Pöllö

                                       

Olipa ihana tapaaminen tänään! Vieläkin pää pyörryksissä...

Kävin päivällä kuvaamassa vanhan puun isoa kantoa. Otin siitä useita kuvia samasta suunnasta ja välillä olin vain metrin päässä siitä.

Kiipesin takaisin tielle ja kävelin kannon ohi sen toiselle puolelle. Silloin huomasin, että kannon sisällä kökötti iso PÖLLÖ! Lehto- tai viirupöllöhän se siellä, veikkaisin viimeeksi mainittua. Se raotteli laiskasti toista silmäänsä eikä ollut minusta juuri moksiskaan. Otin siitä kuvia, mutta en uskaltanut mennä kovin lähelle sitä häiritsemään.

Olikohan se lepäämässä öisen hiiriaterian jäljiltä vai hautoiko se munia? Ihan pakko käydä katsomassa ensi viikolla, onko se vielä samalla paikalla. 

Olen ihan haltioissani tästä luontokokemuksesta. Tällaiset asiat ovat mahtavia!

Harmi, ettei ollut mukana pitkää putkea, jolloin olisi saanut hyvät kuvat. No, jäipä tästäkin kohtaamisesta muistoksi jotain. Otin myös kännykällä muutaman kuvan, mutta niiden laatu ei ole hyvä.

Nyt pitää juosta rantaan kuvaamaan. Siellä on hieno auringonlasku. Voi näitä elämyksiä!

Kukkuu

Olimme lasten kanssa luokkaretkellä - vesisadepäivänä! Kun bussi on tilattu, niin sitä mennään eikä meinata. Vierailimme maatilalla, jonka pihapiirissä leikimme ja rannassa paistoimme makkaraa. Jatkoimme vielä liikennepuistoon ajamaan polkuautoilla ja läheiselle koskelle seuraamaan kalastusta. Vesisade ei haitannut, sillä pärjääminen säässä kuin säässä on tietenkin vain pukeutumiskysymys. Minullakin oli villahousuista ja -takeista lähtien vaatetta kuin konsanaan pakkasella eikä palellut yhtään! Lasten mielestä oli hauska päivä ja minusta myös!

                   

Retken jälkeen jäin vielä koululle moneksi tunniksi suunnittelemaan ensi viikkoa. Mökille lähdin hautausmaan kautta ja istutin isän haudalle orvokkeja. Oikopolulle oli joku lapsi rakentanut käpyleikit ja oli pakko napsaista kuva, kun näytti niin söpöltä.

Päivän kruunasi käki, jonka kuulin ensi kertaa tänä keväänä kukkuvan. Se kukkui ja kukkui ja kukkui... Mielettömän ihana hetki kuunnella!

Nyt vesisade ropisee kattoon. 

Salaperäinen katoaminen

Töistä mökille ajellessa sattui hassu juttu. Olin pidemmällä suoralla ohittamassa kahta pyöräilijää, jotka menivät samaan suuntaan kuin minä. Suoran päässä oli risteys. Heti ohituksen jälkeen katsoin taustapeilistä ja ihmeekseni en nähnyt pyöräilijöitä missään. Mitä ihmettä? Minne ne hävisivät?

Ajelin pari kilometriä eteenpäin ja asia jäi vaivaamaan mieltäni. Vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna näin heidät lopulta makaamassa ojassa loukkaantuneena. Jos vaikkapa pyörät olivat kolahtaneet yhteen tai jompi kumpi ajanut liian lähellä tien reunaa tai auton ilmavirta horjauttanut ojaan...

Ei auttanut muu kuin kääntää auto ympäri ja ajaa paikalle katsomaan! Muuten olisin miettinyt asiaa koko illan. Ojassa ei tietenkään maannut ketään eikä pyöräilijöitäkään enää näkynyt. Arvoitus kuitenkin ratkesi: Juuri ohituskohdasta lähti oikopolku, kärrytie, joka oikaisi risteyksen toiselle puolelle. Sinne pyöräilijät olivat varmasti pujahtaneet.

Naureskelin itselleni. Hyvä minä! Että pitääkin olla näin rikkaalla mielikuvituksella varustettu olento!

