö hyväksyttiin eduskunnassa 28.5.1918 ja laki lipusta vahvistettiin parin päivän päästä. Vaikka lakiin on sen jälkeen tehty pieniä muutoksia, on lippu kuitenkin pysynyt samana. Suomessa on käytössä neljä virallista lippua: kansallislippu, valtiolippu, puolustusvoimien lippu ja tasavallan presidentin lippu.

Nykypäivänä suositellaan liputusta liputuspäivien lisäksi myös omina juhlapäivinä. Kansalaiset saavat aina liputtaa, kun haluavat. Tietysti pitää muistaa kohdella lippua kunnioittavasti ja muistaa, että juhannusta lukuunottamatta yöllä ei liputeta.

Minusta on hauska liputtaa ja vedän aina lipun salkoon, kun on aihetta. Juuri kesäloman alkuun suunniteltavaa matkaakin siirrettiin, että voin liputtaa 4. kesäkuuta puolustusvoimain lippujuhlapäivänä :>)

Liehukoon siis meidänkin lippu tänään salossa juhlan kunniaksi!

Kaikki kukkii jo

Hullusti tässä käy, kun näin helteiseksi toukokuu muodostui. Kaikki kukkii, lemmikit ja suopursut, puolukka ja pihlaja.  Kevään kukinnan aikaan pitäisi olla runsaasti pölyttäjiä. Meidän rinteessä niitä on näkynyt vain harvakseltaan. Hyönteisiä on enemmän vasta kesäkuun puolella. 

Kun heinäkuuhun päästään, tällä vauhdilla meillä ei enää mikään kuki. Muistan kevään 2014. Silloin oli myös toukokuun helteet ja loppukesällä ei pöydälle maljakkoon enää luonnonkukkia löytynyt. Eikä silloin ollut edes näin pitkää kuumaa jaksoa. 

Voi olla, että metsämarjoista ei kunnon satoa tänä vuonna saada. En halua kuitenkaan olla mikään ennustajaeukko. Aika näyttää...

Nyt kuitenkin nautitaan kukkamerestä ja kesän kauneudesta. Lähden uimaan!

Egyptiläistä käsityötä

              

Talvella tutustuin seppä Said Ibrahimiin, kun hän piti töidensä näyttelyä paikallisen marketin aulassa. Ihastelin erilaisia taottuja taide- ja käyttöesineitä ja lupasin ostaa kulmahyllykön terassille, kunhan mökkikausi alkaa. 

Seppä ja kuvanveistäjä Ibrahim on kotoisin Alexandriasta ja aloittanut jo 6-vuotiaana katselemalla isänsä pajalla. Nyt hän on sukunsa sepistä viimeinen. 

Ibrahim kertoo: "Olen kotoisin Egyptistä, mutta kotini ja sydämeni ovat Suomessa. " Hän on aivan valloittava persoona, ystävällinen, puhelias ja palvelualtis.  Lisäksi talvella selvisi, että olen joitain vuosia sitten opettanut musiikissa hänen poikaansa. 

Kunnioitan suuresti näitä maahanmuuttajia, jotka ahkeralla työllään elättävät perheensä ja kouluttavat lapsensa. Minulla on ollut erityinen ilo tänä talvena tutustua lähemmin erääseen maahanmuuttajataustaiseen perheeseen. Eipä aiemmin ole tielleni tullut kolmen lapsen opiskelevaa äitiä, joka ennen kahdeksaa aamulla soittaa ja kysyy iloisesti, ottaisimmeko lämmintä pullaa ja rieskaa. Hän oli ryhtynyt jo viideltä leipomaan ja toisi lämpimäiset kouluun mennessään. 

On ollut mukava tutustua ja auttaa mm. erilaisten suomenkielisten kaavakkeiden täytössä. Niiden kieliasu sivumennen sanoen aiheuttaa harmaita hiuksia kantasuomalaisellekin!

Eilen kävin sepältä valitsemassa oman hyllykköni. Se on juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Lisäksi hintataso oli erittäin kohtuullinen ja palvelu mitä ystävällisintä. 

Tuossa hyllykkö nyt koristaa terassia kuin olisi aina siinä ollut. 

Kiitos sepälle ja egyptiläiselle taontaperinteelle!

Huojentunut olo

Kevään arvioinnit ovat valmiit ja tietosuojauudistuksen nettitentti suoritettu! Ah, kylläpä on huojentunut ja kevyt olo. Minulle keitettiin tästä ilosta hyvät päiväkahvit, ja myöhemmin palkitsin itseni kevään ensimmäisellä kielokimpulla. Tuoksu on huumaava ja kukat niin kauniit.

