Ensilumi

... siis räntää!

Koko päivän on meillä satanut märkää räntää. Ensilumi! Luulin, että se sulaa pois, mutta kyllä sitä nyt on maassa ihan kunnolla. Jopa niin paljon, että puita on kaatunut teille ja sähköt ovat räpsyneet koko illan. Koneella olen tehnyt vauhdikkaasti kokousmuistiota ja muita töitä ennen mahdollista sähkökatkoa.

Sisareni perhe on ollut autolla liikkeellä ja soittelivat tielle kaatuneista puista. Onneksi on autoilijoita, joilla on ollut moottorisaha mukana ja varmasti myös metsureita on kutsuttu paikalle auttamaan. Sisareni autossa on talvirenkaat alla ja toivottavasti myös kaikilla muilla matkalaisilla.

Juniakin on hyytynyt, joka ei tietenkään ole yllätys. VR on aina vaikeuksissa lumisateissa, kuten muistetaan edellisistä talvista.

Äidille varmuuden vuoksi soitin. Hän oli jo sängyssä, joten mahdollinen sähkökatkos ei haittaa. Saankohan vielä viettää myöhäisiltaa tunnelmallisesti kynttilöiden valossa?

Kaikenlaista siivottavaa

Iltapäivällä vietiin auto huoltoon, sillä ohjauskulmat (?) piti säätää uudelleen. Kesärenkaat olivat vähän kuluneet siihen malliin, että jotain oli pielessä. Näin kerrottiin rengasliikkeessä.

No, taisi olla turha käynti. Huoltomies antoi ymmärtää, ettei säädettävää ollut kuin hitusen, sillä vanhat renkaat saattavat muutenkin kulua samalla lailla. Ajoin kesärenkaat lähes loppuun ja keväällä pitää ostaa uudet. Oli niin tai näin, asia on hoidettu.

Leppoisan kahvihetken ja lepäilyn jälkeen sain illalla päähäni siivota. Kyllä olenkin tyytyväinen, kun ei tarvitse viikonloppuna sitä tehdä. Vähän arvoin itseni kanssa, siivoanko nyt vai myöhemmin. Oikein valitsin ;=) 

Siivoamisen jälkeen palkitsin itseni hedelmällä. Tiedätkö mikä?

Kakkuja ja tonttuja

         

Ihanaa suklaakakkua! Töissä välituntiyllätyksenä oli 60-vuotiskahvit ja kun juhlittava oli herkkujen tekijänä ammattilainen, oli makunautinto taattu. Enemmän kuin hyvää oli! 

Töistä kiirehdin toisen työtoverin kutsumana hänen äitinsä Tonttulaan. Vanhan piharakennuksen kaksi kammaria oli täynnä tonttuja. Hämärä joulutunnelma kynttilöineen oli ihastuttava ja 80 tonttua sekä lukemattomat sisustukseen liittyvät yksityiskohdat sisälsivät liikaakin katsottavaa. Eipä ensimmäisellä kerralla pystynyt kaikkea edes huomaamaan. Kaiken kruunasi joulupuuro rusinasopalla sekä kahvit juuri leivotuilla pullilla. 

Niin, joulu tulee... En ole oikein sisäistänyt, että ensimmäinen adventti on jo puolentoista viikon päästä, vaikka koulussa jo joulujuhlaohjelmaa ynnä adventtiaskarteluja teemme. Syksy on kulunut hujauksessa!

Tylliä ja sifonkia

                     

Sain olla tänään kummitytön taksinkuljettajana, kun hän vei vanhojen tanssiaispukuaan ompelijalle. Parempi olla ajoissa, vaikka helmikuun loppuun tuntuu olevan vielä runsaasti aikaa.

Vesisadetta ja kuraa... Saatiin olla tarkkoja, ettei sotkettu helmoja. Hyvin onnistuttiin ja huokaisin helpotuksesta, kun olimme saaneet koko komeuden ompelijan silmien alle.