Keltainen toukokuu

                                   

Lauleskelimme koulussa eilen useamman luokan voimin vanhaa Aikakoneen hittiä Keltainen. Itse pidän tästä laulusta kovin. Siinä on nerokas sointukulku ja muutenkin se on mielenkiintoinen sävellyksenä. En koskaan kyllästy soittamaan sitä pianolla. Yksi kevyen musan lempparibiiseistäni ja ehdottomasti kevään laulu!

Onko kevätluonto keltainen tai heleän vihreä? Ei todellakaan. Eilen hain postia kotoa ja ihmettelin ikkunasta katsoessani kaukaisuuteen, miten maisema näyttää vieläkin ruskeansävyiseltä, vähän kuin syksyllä. En muista aiemmin näin pitkään tätä väriä havainnoineeni keväisessä luonnossa. Ehkä asiaan vaikuttaa pitkä yöpakkasten jakso ja päivälämpötilatkin ovat olleet jo viikon aika alhaisia. Kevään eteneminen on hidastunut. 

Eipä tässä kiirettä ole! Ihan mukavaa, jos kevät etenee verkkaisesti. Ehtii paremmin seurata tätä ihanaa vuodenaikaa. 

Saunassa

                                    

Kiireisen työpäivän jälkeen hoitelin muutamia asioita. Olimme mm. hakemassa kummitytölle verokirjaa kesätöitä varten. Hän kaartoi parkkipaikalle skootterillaan, johon on vaihdettu akku ja nyt se ei jätä tielle, kuten kerran aiemmin keväällä meidän treffeillämme. Niin söpön näköistä: pieni tyttö ja iso kypärä!

Kun tulin mökille, otin pienet torkut ja heräsin ystävän saapumiseen. Juttelimme pitkän tovin. Hänen lähdettyään laitoin saunan lämpiämään, ensimmäistä kertaa tänä keväänä.

Voi kuinka ihanaa oli saunoa mökillä! Vaikka en ole mikään saunaihminen, viileällä säällä täällä mökillä sauna on niin ihana kokemus. Istuin pitkään minulle sopivissa lempeissä löylyissä, katselin ikkunasta auringonlaskua järvellä ja kuuntelin joutsenten mekastusta läheisessä lahdessa. Ajatukset liikkuivat maan ja taivaan välillä ja aikaa kului... Nautin niin! 

Kuinka voikaan olla niin onnellinen pienistä, tavallisista asioista!

                                       

Omatoimisuutta

Sairausloman aikana kävin joka maanantai saattamassa äidin kuntouttavaan päivätoimintaan. Lyhyt kävelymatka ei ole ongelma, vaan lähteminen kuten muistisairaille yleensäkin. Hänen oli talvella jotenkin vaikea saada itsestään irti kulkeminen omin päin, vaikka kävin aamulla ennen töiden alkua laittamassa hänet valmiiksi. Pari kertaa hän jäi vain kotiin, vaikka lähtemisestä oli sovittu.

Nyt viime viikkoina olen taas huomannut, miten hankalaa lähteminen on, vaikka hän hyvällä mielellä tulee takaisin. Viime viikolla hän ilmoitti päättäväisesti, ettei lähde minnekään. Eilen keskustelimme taas asiasta ja olin varma, ettei hommasta tulekaan mitään. Yllätys, yllätys! Aamulla hän olikin virkeänä omatoimisesti lähdössä!

Kävin tänään iltapäivällä äitiäni tapaamassa kuntouttavan päivätoiminnan jälkeen. Hän oli niin iloinen ja virkeä päivästä ja kaikki oli ollut niin mukavaa. Suunnitteli jo menevänsä taas viikon päästä. Voi hyvä ihme! Aina en oikein pysy perässä iäkkään ihmisen ajatusmaailmassa, vaikka tiedän ongelmien johtuvan sairaudesta. Ehkä kevään tulo, pukemisen helppous ja liikkuminen ilman liukastumisen pelkoa ovat auttaneet tilanteeseen. Tai sitten ensi viikolla kiistellään menemisestä, taas kerran.

Mielenkiintoista tämä vanhuksen kanssa tasapainottelu!

... ja rakeita!

                                             

Ei päivää ilman raesadetta! 

