16.11.16 16.11.16 16.11.16
16.11.16 16.11.16
16.11.16 16.11.16 16.11.16
16.11.16 16.11.16
16.11.16 16.11.16 16.11.16
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
Viikonlopun kukkia
(Riitta Ranta -87)
Onneksi viikkoon sisältyy kaksi lepopäivää! Kiireisen ja hankalankin työjakson jälkeen juuri ja juuri ehtii palautua työkuntoon viikonlopun aikana. Ihan virkeältä ei olo nytkään, sunnuntai-iltana tunnu, mutta eiköhän tuo seuraava viikko suju omalla painollaan. Toivottavasti tuleva muotoutuu helpommaksi kuin edellinen.
Olen ripustellut äidiltä perittyjä tauluja seinille. Kotiin en laita kuin muutaman muistoksi ja varastoon joutuu vino pino suurempia maalauksia. Täytyy sitten miettiä myöhemmin, mitä niille tekee. Muutama kukkataulu, aittamaisema ja äidin muotokuva löytyvät nyt työhuoneesta ja eteisaulasta. On kuitenkin mukava muistella äitiä silmän osuessa tauluihin. Hän rakasti kukkia...
tiistai 8. marraskuuta 2016
Ensilumi
Viikon verran on meillä ollut lunta maassa. Sitä ei ole paljon, mutta juuri sen verran, että lapset koulussa ovat lumilapioita tarvinneet: He innolla kolaavat parin sentin kerroksesta lumileikkejä. Ilo on suuri, kun maa on hieman valkoisena.
Pakkasta onkin sitten ollut ihan kunnolla. Monena päivänä mittari on näyttänyt -8 - -9 astetta, ja kylmä viima on puhaltanut viime päivinä.
Joku iloitsee talven tulosta - minä en. Pakkaset kelpaavat, mutta lumentulon mieluusti jättäisin myöhempään. Juuri jouluksi olisi kiva aina saada maa valkoiseksi, mutta koko talvena en lunta kaipaisi kuin nimeksi.
Äsken luvattiin parille loppuviikon päivälle lumisadetta. Katsotaan, kuinka paljon taivaasta pyryttää harmikseni...
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
Pyhäinpäivänä
Yö ei ole pelottava.
Yö on levon aika.
Kun me lähdemme tästä elämästä,
olemme pieniä väsyneitä lapsia,
joita oma suojelusenkelimme
muiden hyvien enkeleitten kanssa seuraa.
Emme enää ole vanhuksia,
olemme pieniä lapsia,
Jumalan käsiin annettuja.
(Irja Kilpeläinen)
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
Kohta valmista
Kotikirkossani on ollut kattoremontti. Kirkko on ollut huputettuna pari kuukautta ja oli varsin hullunkurisen näköinen "pullistuneilla siivillään".
Kohta taas kirkonkellotkin soivat. Mukavaa...
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
Mökillä
Puolilta päivin lähdin mökille. Oli harmaata, tihkuista ja viileää. Puhalsimme vesiputket tyhjiksi ja kantelin viimeisiä tavaroita pihalta sisälle. Lorautin myös viemäriin jäänestoainetta.
Tuuli puhalsi pohjoisen suunnalta, mikä ei meidän rantaan sovi - hyvä. Muuten olisikin ollut vielä kylmempää. Onneksi oli paljon vaatetta päällä. Koko kesän oli vesi korkealla, mutta nyt se on hurjasti laskenut syyskuuhun verrattuna.
Kesäkukat vielä kukkivat kompostissa, niin lobeliat, orvokit kuin miljoonakellotkin.
Kävelin lopuksi metsätiellä pienen lenkin ja näin ihmeekseni pellolla töyhtöhyypän lentelevän. Piti oikein netistä tarkistaa, kun muistelin osan hyypistä lähtevän jo aikaisin kesäkuussa paluumuutolle, ja niin se olikin. Osa kuitenkin jää vielä lokakuulle asti. Nyt kyllä kannattaisi näkemäni yksilönkin ottaa siivet alleen, kun ensi viikolle on jo lunta luvassa etelää myöten.
