Virpomavitsojen askartelu

Huomenna askartelemme oppilaiden kanssa virpomavitsoja palmusunnuntaita varten. Virvon, varvon tuoreeks, terveeks... 

...vitsa sulle, palkka mulle.

Oma äitini oli Karjalan evakoita, joten hänelle virpominen oli aina tärkeä juttu. Ensimmäinen palmusunnuntai, kun en mene äitiä virpomaan - vien haudalle kynttilän.

Susiko meille vaarallinen?

                 

Leppoisan lauantaiaamun kääntyessä iltapäiväksi olen jo niin pitkällä, että aamupala on syöty ja päivän lehti luettu. Nautinnollista, kun ulkona sataa lunta ja voi vain olla tekemättä mitään ihmeellistä. Miesten taitoluistelun vapaaohjelma pyörii TV:ssä. Juuri oikeaa viikonlopun viettoa!

Lehdessä oli Iltalehden  mainos: "Suomalaisten pelot eivät aina vastaa arjen uhkia. Koira on vaarallisempi kuin susi." Tätä mieltä olen minäkin aina ollut.

Viikolla osui silmääni toinen uutinen, jossa kerrottiin taas susihysterian ilmenemismuodoista rakkaassa maassamme. Onneksi nyt on ollut aika rauhallinen talvi verrattuna joihinkin menneisiin, jolloin meidänkin seudullamme käytiin kiivaita kädenvääntöjä susien oikeuksista jolkotella keskiyön pimeydessä taajamien liepeiden halki ohikulkumatkoillaan... Pelkistä jäljistä syntyi aikamoinen meteli, puhumattakaan, jos hirvi oli kaadettu ravinnoksi. Suden nappaama koira metsästyksen yhteydessä oli tekona jo sodan julistus!

Joka vuosi tasaiseen tahtiin saamme lukea uutisista, kuinka koira on hyökännyt ohikulkevan päälle ja purrut. Usein nämä ovat tapahtuneet liikkeiden edustalla koiran odotellessa kaupassa ollutta isäntäänsä tai sitten kävelyteillä ulkoilutilanteissa. Tällä viikollakin luin kaksi tällaista uutista.

Joten kumpi on vaarallisempi ihmiselle: susi vai koira?

Kuvassa oleva suvun ihana hirmu on kyllä ihan kiltti, vaikka hösseli onkin. Saan varmasti taas kesällä Nellan hoitooni mökille - susia karkottamaan! (Hih!)

Harmaana pölystä

Autoni on aivan harmaana pölystä! No, väri on muutenkin tumman harmaa...

Aamulla menin töihin autolla. Ihmeekseni parkkipaikka oli pölystä sakeana, kun nuori kaupungin työntekijä puhalsi lehtipuhaltimella hiekoitushiekkoja kasalle. Siis kuivaa hiekkaa lehtipuhaltimella!!!! Eikä hänellä ollut edes hengityssuojaimia. Voi raukkaa!

Puhaltelija siirtyi pois, kun näki minun tulevan. Tunnin päästä ollessani välituntivalvonnassa katsahdin parkkipaikalle ja näin ihan punaista (luetaan: harmaata!): Koko autoni oli aivan pölyn peitossa, samoin muut samassa rivissä olevat. Puhaltelijapoika oli ilmeisesti jatkanut työtään ja tuuli pöllytti pölyt autojemme päälle. 

MrrrrXgxböÅrrrrrrrrrr!!! Jos en tästä lauhdu, otan yhteyttä erääseen kaupungin virastoon...

Plumpsis!

Kummityttö tuli tänään kyläilemään. Yo-kirjoitukset ovat ohi, joten herkuttelimme urakan päättymisen johdosta ja juttelimme mukavia.

Samalla kyselin kummitytöltä neuvoja uuden kännykän hankkimisessa. Pitäydyn vanhassa merkissä, mutta mietimme mallia. Sitten tapahtuikin hupsuja:

Pyörittelin kesken kahvittelun kummityttöni kännykkää kädessäni, sillä mietin näytön kokoa. Yhtäkkiä kännykkä lipesi ja putosi suoraan kahvikuppiini, jossa oli vielä jonkin verran kahvia jäljellä. Salamana sain puhelimen kuitenkin ongittua pois ja kuivattelimme roiskeet. Onneksi kahvia oli enemmän pöydällä kuin kännykässä! Puhelimelle ei käynyt kuinkaan. Lähellä kuitenkin oli, ettenkö olisi joutunut hankkimaan uutta kaksin kappalein.

Kaikkea sitä sattuu ;=) ... minulle!

