torstai 10. kesäkuuta 2021

Ritariperhosen päivä

 


Kesän ensimmäinen ritariperhonen ilmestyi pihaan eilen. Se lentää lepatteli kukasta kukkaan ja paikallaan ollessaankin räpytti siipiään taajaan. Kyllä se on suuri ja komea perhonen!


Yritin kameran kanssa pysyä perässä, mutta turhaan. Välillä perhonen kohosi korkealle puiden latvoihin, välillä tupsahti imemään mettä luonnonkukista. Orvokit ja samettiruusut sitä eivät kiinnostaneet. Kovin oli vikkeläliikkeinen tämä yksilö, joten hyviä kuvia en tällä kertaa saanut. Jossain koneen syövereissä on aiemmilta kesiltä parempia, mutta en niitä nyt löytänyt. Nämä tuoreet kuvat saavat kelvata.

tiistai 8. kesäkuuta 2021

Aamukävely pihamaalla

 


Kun aamulla avasi mökin oven, ulkona vastaan hiipi lumoava pihlajankukkien tuoksu. Lähes kaikki pihlajat - pienimmätkin - kukkivat ja vielä runsaasti. Jos tuo kukkamäärä tuottaa saman verran marjoja syksyllä, on linnuilla oikeat pidot!


Kesäaamuna on hauska yöpaidassa kuljeskella ja tutkia luontoa pihapiirissä. Kivikkoni on kukassa, vaikka talven jäljiltä näytti ihan ränsistyneeltä. Olin varma, että puolet kukista on kuollut. Eipä mitä, kaikki näyttävät olevat hyvin hengissä ja pitkin alkukesää kivikko kukkii erilaisin värein. Nyt pinkkiä ja keltaista, toisella puolen myös valkoista. 

Tänään näimme harmaapäätikan koivun rungolla, mutta kamera ei tietenkään ollut lähettyvillä. Lintu oli niin arka, että hävisi meidät huomatessaan syvemmälle metsän siimekseen. 

Tämä oli minulle ensi kerta, kun olen harmaapäätikan tavannut luonnossa. Tunnistin sen kyllä heti. Kaunis lintu ja haavan rungon väritys. Se kai viihtyykin haavikoissa mielellään.


Aamukävely pihapiirissä päättyi uintiretkeen. Siitepölylautat valtaavat rannan ja ensin täytyy huiskia niitä kauemmaksi. Onneksi tämä vaihe luonnossa menee pikaisesti ohitse. Samaa toivon myös hyttysarmeijalle. Ensimmäinen viikko inisijöiden esiinmarssia takana, toinen edessä. Sitten yhtaikaa kuoriutunut sukupolvi kuolee ja toivottavasti seuraava on lukumäärältään pienempi. Nyt ininää riittää!

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Haahuilua

 


Eilen suljin koulun oven tämän lukuvuoden jäljiltä. Piha oli autio, lapset kirmanneet ansaitulle kesälomalle, vain lippu liehui yksinään.

Hurjan kiireiset viikot selvittiin kunnialla. Härdelliä lisäsi vielä luokan vaihto toiseen päähän taloa, jonka sain kuulla viime tipassa. Saman ruljanssin tein vuosi sitten ja kas kummaa! Taas uudelleen, vaikka minulla on jäljellä enää yksi työvuosi. Nyt on raskaiden laatikoiden kannosta nivelet kipeänä, mutta onhan koko kesäloma aikaa toipua.  ;>)


Ensimmäinen lomapäivä on aina yhtä haahuilua. Kiire loppuu kuin seinään ja pää ei oikein tahdo pysyä mukana. Aivot vielä raksuttavat kovaa vauhtia eikä ajatus tahdo rauhoittua. Vaeltelen pihalla kukkia katsellen ja luonnon ääniä kuunnellen. Laine liplattaa, maisema on kesäisen kaunis ja hiljaisuus ympärillä. Mieli tasaantuu vähitellen.

Koko loma edessä. Parasta!

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Vihdoin

 


Kuljin, kuljin kankahilla
kesän kultaisen,
nukuin metsätaipalilla
alla kuusien.
Pihka tuoksui, kilvan kukki
ruohot, kanervat,
puusta puuhun lutoi lukki
seitit hohtavat. 

                                                                                          (A. Hellaakoski)


Kesä...
Ja kaikki sen ihanuus on vielä edessä!

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Hasselbackan perunoita ja kanaa

 


Toissa viikonloppuna kävimme "esi-isien" mailla viemässä haudoille orvokkeja. Samalla poikkesimme kaupassa ja ostimme paikallisen leipomon pullaa ja leipää. Ne on todettu maukkaiksi ja erilaisiksi verrattuna oman paikkakunnan tuotteisiin. Samalla mukaan tarttui kokonainen valmiiksi maustettu, raaka kana.