Eipä tuntunut yhtään hullummalta työrupeaman jälkeen suunnata auto kaupunkikotia kohti. Hyvä, että mökki jo uinuu talviuntaan.
torstai 27. lokakuuta 2016
tiistai 25. lokakuuta 2016
Historiaa ja fiktiota
Luin syyslomalla espanjalaisen kirjailijan ja juristin Ildefonso Falconesin vuonna 2006 julkaistun kirjan Meren katedraali. Paljon ylistystä saanut historiallinen romaani - sivumäärältään aikamoinen järkäle - osoittautui todella mielenkiintoiseksi tarinaksi katalonialaisen maaorjan pojan Arnaun varttumisesta 1300-luvun Barcelonassa sekä hänen ponnisteluistaan vapaaksi mieheksi. Tavallisten kalastajien oman kirkon 50 vuotta kestäneet rakentamistyöt kehystivät tarinaa kiehtovasti.
Kirjailija kirjoitti teosta viisi vuotta ja oli erittäin tarkka historiallisista faktoista, jota kirja runsaasti sisältää. Barcelonasta ei ollut aiemmin kirjoitettu keskiaikaista romaania, joten paineitakin kirjailijalla oli teoksensa suhteen. Suuren suosion saanut romaani on aiheuttanut turistivirran Meren katedraaliin ja kirjailija on Espanjassa kiistelty julkisuuden henkilö.
Kirja oli koukuttava juoneltaan. Se sisälsi paljon historiallisia tosiasioita varhaisen keskiajan elämästä sekä inhimillisyyden kirjoa: ihmisyyden hyvyyttä ja pahuutta, onnea ja raakuutta. Useana iltana lukeminen venähtikin yli puolen yön.
Lukukokemus herätti kiinnostuksen kirjailijan muihinkin romaaneihin. Taidan seuraavaksi metsästää käsiini Fatiman käden tai Paljasjalkaisen kuningattaren.
sunnuntai 23. lokakuuta 2016
Herkullista
Tänään - syysloman päättyessä - ei tarvinnut tehdä ruokaa, sillä sitä oli jo valmiina jääkaapissa. Ystäväni paistamat silakkapihvit odottivat perunamuusin kera. Silakkapihvit oli paistettu Öljypuun sitruunan makuisella oliiviöljyllä ja vahvistettu makua vielä sitruunamehulla.
Nam, maistuipa hyvältä! Miten varsin yksinkertainen ruoka voikin olla niin maukasta.
Terveiset vain kokille sinne kauas vieraalle maalle! Nauti paikallisista herkuista...
lauantai 22. lokakuuta 2016
... ja pienien poikien
Sisarenpoika tuli yökylään Herra Sarvipää kainalossa. 5-vuotias viihtyi omissa leikeissään, kun oli erilaiset leikkikalut kuin kotona.
Palikoilla rakentelu on sitä mieluisinta tällä hetkellä. Korkeita torneja syntyi monenlaisia ja sitten jännitettiin, pysyvätkö ne pystyssä.
Junakin rakennettiin ja pehmohiiret pääsivät kyytiin. Kirjoja luettiin iso pino sekä harjoiteltiin piirtämistä ja kirjoittamista. Oma nimi on pitkä ja kaikki kirjaimet erilaisia, mutta hyvin sen kirjoitus jo onnistuu.
Illalla piti osa unipehmoista laittaa yöpöydälle, jotta tätikin mahtui nukkumaan. Yö sujui hyvin ja unta riitti pitkälle aamupäivään. On ollut kaikin puolin mukavaa ja seuraavaa yökyläilyajankohtaa jo suunniteltiin.
Nyt ryhdytään syömään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

