Huomenna askartelemme oppilaiden kanssa virpomavitsoja palmusunnuntaita varten. Virvon, varvon tuoreeks, terveeks...
...vitsa sulle, palkka mulle.
Oma äitini oli Karjalan evakoita, joten hänelle virpominen oli aina tärkeä juttu. Ensimmäinen palmusunnuntai, kun en mene äitiä virpomaan - vien haudalle kynttilän.
3 kommenttia:
Ensimmäinen vuosi läheisen kuoleman jälkeen on aina: viime vuonna tähän aikaan yhdessä - - -
Niin, jokainen juhla on nyt erilainen tänä vuonna kuin aiemmin.
Ensi lauantaina on setäni siunaus. Meillä on nyt surun aika suvussa menossa.
Minullekin palmusunnuntai ja virpominen toivat mieleen haikean isän ikävän. Isä - myös Karjalan evakko - meidät opetti lapsena virpomaan. Aikuisena tuli usein virvottua puhelimitse, jos en päässyt silloin käymään. Nyt nämä rakkaat karjalaisemme ovat perillä lopullisessa kotimaassa.
Lähetä kommentti