Tänään olen huiskinut auton kanssa vähän siellä ja täällä. Parikin kertaa tarvittiin harjaa, kun oli ikkunat aivan valkoisena. Aurinko paisteli aamulla, mutta loppupäivä on ollut lähinnä harmaata, sadetta välillä kaikissa olomuodoissa. Suomalaista kevättä parhaimmillaan tai pahimmillaan, miten vain!

Konsertti

Aamulla kävelin hakemaan postin ihanassa auringonpaisteessa.  Pellolla kynnettiin ja iso määrä lokkeja lenteli traktorin perässä. Tapasin tiellä muita mökkiläisiä ja pysähdyttiin juttelemaan talven kuulumiset. 

Iltapäivällä oli pakko lähteä kaupunkiin valmistautumaan illan konserttiin. Poikkesin äidillä sulattamassa pakastimen (niin kuin ei sitä olisi voinut tehdä aiemmin talvella!), katsomassa sisaren perheen puunkaatoruljanssin tulosta ja ostamassa raesateessa orvokkeja. Sitten olikin jo hurja kiire harjoituksiin. 

Konsertti oli kiva. Mukana oli 4 kuoroa ja yksi kvartetti. Kaikkien laulut onnistuivat ok ja oman kuoron tulokseenkin olin oikein tyytyväinen. Kohautimme räpillä, joka kieltämättä poikkesi tyyliltään kappalevirrasta, mutta oli hauska piristys. Yleisökin tykkäsi!

Olin syönyt viimeeksi iltapäivällä ja konsertin loppuessa minulla oli kiljuva nälkä. Onnea on omistaa ystävä, joka kuin ajatuksen lukijana konsanaan ojentaa auton oven rakosesta minulle rasiallisen savustettua lahnaa. Sitä nautiskelin jo autossa mökille ajaessa. 

Järvi lähes tyyni, taivaanrannassa punainen auringonlasku, mustarastas livertää...

Rakeita ja aurinkoa

                                   

Ensimmäinen mökkiyö sujui hyvin. Ei ollut kylmä, vaikka ulkona lämpötila käväisi melkein kahdessa pakkasasteessa. Patterit olivat lämpöpumpun lisäksi päällä, sillä vanhan mökin eristeet ovat olemattomat. Yöllä heräsin pari kertaa siihen, että oli kuuma. Parempi niin kuin palella!

Tämä päivä oli osana vappulomaa. Aamupäivästä haravoin auringonpaisteessa ja puolilta päivin tein postiretken laatikolle. Sainkin kuulla vakiasukkailta, että posti on tullut talvella vasta iltapäivällä, tänään minun onnekseni tuli "vanhaan" aikaan. Juteltiin kuulumisia ja ihmeteltiin matalaa vedenkorkeutta järvessä.

Kun palasin mökille, sain ystävän vierailulle. Juttelimme syvällisiä ja sitten hän lähti puunkaatoon. Minä ryhdyin lukemaan postia ja havahduin raesateeseen. Hetkessä oli koko maa valkoisena. Orvokit näyttivät hieman humoristisilta rakeiden joukossa. Vähän ajan kuluttua aurinko taas paistoi ja rakeet sulivat. Myöhemmin niitä satoi uudelleen.

                                   

Äsken kävin taas vähän haravoimassa, kun rakeet olivat sulaneet. Oikeastaan mukavaa hommaa viileässä kelissä, kun ei tule kuuma.  Joutsenia lenteli edestakaisin ja aurinko paistoi. Välillä oli vain pakko pysähtyä nojailemaan haravan varteen ja katsella järvelle. Niin kaunista kevättä! Uskomatonta, että talvi on taas takana.

                                    

Se päivä

Onnea on...

... katsella vappuna järven päällä ilta-auringossa harvakseltaan putoilevia lumihiutaleita. 

... nauttia vaahteranlehtien haravoimisesta viileässä säässä ilman, että tulee yhtään kuuma. 

... ihmetellä aikaisin puhjenneita hiirenkorvia.

...huomata hymyillen, että päiväunet jäävät väliin sisälle kantautuvan kirjosiepon äänekkään viserryksen vuoksi. 

... hörppiä rantakivellä päiväkahvia luoteistuulen tuivertaessa järvenselällä.

... jutella ystävien kanssa vappukuulumisia. 

... yrittää olla sekoamatta mökillemuuton ihanuudesta: Täällä taas ja koko kesäajan kauneus edessä!