Pukua piti hieman korjata kantajalleen sopivaksi. Hyvin se istui nytkin, mutta pieniä muutoksia piti tehdä, mm. pienentää aluspuvun vannekokoa ja lisätä neppareita sekä hiukan lyhentää helmaa.

Kummityttö oli niin kaunis puku päällään jo tänään.Voin vain kuvitella, miten vanhojen päivänä kampauksen ja meikin jälkeen kummitäti on aivan mykkänä ihastuksesta! Ilolla sitä päivää odottelen...

Pikkupojan seurassa

Pariisin järkyttävien uutisten keskellä on ollut lohdullista saada viettää viikonloppuna aikaa 4-vuotiaan seurassa. 

Lauantaina kävimme mummia katsomassa ja Samppa oli oppinut sitten viime näkemän uuden sanan: vanhus. Hän kyseli, oliko mummi vanhus ja saatuaan myönteisen vastauksen kertoili vanhusten käyttävän rollaattoria ja joskus vaippoja. "Minä en käytä vaippoja, kun olen jo iso poika!"

Mummi luki hänelle monta Miina ja Manu -kirjaa ja oli mukava kuunnella, miten vanha opettaja muistisairaudesta huolimatta luki satuja eläytyen kuin luokassa konsanaan. Ja lapsenlapsi lumoutuneena hiiren hiljaa kuunteli!

Ajaessamme kynttilöitä viemään vaarin haudalle poika tokaisi minulle nauraen: "Sinä olet myös vanhus!" Kun vähän kieltelin, hän kikattaen totesi: "Äiti ei ole eikä isi, mutta sinä kyllä olet! Et ihan niin paljon kuin mummi." Siihen minun oli tyytyminen! Lasten suusta totuuden torvi toitottaa ;>D

"Vanhus-elämääni" on tänään kuulunut rauhallisen aamun jälkeen messu, äidin puolesta Kelan papereiden täyttöä, päiväunet ja iltapäivä rakkaan ystävän seurassa. Sukankudinkin on edistynyt ja vielä aion katsella televisiosta Silta-dekkarisarjan jakson. Rikosetsivä Saga on varsin kiehtova päähenkilö, varsinkin autismin kirjoon viittaavan persoonallisuutensa vuoksi. (Niistä murhista en niin välittäisi!)

Hyvää alkavaa viikkoa!

Pariisi

Kun pahan valta kasvaa ympärillä,

vahvista ääni toisen maailman,

niin että uuden virren sävelillä

kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja

piirittää meitä, kuinka käyneekin.

Illasta aamuun kanssamme on Luoja.

Häneltä saamme huomispäivänkin.

                                                                                (virsi 600)

Lapiot

Lunta ei ole mailla eikä halmeilla, mutta minä iltakävelyn yhteydessä raahasin kaupasta 14 lasten lumilapiota. Mahtoi olla hauska näky!

Koulumme lumilapiot ovat vähissä. Sain aikaiseksi hoitaa asian kuntoon, vaikka se ei vielä olekaan ajankohtaista. Käytämme näitä ensin joulujuhlaohjelmassamme ja sitten joutavat pihalle. Juhlaan saakka pärjätään vanhoilla.

- * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - *

Ihanaa, että viikonloppu on alkanut. Viikko sisälsi taloyhtiöiden ja äidin asioiden hoitoa, arviointikeskusteluja iltaisin koululla sekä kaiken näköisiä työhärdellejä. Tuntuu hyvältä, kun edessä on täysin vapaa viikonloppu, jolloin voi tehdä, mitä huvittaa. Nukkua!!!

Pöydällä ilahduttaa saamani kukkakimppu, lyhdyssä palaa kynttilä, olo on väsyneen raukea. Kömmin yöpuulle!

Tyky-ilta

                                                                                             (Jaakobin taivaallinen veri,

                                                                                              kuva: Serlachius-museo

                                                                                              Gösta)

Tyky-iltapäivä pidettiin eilen museossa. Saimme tutustua upeaan Anselm Kieferin näyttelyyn, jonka valtavan kokoiset teokset tekivät vaikutuksen - ainakin minuun.

