Mäkäräiset

Uh! Ainoa asia, jota kesässä inhoan, ovat mäkäräiset. Hyttyset ovat lasten leikkiä niihin verrattuna.

Mäkäräiset mönkivät mielellään vaatteiden alle ja purevat ihon ohueen kohtaan. Pelkät hyttyskarkoitteet eivät niihin tehoa. Mäkäränaaras leikkaa ihoon haavan ja erittää siihen veren hyytymistä estävää ainetta, joka on nisäkkäille myrkyllistä. Varsinainen allergia mäkäräisen puremalle on hyvin harvinainen. Ihmiset reagoivat kuitenkin hyvin yksilöllisesti puremaan. Paukama saattaa kestää joillain jopa useita viikkoja. Joskus seurauksena saattaa olla mäkäräkuume. 

Nuorena huomasin, että mäkäräisen puremasta seuraa minulle monien päivien muhkea turvotus, kutina ja kirvely. Yksi purema saattaa saada aikaan kämmenen kokoisen punaisen läiskän. Moneen vuoteen mäkäräisistä ei ole ollut harmia, joten olen lähes unohtanut koko jutun.

Tänä kesänä mökillä yksi vaivainen pääsi puraisemaan ja seuraus oli taas sama: Järkyttävä kutina, kirvely ja suuri pahkura. Ei auttanut muu kuin turvautua allergialääkkeeseen.

Onneksi mökillä ei mäkäräisiä juurikaan ole. Muualla päin Suomea liikuttaessa - varsinkin pohjoisempana - tilanne on ihan toinen. Nyt minut on lomamatkan aikana niin pureskeltu, että on pakko syödä Histeciä, jotta oireiden kanssa pärjää. Pahin purema on tällä hetkellä ranteessa, mutta onneksi se on jo paranemassa. Kellokin piti siirtää toiseen käteen.

Ah, tätä ihanaa Suomen kesää!    ;>)

Metsälammella

Eilen kävelimme kirkasvetisen metsälammen ympäri. Aurinko paistoi ja metsä tuoksui edellisen päivän sateiden jäljiltä raikkaalta.

Lampi oli hiekkaisen maaston keskellä, joten vesi oli erikoisen kirkasta. Pulahdimme kävelyn päätteeksi uimaan.

Suopursu kukki, samoin tupasvilla. Lakkaa saadaan vielä odottaa, sillä nyt näkyi vasta "suppuja". Marjat ovat myöhässä tänä kesänä.

Luonto oli lampiretkellämme kesäisen kaunis. Mielessä soi koko ajan "Suopursu kukkii, rahkasammal aava rannaton...".

Siikliä höysteineen

Eilen musiikkinautintojen välissä syötiin ihanaa kesäruokaa. Salaattina oli tomaattia, mozzarellaa, runsaasti basilikaa, pippureita, yrttisuolaa, oliiviöljyä ja balsamicoa.

Torilta ostettujen perunoiden - siikliä - kera oli vain yksinkertaisesti tarjolla sipulinvarsia, tilliä ja silliherkkua. Juomana sitruunalla terästettyä raikasta vettä. Ah, niin hyvää ja kesäistä! Tähän ruokaan ei koskaan kyllästy.

Runsauden pula

Heinäkuu on tapahtumien, kesäjuhlien ja näyttelyiden kulta-aikaa. Joka niemessä ja notkossa, kylässä ja kaupungissa järjestetään toinen toistaan mielenkiintoisempia tilaisuuksia. On hengellisiä kesäjuhlia, teatteria, musiikkijuhlia, keskusteluareenoita, taidenäyttelyitä sekä urheilutapahtumia - eukonkatoa ja suojalkapalloa unohtamatta. 

Juuri nyt ovat alkaneet SuomiAreenan keskustelut Porissa, Savonlinnan Oopperajuhlat, Mikkelin Musiikkijuhlat, Kuhmon Kamarimusiikki sekä monet muut pienemmät tapahtumat. Jospa heinäkuu olisi pidempi, niin ehtisi useammin osallistua erilaisiin, mielenkiintoisiin tilaisuuksiin.

Joskus mietin, miten jokaiseen kesällä järjestettävään tapahtumaan riittää yleisöä. Ilmeisesti riittää, kun vuosi vuodelta tapahtumat vain lisääntyvät. Toisaalta olisi mukavaa, että myös talvella olisi tarjolla tapahtumia kesän tavoin. Me suomalaiset taidamme kuitenkin piileksiä koloissamme pakkasella, tai sitten aherramme itsemme töissä näännyksiin, emmekä jaksa lähteä osallistumaan kulttuuritapahtumiin,

Muistan kesän, jolloin kolusin kesäteattereita ja kyläjuhlia, toisena taidenäyttelyitä. Nykyisin musiikki on se tärkein sydäntä lähellä oleva. Oopperajuhlat, Mikkelin konsertit, kamarimusiikki, oman kaupungin sekä lähialueen musiikkitapahtumat sekä Ylen Ykkösen radioimat konsertit ovat kuuluneet kesääni, kukin vuorollaan. Ilman musiikkia en voisi kesälomaani ajatella - niin paljon voimia se antaa tulevalle talvelle ja työkaudelle.