Kivikko pihassa aloittelee kukintaansa. Järvi on tyyni ja hyttyset heränneet, huomasin kieloja kerätessäni. Vaikka työ jatkuu vielä puolitoista viikkoa, on riemullinen mieli. Isoista työasioista on taas kerran selvitty.

Helluntai

Lähdin aamulla kesämökkipaikkakunnan kirkkoon. Vähän oli talven jälkeen unohduksissa matkaan vaadittava aika, sillä myöhästyin himpun verran. Alkuvirren ensimmäistä säkeistöä laulettiin, kun hiivin sisään. Olikin kaksinkertainen juhlapäivä: kaatuneitten muistopäivä ja helluntai. Messun jälkeen oli seppelpartioiden lähettäminen haudoille sekä makoisat kirkkokahvit.

Tapasin monta tuttua. Ystäväpariskunnan kanssa vaihdettiin kuulumiset ja monen muun kanssa juteltiin niitä, näitä. Auringonpaiste kirkkoniemellä, lämpö sekä mielettömän kaunis luonto tekivät keväisestä sunnuntaista ihan kesäisen.

Paluumatkalla poikkesin vielä toisella hautausmaalla. Siellä on tuhkattuja vainajia varten monenlaisia vaihtoehtoja: uurnalehto, sirottelualue sekä mäntykankalla spontaanisti syntyneiden polkujen varsilla pieniä luonnonkiviä, joihin vainaja saa oman nimensä. Kaunis alue!

Tästä viikonlopusta tulikin hautausmaakierros - koulutöiden lisäksi.

Ruusuja ja rakkautta

Jostain syystä heräsin aamulla jo klo 4.45. Torkuskelin kuitenkin radiosta klassista kuunnellen puoli kahdeksaan. Sitten lähdin heti aamupalan jälkeen sadan km:n päähän viemään orvokkeja isovanhempien haudalle. 

Hauta on seurakunnan hoidossa. Joitain vuosia sitten joku toi sinne ruusun, joka nyt oli juurillaan valloittanut koko kukkatilan. Koska kesäkukat eivät olisi mahtuneet kasvamaan, kiskoin koko ruusun irti. Siinä olikin hommaa. Isot juuret se oli ehtinyt kasvattaa, mutta minä vein kuitenkin kisassa voiton. 

           (Kuva: Yle TV 1)

Hoidin samalla kaupungissa monta asiaa. Kotiin ajellessa valmistauduin kuninkaallisiin häihin kuuntelemalla Ylen ykköseltä häämusiikkia. Widorin viides soi niin riemukkaan komeasti... Vähän kiire tuli ja vauhdikkaasti kurvailin viimeiset kilometrit. Kun syöksyin sisään television ääreen, oli morsian juuri astumassa sisään kirkkoon. En siis menettänyt mitään tärkeää ;>)

Vapautunut, kaunis morsiuspari sai toisensa. Hääpuku oli ihana yksinkertaisuudessaan ja kirkossa esitettiin jousiorkesterin sekä sellon sävelin tuttuja, kauniita klassisia sävelmiä. 

Vihkimisen seurasin, sitten vietinkin ulkona koko iltapäivän ja illan. Puukiipijä juoksenteli vaahteran rungolla, sitruunaperhoset lentelivät ja kivikkokasvit alkavat avata nuppujaan. Pienet nokoset nukuin ulkona oppilaiden arviointien lomassa. Työasioita siis ahersin, kuten kaikki opettajat näinä viikkoina. 

Ah, tätä lämmintä kevättä, joka ihan kesältä tuntuu. 

Pilkullinen tervehdys

Nyt naurattaa, mutta ei naurattanut iltapäivällä.

Olin lähdössä autolla kodin parkkipaikalta, kun yhtäkkiä kuului auton kyljestä ropinaa. Ihmetellen nousin katsomaan, mitä auton kylkeen osui - ja siellähän oli oikein kunnon parviprujaus naakankakkaa! Koko auton toinen kylki ja osa kattoa oli pilkullisena kuin kunnon dalmatialaisella konsanaan. 

Vähän korvia luimistellen sekä mielessä manaillen ajoin linnunkakkaisella autolla kaupungin halki ja menin hautausmaalle kastelemaan kukkia, kuten oli tarkoituskin. Vieressä oli järvi, jonka rantaan ajoin, otin kanisterilla vettä ja pesin paperilla suurimmat pläjäykset pois. Myöhemmin viimeistelin pesun kunnolla.

Tiedän kokemuksesta, että naakan kakka on kuivuttuaan kuin sementtiä, jota ei meinaa saada pois millään. Nyt se tuoreana onneksi irtosi helposti.

Mitähän olisi tapahtunut, jos olisin auton sijaan ollut liikkeellä jalkaisin? Hih!