Joku haluaa olla aina menossa, toinen viihtyy kotona. Mitä vanhemmaksi saan elää, sitä enemmän nautin kotona olosta. Takana on yli pari vuosikymmentä kiihkeä osallistumista monenlaisiin rientoihin, mutta viimeisten vuosien aikana olen tietoisesti raivannut omaa aikaa kalenteriini.
Vaikka paljon on viikossani jo väljyyttä, aina välillä tulee kiireisiä päiviä. Niistä en enää yhtään pidä, mutta minkäs teet. Kaikki ei aina ole omasta järjestelykyvystä kiinni. Varsinkin keskiviikko on päivä, jolloin ei ehdi kuin kotona käydä kääntymässä. Tosin sekin on parempi kuin juosta päätä pahkaa paikasta toiseen.
Tänään olin tunnin kotona ja keitin kahvit, join ne rauhassa ikkunasta kaukaisuuteen katsellen ja nauttien. Sitten olinkin puhelimessa lopun ajan. Nyt olen kuoron harjoituksessa ja naputtelen tätä, kun muut äänet harjoittelevat omaa stemmaansa. Tehokkuutta oppii, kun on tarpeeksi kiireistä.
Huomenna on lyhyt työpäivä. Ah, saan olla kotona ja tehdä mitä haluan lopun päivää. Sen tiedon varjolla jaksaa tänään laukata maailmalla. ;>)
2 kommenttia:
Kotona olosta nautin myös. Mutta sosiaalisia kontakteja kaipaan. Joku kurssi tai kiinteä meno rytmittää sopivasti viikkoa. Onneksi kesällä ei ole mitään (paitsi töitä!)
Minusta paras kesä on sellainen, jolloin ei ole mitään kalenterissa, vaan saa joka aamu uteliaana miettiä, mitä päivä tuo tullessaa - tehdä sitä, mitä mieleen juolahtaa tai olla tekemättä. Valitettavasti kesäänkin tulee niitä ennalta sovittuja juttuja, mutta onneksi varsinainen työ on tauolla.
Lähetä kommentti