Vihdoin...

                   

              Minne me muutamme kesäksi majan?

              Missä me vietämme kultaisen ajan?

              Hauskaa vappua!

Siivousta ja siivousta ja...

Viime viikon iltapäivät ovat menneet mökkiä talven jäljiltä siivotessa. Lauantaina oli veso-koulutuspäivä, joka hieman hidasti tahtia. Sunnuntaina jälleen ahersin - vaikka lepopäivä olikin - pitkän päivän mökillä. Siivous onkin melkein valmis. Huomenna on jäljellä enää lattioiden pesu.

Tänään en kokouksen vuoksi päässyt keskeneräisen homman kimppuun, mutta siivosin täällä kotona. On kiva jättää talvikoti siistiksi, sillä toukokuussa tulee kuitenkin muutama kaupunkiyö pakon sanelemana. Nyt on kyllä olo vähän vetämätön, mutta onneksi tässä syvästi inhoamassani siivousrumbassa jo kalkkiviivoilla ollaan.

Mökillä oli krookuksia noussut kukkimaan ja valkovuokoissakin näkyi nuput. Suunnittelin huomenna nappaavani mukaan orvokkeja. Täytyyhän vapuksi niitä olla muutamassa purkissa. (No, rehellisesti sanoen ei jää muutamaan, sillä orvokit ovat lempikukkiani.)

Mökille muutto häämöttää... Niin ihanaa!!!

Uudet renkaat

Niin katosi yli 500 euroa silmänräpäyksessä! 

Kävin viikolla ostamassa uudet kesärenkaat. Vielä olisin osan kesästä voinut ajaa vanhoilla, mutta en halunnut. Väärissä asioissa ei pidä säästää. Kuluneet renkaat ovat kuitenkin riski. Auton huolto olisi vielä edessä, mutta siirrän sitä loman alkuun, niin on paremmin aikaa. 

Autoilu maksaa. Saa nähdä, mitä tapahtuu, jos tiestö siirtyy uusiin käsiin ja monet muutokset nykyiseen verrattuna tulevat voimaan. Aika näyttää. Luulen kuitenkin, että ajaminen ja auton ylläpito eivät tule halvemmaksi. Toisaalta maksan mielelläni siitä, millä saastutan luontoa. 

Meilläpäin on melkein pakko omistaa auto. Julkisia kulkuneuvoja kulkee vain harvakseen, emmekä ole isojen teiden varrella. Juuri lopetettiin niistä harvoistakin junavuoroista osa. Onneksi yksityinen taidemuseo laittoi bussivuoroja käyntiin, jotta ei ihan pussiin jääty esim. viikonloppuisin. Mökille en pääsisi mitenkään ilman omaa autoa.

Loppupäätelmä:  Kai sitä pitää kuitenkin olla iloinen maksaja, kun saa itse ajella, mihin lystää!

Jäät lähtivät

"Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee..." laulettiin ennen koulussa. 

Mökkijärvestä lähtivät eilen jäät. Ohikulkumatkalla piti kaula pitkällä kurkistella, onko vesi todella vapaa jääkannesta ja olihan se. Mukavaa!  Huomenna lähden katsomaan ja ihastelemaan, kun auringonkin pitäisi paistella. (Niin ja jatkamaan sitä siivoamista...)

Hevostelua

                   

Aika mukava työpäivä takana. Vierailimme ratsutilalla ja saimme jättiannoksen tietoa hevosista. Pääkohteena oli luokkamme oma kummihevonen, jolle syötimme tuliaisporkkanat ja jota saimme harjatakin.

Kiitos, Krista, loistavasta opastuksesta. Meistä kaikista taisi tulla kerralla heppafaneja!

                   

Talviturkki

Haa! Talviturkkini on poissa! Tänään mökillä ranta oli sen verran auki, että pääsi pulahtamaan. Kylmää oli tietenkin vesi, mutta ihanan raikas olo sen jälkeen. Kuuma kahvi ja aurinko lämmittivät uinnin = kastautumisen jälkeen. Jäät ovat vielä hyvin paikoillaan, enkä usko niiden ihan lähipäivinä lähtevänkään.

Tänään aloitin mökin kevätsiivouksen. Kannettiin sisällä talvisäilössä olleet verannan kalusteet ulos, ravisteltiin matot ja tuuletettiin patjat sängyistä. Kaikki jäi vielä kesken, mutta hyvä alku tuli tehdyksi. Jatkuu ensi viikolla...

