Uh, mikä päivä!

Aamulla lähdin kaupunkiin. Olikin työntäyteinen päivä. Kotona pesin kolme koneellista pyykkiä, joista yksi oli äidin. Pakastin vihdoin mansikatkin, vaikka välillä jo luulin, että ne jäävät tänä kesänä laittamatta. 

Söin työn touhun lomassa jätskiä, kun kotona jääkaappi ammotti tyhjyyttään. 

Äidille kävin kaupassa, jaoin pitkin kaupunkia ilmoitustauluille Urkuviikkomme mainoksia ja sitten lähdin koululle. Hyvä olikin, sillä siellä oli pulpetit sekaisin ja kantelin niitä tilasta toiseen. Ei ole kyllä minun hommani, mutta ei sitä olisi kukaan muukaan tehnyt!

Sain oman luokkahuoneeni kuntoon ja siitä olen tyytyväinen. Monta asiaa pitää vielä kuitenkin tehdä, ennen kuin oppilaat tulevat. 

Jossain vaiheessa ukkosti oikein kunnolla. Olin silloin kaupassa ja yritin valojen välkkyessä tehdä nopeasti ostokset. Sähköjen katketessa olisi kaupanteko loppunut lyhyeen. Selvisin kuitenkin ostoksista kunnialla. 

Nyt olen ihan puhki ja valmis yön lepoon. Mieli taitaa kuitenkin käydä ylikierroksilla, joten turha luulla, että uni vielä tulisi! Päivän lehti on lukematta. Se taitaa olla oivaa mielentyhjennystä!

Työt mielessä

Horsma kukkii kauniisti tien varsilla. Minulle se kertoo loppukesän alkaneen varsinkin, kun elokuu lähestyy. Ilmankos parina päivänä ovat työasiat pyörineet mielessä. 

Eilen ja tänään aamupäivästä olen tuonut läppärin verannalle ja tehnyt monta tuntia töitä. Vielä viikko lomaa, mutta ei auta muu kuin tarttua hommiin! 

Päivitin koulun ja oman luokkani nettisivut sekä vanhemmille lähteviä tiedotteita. Nyt on mieli hyvä, kun nämä pakolliset, tärkeät jutut ovat jo valmiina. Paljon muita asioita odottaa ja aina on hyvä saada jotain jo tehdyksi alta pois.

Kesästä ja lämmöstä on silti ehtinyt nauttia aivan riittämiin. Tänään karsin taas  rannan puista oksia ja niittelin heiniä. Olen uinut joka välissä ja postiretkellä katselin vanhoja heinäseipäitä, joita ei ilmeisesti ole aikoihin käytetty. 

Nyt ukkostaa ja vettäkin satoi. Katto ropisee mukavasti...

Leppälinnun pesintä

Seurasin joitain viikkoja sitten leppälinnun pesintää ystävän mökillä. Pesä oli varsin ovelassa paikassa!

Pihahommia

Kyllä sitä on höpsö keväällä! Kukkia pitää olla joka paikassa ja näin helteillä ei meinaa ehtiä kastella niin nopeasti, kun toisesta päästä kukat jo alkavat lurppia!

Mystisestä siemenpussista, jonka keväällä kylvin, tuli kauniita ruiskukkia, lempisellaisiani! Nyt niitä on ulkona ja sisällä maljakossa. Ne ovat niin kauniita mutta aika pitkiä. Ukkossade ne laittaa sileäksi, jos rankasti lähipäivinä sataa. Pitää muistaa nyt nauttia, kun vielä kukoistavat.

Kukkien kastelun lisäksi vietin neljä tuntia puutalkoissa. Sahasin vaahterasta ja männyistä alaoksia pois. Siirsin puolitoista puupinollista polttopuita uuteen paikkaan ja lisäksi tein kaatuneen koivun isoista oksista oksaleikkurilla kalikoita. Niillä lämmittelen saunaa pari kertaa. Itse runko jäi moottorisahamiehen pilkottavaksi. Ehkä sellainen vielä pihaan ilmestyy ;=) Toivossa elän...

Oli hauskaa pulikoida välillä uimassa ja taas jatkaa työ tekoa. Päivä ei ollut niin helteinen kuin edelliset, joten oli mukava käyttää se hikisiin hommiin. Työasiatkin alkavat mielessä pyöriä, joten huomenna jotain ihan muuta luvassa!

Uimareita, osa 2

Ihana kesäsunnuntain aamu. Pulahdin uimassa ja sitten osallistuttiin The heART -messuun, jossa oli kirkkosaliin tehty erilaisia alttareita mm. ilon, surun ja rakkauden. Ne olivat todella puhuttelevia. Kiitos tekijöille! Myös messu oli ajatuksella suunniteltu ja juuri omaan elämääni paikallaan. 

Messun jälkeen mökin pihamaa pelmahti taas väkeä täyteen. Uimme ja erilaisia pyyhkeitä oli kaidenäyttelyssä ihailtavana. Tämä suloinen koirapyyhe oli pienimmän uimarin lämmikkeenä, vaikka vesi oli kyllä kuin linnun maitoa meidän isompien mielestä. 

Ruoan laittoa, yhdessä syömistä, veneilyä, "hyvät kahvit", höpsöttelyä lasten kanssa... Niin ihanaa! Jossain vaiheessa minut komennettiin päiväunille ja nukuinkin alamökin saunakamarissa tunnin verran makoisasti. Ilmankos nyt ei nukuta yhtään!

Illalla mökin hiljennyttyä selvitin tiskivuoren ja imuroin "vähän". Huomenna vilkkaan viikonlopun jälkeen on tulossa luultavasti rauhallinen päivä. Aion nukkua myöhään ;=) Kauniita unia!