Tänään olen nauttinut erityisesti Händelin teoksista. Mieletön määrä ammattilaisia ja talkoolaisia ahertaa kesätapahtumissa juuri nyt. Kiitos kaikille järjestäjille! Ihanaa on elää suomalaista heinäkuuta.

Ilta-aurinko

Runoa ja suvea

Yli metsän koitti jo päivän koi,

kun nurmella neitonen kulki,

kukat kukkivat auki jo umput loi,

jotk` eilen illalla sulki.

Ja neitonen nuori se nurmella vain

niin hiljaa, hiljaa astui,

ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain,

kun kasteessa helmat kastui.

                                                                             (Eino Leino)

Kiitos, äiti ja isä!

Lapsuuden ja nuoruuden ihanat muistot eivät koskaan katoa.

Salakan kutu

Tänään päivällä uimaan mennessä laiturin tyvessä kävi kova kuhina ja melske: Salakan kutu oli käynnissä. Katselin ja kuvasin sitä lumoutuneena, sillä edellisen kerran olen osunut paikalle kauan sitten lapsuudessa. Silloin useanakin kesänä ihmettä seurattiin. Nyt aikuisena en muista nähneeni tätä näytelmää kertaakaan.

Salakat parveilivat kutemassa rannan pituudelta kivien päällä ja laiturin alla. Kova oli kuhina eivätkä ne juuri kiihkon melskeessä häiriintyneet edes ihmisten uimisesta. Mielenkiintoista oli niitä seurata. Välillä ne molskivat lähes pinnan päällä veden pärskiessä. Harmi, että kamera ei oikein pysynyt perässä tai oikeammin objektiivi olisi pitänyt olla erilainen. No, kivat muistot jäivät!

Sadesää

Ulkona sataa. Juhannusruusu rannassa on eilen avannut ensimmäisiä kukkiaan, mutta nyt niitä ei pääse ihastelemaan. 

Luulin äsken ukkosenkin jyrähtelevän, mutta ääni olikin koelentueen Hornetista. "Leivän ääni", kuten edesmennyt isäni tapasi sanoa. Koskaan eivät ole mökkipitäjän lentokonetehtaan koneiden äänet häirinneet minua. Ihmettelen joskus ihmisten narinaa lentomelusta täällä maalla, sillä niin harvoin sitä kuitenkin kuuluu. Toista on esim. Helsinki-Vantaan lähistöllä...

Sadepäivänä on hyvä hoitaa asioita. Olen pisaroiden ropistessa mökin kattoon varannut lääkäriajan turvonneelle polvelle, autolle huollon, tehnyt päivälehdelle jakelun keskeytyksen ja sopinut muutaman tapaamisen keskiviikolle. Mukavaa, kun osan voi hoitaa netissä ja loputkin puhelimitse takaisinsoitolla.

Kun sateessa tuli pieni tauko, kävin pesemässä pihassa auton. Sopivaa sadepäivän hommaa sekin. ;>)

Vilkas viikonloppu

               

Vilkas viikonloppu on takana. Ensin vietettiin perjantai Lapin vieraan kanssa ja lauantai sekä sunnuntai Itä-Suomesta tulleiden ystävien seurassa. Sää oli mitä ihanin, joten kesälomavieraat saivat nauttia järvenrantatunnelmasta parhaimmillaan. Savustettu lohi ja grillatut banaanit jäätelön kera kruunasivat yhdessäoloa.

               

Tänään iltapäivällä olimme seuraamassa kansanoopperaa Kitusuon Sofia, jonka libretto oli Jorma Panulan käsialaa ja ohjauksesta vastasivat Seppo ja Tapio Parkkinen. Pääosissa lauloivat Ulla Paakkunainen sekä Olli Tuovinen. Lisäksi mukana oli suuri määrä paikallisia muusikkoja. 

Esitys oli hieno, tositarinaan pohjautuva rakkausdraama vuoden 1918 tapahtumista. Lähes paikallisin voimin toteutettuna se ei ollut mikään pieni ponnistus. Hienoa, että yleisö palkitsi suuren työn täysillä katsomoilla joka esityksessä. Jopa parkkipaikan löytäminen oli vaikeaa... ;>)

Esitys onnistui hyvin ja musiikillinen työskentely oli kaikilta osin varmaa. Ainut häiritsevä asia oli mielestäni sähköisten kosketinsoittimien käyttö. Kun paikalla oli orkesteri, olisin itse toivonut akustista pianoa, harmonia tai vaikkapa harmonikkaa sähkösoitinten tilalle.

Vilkkaan viikonlopun jälkeen on mukava alkuviikosta keskittyä arkisiin asioihin, kuten pyykinpesuun.