Aherruksen jälkeen oli mukava paistaa ulkona makkaraa ja nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Mökkinaapurikin poikkesi juttelemassa. Jäätä pitkin puhaltava tuuli oli viileä, mutta suojaisessa paikassa tuntui todella lämpöiseltä. Näin suruvaipan, leskenlehtiä ensi kerran ja kaksi haukkaa taivaalla. Oli kiva keväinen mökkipäivä!

Verkkoa punomassa

                 

Ai,  että mikä tämä on? No, välituntileikki, jossa heitellään lankakerää piirissä kädestä toiseen, ja näin saadaan yhdessä punottua iso verkko. Pitkällä välkällä puuhasimme koko koulu kaikkea kivaa yhdessä.

Kivaa on myös viikonlopun alkaminen! 

Piipahdus kotona

                

Joku haluaa olla aina menossa, toinen viihtyy kotona. Mitä vanhemmaksi saan elää, sitä enemmän nautin kotona olosta. Takana on yli pari vuosikymmentä kiihkeä osallistumista monenlaisiin rientoihin, mutta viimeisten vuosien aikana olen tietoisesti raivannut omaa aikaa kalenteriini.

Vaikka paljon on viikossani jo väljyyttä, aina välillä tulee kiireisiä päiviä. Niistä en enää yhtään pidä, mutta minkäs teet. Kaikki ei aina ole omasta järjestelykyvystä kiinni. Varsinkin keskiviikko on päivä, jolloin ei ehdi kuin kotona käydä kääntymässä. Tosin sekin on parempi kuin juosta päätä pahkaa paikasta toiseen.

Tänään olin tunnin kotona ja keitin kahvit, join ne rauhassa ikkunasta kaukaisuuteen katsellen ja nauttien. Sitten olinkin puhelimessa lopun ajan. Nyt olen kuoron harjoituksessa ja naputtelen tätä, kun muut äänet harjoittelevat omaa stemmaansa. Tehokkuutta oppii, kun on tarpeeksi kiireistä.

Huomenna on lyhyt työpäivä. Ah, saan olla kotona ja tehdä mitä haluan lopun päivää. Sen tiedon varjolla jaksaa tänään laukata maailmalla.  ;>)

Päiväkahvit verannalla

Sunnuntaina ja eilen olin mökillä. Haravoin pihaa, kantelin oksia, siirtelin lumilapioita ja suksia varastoon sekä kantelin talviteloilla olleita tavaroita sisältä ulos. Ylämökin rappusten edestä poistettiin iso kivi, joka oli noussut haittaamaan puulaattojen paikoillaan pysymistä.

Teeret kukersivat, kurjet ja joutsenet huutelivat, mustarastas huhuili... Niin keväisiä ääniä! Kohokohta molemmilla kerroilla oli juoda verannan pöydän ääressä "hyvät" päiväkahvit luonnon keskellä. Tuntuu niin uskomattoman vahvalta taas tämän vuodenajan ihanuus.

Tänäänkin olisi ollut mukava päästä luontoa seurailemaan, mutta oli muita puuhia. Onnellisia te, joilla ei työ ole häiritsemässä kevään merkkien tarkkailua! ;=)

Alpakoita tapaamassa

                      

Kamelieläin alpakka on kotoisin Etelä-Amerikasta ja kesytetty 5000 vuotta sitten. Se voi elää 20 vuotiaaksi, ja sitä voi pitää lemmikkinä, joka osaa kävellä riimussa koiran tavoin sekä oppia jopa agilityä. Suuttumuksensa alpakka näyttää sylkäisemällä, vaikka onkin hyvin säyseä ja kiltti eläin. Alpakka tuottaa villaa 2-4 kg vuodessa, ja se on kestävämpää ja lämpimämpää kuin lampaan villa.

Kaiken tämän opimme tänään koulussa, kun vierailimme kadun toisella puolella olevassa MLL:n alpakkapäivässä. Oppilaat saivat silitellä kahta kilttiä eläintä, ja omistajat kertoivat niin näistä yksilöistä kuin alpakoista yleensäkin. Kaikki me ihmettelimme pehmeää villaa ja rauhallista käytöstä, vaikka meitä ihastelijoita riitti tungokseen asti.

Valloittavan oloisia eläimiä ja niin kauniit silmät!