Uimareita

Tänään tuli mökille uimaan ja kesäpäivästä nauttimaan sisareni kahden lapsensa ja äitimme kanssa. "Minun tätini", kiljaisi kolmevuotias minut nähdessään ja tietenkin tädin sydän kierähti rinnassa onnesta. 

"Lapsellisen" ruoan laittoa ja letun paistoa oli minun ohjelmassani, jotta muut saivat nauttia. Uitin Samppaa moneen otteeseen ja hän oli ihastuksissaan polskiessaan kellukkeilla ja uimarenkaalla. 

Soutelemassa kävimme ja Samppa istui pelastusliiveineen niin kauniisti veneessä. Hän olisi halunnut poiketa jokaisella mökillä, joiden ohitse soudimme. Parun kanssa palattiin lopulta omalle mökille, kun niin kivaa veneessä oli. Selvästi kalastajan poika!

Äsken palasi vierasrevohka takaisin kaupunkiin ja minä ryhdyin laittamaan huushollia järjestykseen. Ilmalämpöpumppu on viilennellyt sisäilmaa, joten mukava tiskata keittiössä astiavuori. Koko päivä on kulunutkin ulkoilmassa 30 asteen helteessä. En valita, ihanaa!

Laiturilla

Ilta-auringossa blogin päivitystä laiturilta... Mielettömän hienoa elää helteistä jaksoa kesäloman lopulla. Lämpöä, kalojen hyppimistä rantakaislikossa, kuikkien soutelua läheisessä lahdessa, kurkien kaukaiset huudot... Ah, niin kaunista ja täyttä kesää!

Tänään on myös istuttu autossa useita tunteja. Sen lämpömittari näytti ulos suurimman osan ajasta +32 astetta, joten kiitollisia saadaan olla nykyajan ilmastoinnista. Toista se oli lapsuudessa! Silloin helteellä autoilu oli silkkaa hikoilua. 

Viime päiviä on varjostanut ystäväni läheisen yhtäkkinen kuolema. Kesä kauneimmillaan, mutta surun varjo koskettaa. Sellaista on elämä, suunnatonta iloa ja seuraavassa silmänräpäyksessä suurta surua. Elämä kuitenkin jatkuu. Huomenna, jos Luoja suo, saamme taas nauttia kesän iloista!

Hellettä

                                       

Nyt on lämpöä viileän kesäkuunkin edestä. Olen niin nauttinut!

Ystäväni on pitkästä aikaa päässyt mökille ja vietämme laatuaikaa toistemme seurasta nauttien. Mistään ei oteta paineita, ollaan vain ja tehdään mitä mieleen juolahtaa. Sellaista kesäloman pitää tietenkin parhaimmillaan ollakin!

Äsken havahduin suuren auton tuloon naapurimökin ja meidän yhteiselle parkkipaikalle, joka on yleensä vain vieraiden käytössä. Kävin katsomassa, onko suurensuuri rekka ajanut harhaan. Ei ollut. Naapurissa ei ollut ketään, mutta Itellan logistiikka-auto toi jotain suurta heille.  Voi kuljettaja raukkaa! Hän ei päässyt peruuttamaan pihaan, kun auto ei kääntynyt. Joutui ajamaan tietä takaisin takaperin ja kääntämään jossain ja peruuttamaan uudelleen mökille. Aika moista teatteria! Taisi olla peilit ja muut ulokkeet vaarassa puiden runkojen välissä. Siellä se rekka vieläkin jyllää!

Minä olen jo aikoja sitten oppinut sanomaan, että pienimmällä mahdollisella autolla perille. Mökkitiet ja pihat ovat rajalliset. 

Olisin lähdössä torille, mutta pitää odottaa, kunnes tie on vapaa. Voi mennä aikaa...

Raivuuta

Rannassa kasvavien tervaleppien juurelle tulee vesoja, joista en pidä yhtään. Ne pitää siis poistaa parin vuoden välein. Tänään oli se päivä. Monta tuntia huhkin rannassa, kävin välillä uimassa ja jatkoin rantapuiden alaoksienkin sahaamisella.

Viime kesänä sain ystävältä Raiva-nimisen työkalun, jolla on helppo nyhtäistä vesoja maasta. Pihlaja varsinkin valtaa ahkerasti rinnettämme. Tuo työkalu on niiden poistamisessa maanmainio ja työ sujuu kevyesti eikä tarvitse olla kaksinkerroin huonossa asennossa. 

Nyt voi sitten vain nauttia kätensä töistä! Olen ollut koko päivän ulkona enkä vieläkään malta mennä sisälle. Blogin päivitystä alamökin verannalla ilta-auringossa, ah! Tätä sitten talvella kaiholla muistellaan...

Mansikkakakkua

Ihana tehdä ja syödä mansikkakakkua! Kesän maku...

Sain illalla vieraita, joten täytekakku oli paikallaan. Kovin kaunis siitä ei tullut mutta maistui ihan siltä kuin pitikin. Täällä mökillä sähköhella paistaa miten sattuu, pursottimen virkaa hoitaa voipaperitötterö, kakkulapio on viime kesän juhlien jäljiltä hukassa, mutta ei haittaa. Kaikki hoituu, kun käyttää mielikuvitusta. 

Oli kiva tavata ja päivittää kuulumiset. Lapset kasvavat vuodessa huimaa vauhtia ja aikuistenkin elämässä tänä aikana tapahtuu kaikenlaista. Hassua oli, että perheen isälle oli sattunut sama onnettomuus kuin minulle talvella. Käsikin oli sama eli oikea. Vertailtiin hoitokäytäntöjä ja huomattiin, että jonkin verran eroa oli. Toivottavasti hänen peukkunsa paranee yhtä hyvään kuntoon kuin minun.

Nyt ryhdyn tiskaamaan!