Ensimmäisen kerran Suomessa näin laajasti esitellyt Kieferin monikerroksiset työt mykistivät. Taiteilija käyttää lähtökohtana historiaa, mytologiaa ja kirjallisuutta käsitellen erilaisia käännekohtia, erityisesti vaiettuja asioita sekä kipupisteitä. 

Työt olivat valtavan kookkaita, osa myös hyvin raskaita. Reliefimäisyys, sementin, lyijyn, piikkilangan, mutta toisaalta myös kasvien, hiekan ja tuhkan käyttö, tekevät teoksista hyvin mielenkiintoisia.

 Minua puhutteli erityisesti värimaailma, sen harmaan, mustan, valkoisen ja ruskean eri sävyt. Näin ensin vain ihanat, elävät väripinnat, vasta myöhemmin yksityiskohdat, jolloin tunnelma jonkin verran muuttui. Joka tapauksessa teoksissa riittäisi sulattelemista, vaikka niitä katselisi monen monituista kertaa.

Oli myös mielenkiintoista osallistua opastukseen, jolloin töistä sai paljon enemmän irti. Olinkin aiemmin käynyt ne ihan vain omin päin katsomassa. Lopuksi söimme päivällisen museon ravintolassa, joten saimme tuhdin annoksen kulinaristista nautintoa myös. 

Oikein mielenkiintoinen tyky-ilta. "Näist mie tykkään!"

...jos vain pelaisi!

                                         

Voi ei! Luulin tekeväni illalla töissä nopeasti erään tulostusjutun, mutta mitä vielä! Väritulostin, jonka pulmista reklamoin jo viikkoja sitten, ei toiminut nytkään, joten jouduin turvautumaan liimaa-leikkaa -systeemiin, Luulin selviäväni puolessa tunnissa suunnittelemistani töistä, nyt vierähti kolminkertainen aika!

Helpointa olisi tulostaa suoraan kopiokoneelle. Meillä on uusi sellainen, mutta kukaan ei ole vielä ehtinyt sitä kytkeä niin, että tietokoneilta voisi sinne suoraan tulostaa. Kaikki on niin vahvojen suojauksien takana, että itse ei voi tehdä mitään. Odottelemme... Kuinkahan kauan?

Tietotekniikka on todella mukavaa, kun se toimii. Tänään sain niin tarpeekseni tökkivistä laitteista! Lopuksi kaiken tuhertamisen kruunasi vielä mailakasa, jota olen yrittänyt paimentaa oikeaan paikkaan huonolla menestyksellä. Se rösähti lattialle vieden mennessään laatikon, joka sisälsi kyniä, nuppineuloja, nastoja, klemmareita ym. Kaikki sikin sokin lattialle!

No, jospa huomenna sujuisi paremmin!

Isänpäivänä

Eilen illalla laittelin muutamat sisustusvalot paikoilleen. Harmaa tihkusade, paljaat puut, pimeys... Kyllä nyt on se kunnon syksy alkanut. Tuntuu mukavammalta, kun iltaisin voi sytytellä valoja ja kynttilöitä tunnelmaa luomaan. Parvekkeella palaakin lähes joka ilta lyhty.

Isänpäivää juhlistettiin tänään hyvällä lounaalla, johon oli rakkaudella ja taidolla valmistettu naudasta palapaistin tapaista. Hmmm... Tässä näkee minun kokkaustaitoni, kun en oikein osaa nimetä, mitä se oli. Taivaallisen hyvää kumminkin! Tilkka tarkkaan valittua punaviiniä kruunasi aterian, jonka jälkiruokana vielä syötiin hedelmäsalaattia. Kylläinen olo ollutkin koko lopun illan!

Onnea kaikille isille! Omaani ikävöiden kiitollisuudella muistelen... Hän olisi nyt 82-vuotias, jos eläisi.