Teimme hasselbackan perunoita, jotka ovat varsin simppelit valmistaa: Pesty peruna kuorineen puukauhaan ja sitten viilletään viillot kauhan reunaan saakka, jotta perunan alareuna pysyy ehjänä. Sitten suolaa päälle ja hiukan oliiviöljyä. Laitoimme perunat uuniin yhdessä kanan kanssa ja valkosipulinkynsiä mukaan.


A vot! Tuli maukasta syötävää takkatulen räskyessä ja lämmittäessä viileänä lauantaipäivänä. 

maanantai 31. toukokuuta 2021

Kaunista

 


Kuusi kukkii upeasti.


Koulussa ekaluokkalainen kysyi: "Ope, ovatko nuo vattuja?"   :>)


Kuusen kasvannaisetkin ovat jo pitkiä. Tosin tämä yksilö on aina muita edellä, ja mökkitontin muut kuuset tulevat vasta perässä. Niissä kasvannaiset ovat puolet lyhyemmät.


Kivikossakin kukinta on alkanut.


On niin kiva seurata pihapiirissä, mitä talven jälkeen maasta nousee. Nämä mehitähtien sukuun kuuluvat ainakin kukoistavat.


Lauantaina keräsin ensimmäisen kielokimpun pöydälle. Ihana tuoksu!

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Aamukävelyllä

 


Yleensä kävelen mökiltä ison tien varteen postilaatikolle ja takaisin. Siitä tulee sopivasti reilu kolmen kilometrin lenkki. Edesmennyt Nella-koira kyllästyi joskus ravaamaan aina samaa tietä ja kieltäytyi lähtemästä mukaani. Nyt olen itsekin seurannut Nellan esimerkkiä, ja useamman kerran hypännyt auton kyytiin, jäänyt isolla tiellä pois, katsellut erilaisia maisemia ja kävellyt sieltä kotiin.

Sunnuntaiaamu oli ihana. Järvi oli peilityyni, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja käki kukkui kilpaa muiden lintujen visertelyn kanssa. Lämmintä oli 7 astetta aamupalan jälkeen.

Pääsin isolle tielle kyydissä ja kävelin sieltä mökille. Onneksi en laittanut takkia, sillä asfalttitiellä paistoi aurinko koko ajan ja oli ihan lämmintä. Peltomaisemissa kuulee eri lintujen viserrystä kuin mökillä järven rannassa metsän keskellä. Liikenne oli hiljaista ja vain muutamia autoja oli liikkeellä. Pysähdyin kuuntelemaan, haistelemaan ja katselemaan useammankin kerran. Pellot alkavat vihertää ja on hauska arvuutella, mitä viljaa sieltä nousee. Kauniista peltomaisemista otin kuvia. 

Kävelylenkkini oli hieman alle 5 km ja mökkitiellä tapasin tutun koiransa kanssa. Juttelimme vähän aikaa ja sitten jatkoin matkaani.

Silmä ja sielu lepäsivät alkukesän kauneuden keskellä.

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Korvasienet

 


Muisto vain on viime kevään runsas korvasienisaalis. Kahtena päivänä meiltä on vaellettu tuntitolkulla korvasienten mailla ja saalis on ollut vaatimaton. "No, tulipa kävelyä", minulle kommentoitiin. Sen verran saatiin, että käsittelemään päästiin. Sienet matkaavat nuorten herkkupöytään Tampereelle.


Mökin pihassa on kohtalaisen kookas sieni. Yksin sillä ei tee mitään. Saa nähdä, löytyykö enää kavereita.

maanantai 24. toukokuuta 2021

Välillä risuja, välillä ruusuja

 


Välillä tulee uupumukseen saakka työtehtäviä.


Välillä ilon hetkiä ruusujen muodossa.


Risut ja ruusut - molemmissa on kauneutensa. Tänään iloitsen näistä punaisista!

torstai 20. toukokuuta 2021

Kuppi keikahti

 


Lasi voi olla puoliksi tyhjä
tai puoliksi täynnä.
Positiivista pedagogiikkaa ja elämänasennetta on opiskeltu,
yritetty nähdä lasi ja sen täyte myönteisessä valossa.

Vaan nyt meni kuppi totaalisesti nurin!
Ei auttanut, vaikka olin laittanut sinne kokemuksen tuomia vankkoja kiviä 
pitämään ruukkua pystyssä.
rXZs!!xRz!vSxxRrR!!! (=ilmeisesti rumia sanoja?)
Onneksi työtä, työtä ja lisätyötä enää vain kaksi viikkoa jäljellä,
hommaa aamusta iltaan...

Ehkä kuitenkin selviän...?...