Tuuli tuivertaa

Kerrostalon ylimmässä kerroksessa asumisessa on hyvät ja huonot puolensa. Tänään olen miettinyt, pitäisikö yrittää viritellä itsensä katon painoksi vai viekö tuuli meidät molemmat mennessään. Täällä puhaltelee aika navakasti. Ulkona puut taipuvat villisti - kevätmyrskyn poikasta ilmassa.

Ensimmäiset joutsenet ja lokit ilmaantuivat viikko sitten. Tänään on ollut lämmintä korkeimmillaan 11 astetta ja lunta ei enää juuri näy, likaisia jäätiköitä siellä täällä. Hiekoitushiekkaa putsataan kaduilta pois, mutta vielä pölyää yllin kyllin. Perjantaina töistä kotiin kävellessä hiekka narskui hampaissa ja silmissäkin vähän kaihersi. Tänään on hiekka lentänyt oikein kunnolla.

Avovettä on ilmaantunut päivä päivältä enemmän läheisiin lahtiin. Jos jäät olisivat olleet heikommat, tänään ne olisivat häipyneet. Ei kuitenkaan vielä ole sen aika muualla kuin virtaavissa kohdissa.

Saamme ehkä aikaisen kevään.

Earth Hour

Earth Hour, maailman suurin vuosittainen ilmastotapahtuma, sammuttaa taas tänä iltana valot meillä ja maailmalla klo 20.30-21.30.

Tänä vuonna Suomessa kiinnitetään huomiota ruoan ilmastovaikutuksiin. Teema onkin maailman suurin kynttiläillallinen. Ruoka muodostaa noin viidesosan ihmisen aikaansaamista ilmastovaikutuksista - saman verran kuin liikenne.

On tärkeää yrittää karttaa lihaa ja suosia kasviksia sekä kalaa. Ei minusta koskaan kasvissyöjää tule, mutta jo ympäristöystävällisesti tuotetun ruoan suosiminen ja lisääminen ruokavalioon on hyvä juttu.

Siis: Valot sammuksiin illalla!

Viime viikonlopun herkkuja

Paistettua lohta, valkosipuliporkkanoita, salaattia sekä ruisriisiä.

Ruoanlaittojuomana tilkka punaista, kalan seurana extra dry Prosecco, joka sopi erinomaisesti tähän kokonaisuuteen.

Minun vastuullani oli vain salaatin teko, josta löytyi tavallisten aineiden lisäksi oliivia ja viinirypäleitä.

Nämä kuvat löytyivät kamerasta tänään - jonkin verran myöhässä. :=)

Kummitytön ruusut

Kummityttö pistäytyi minua katsomassa. Hän toi tuliaisiksi kimpun valkoisia ruusuja ja leivoksia.

Valkoiset kukat ovat lempikukkiani. Kiitos! 

Vietimme mukavan hetken yhdessä. Kummitytöllä on kirjoitukset menossa. Suurin koitos on jo takana, mutta yksi uurastus vielä tulevalla viikolla edessä. Sitten helpottaa, kun on kaikki tehty, mitä on voinut. Toivottavasti on vähän onneakin matkassa!

Jäällä

Aurinkoinen päivä mökillä

Olipa ihana päivä mökillä! Aurinko paistoi koko ajan eikä viimakaan ollut liian kylmä. Tilhiparvi lennähti pihaan ja töyhtötiainen tutki pönttöjä. Muitakin tiaisia näkyi. Taitaa olla jo pesän rakentaminen mielessä.

Koko talvena ei ole tarvinnut mökillä lumitöitä tehdä. Olen yleensä lapioinut polut, mutta nyt on lunta ollut niin niukasti, ettei lapioon ole tarvinnut tarttua.

Luonnon taidetta löytyi rannasta koivun juurelta.

Retkilounaan jälkeen kävelimme kunnon lenkin jäällä. Käveleminen oli helppoa, sillä lunta ei ole juurikaan - sen verran, että voi reippaasti askeltaa pelkäämättä liukastumista. Katselimme suksilla riippuliitimen (?) kanssa kiitäviä nuoria ja seurasimme moottorikelkkoja ja mönkijöitä, jotka kovaa vauhtia kiisivät keskellä järveä. Jokunen autokin näkyi kauempana. Muutama ihminen oli liikkeellä suksin ja jalkaisin. Meidän päässä järveä on hyvin rauhallista, kun vakituista asutusta ei ole.  

Kävelyretken jälkeen juotiin hyvät kahvit mökin verannalla auringossa nauttien ihanasta säästä. Siiventyngät ovat kasvaneet selkään ja mieli virkistynyt lisääntyneen valon myötä. Kiva herätä talviunesta!