Noah

Kävin tänään katsomassa kaikkialla kristittyjen mielipiteitä jakaneen elokuvan Noah. Ei vain kristityt vaan myös muslimitkin ovat elokuvaan suuttuneet.

En oikein ymmärrä, miksi on kohistu. Noah kertoo nimensä mukaisesti Vanhan testamentin kertomuksen Nooasta ja vedenpaisumuksesta arkkeineen ja eläimineen. Tietysti elokuvassa on omat sivujuonensa, mutta harvoinpa Raamattuun perustuva elokuva on orjallisesti noudattanut alkuperäisversiotaan.

Ilmeisesti ohjaaja Darren Aronofskyn ajatus Nooasta ympäristön- ja ilmastonsuojelijana sekä viittaukset punaisen lihan syömisen vaaroihin sekä sivilisaatiokritiikkiin ovat olleet liian modernia Raamatun kertomuksen tulkintaa. Toki elokuvassa Nooan kiihkomielisyys tuntuu jopa iljettävältä ja kuusiraajaiset, kiviset enkelihahmot kummallisilta sekä taistelukohtaukset puuduttavilta, mutta mielestäni elokuva on silti ihan katsottava. Varsinkin armon ja rakkauden sanoma elokuvan lopussa on puhutteleva.

Elokuva on 3D-versio. En ole aiemmin näitä katsonut ja ensimmäisenä lasien läpi tirkkiessä tulikin mieleeni, että saanko uuden migreenikohtauksen. Kieltämättä ihan hauskalta tuntui olla ikään kuin keskellä tapahtumia. Sen verran kaksi ja puoli tuntia lasit päässä kuitenkin vaikutti, että poislähtiessä aluksi horjuin kuin olisin ottanut muutaman lasillisen liikaa!

Paljon huonompiakin elokuvia on katsottu ja hyviksi kehuttu!

Puolikkaita

Matematiikan tunnin alussa kotitehtäviä tarkistaessamme huomasin, että numeroita on vaikea nähdä. Katsoessani luokkaan oppilaiden kasvoista näkyi vain puolet. Itku! Migreenikohtaus tulossa ja aura päällä! Puolet näkökentästä oli kuin väreilevän veden takana.

Olinkin pari päivää sitten mietiskellyt, että edellisestä migreenistä taitaa olla lähes vuosi aikaa. Minulla tämä riesa tulee todella harvoin ja on sikäli helppo, että siihen auttaa tavallinen ibuprofeeni, jos sen ehtii ottaa auran aikana ennen päänsäryn alkamista. En siis voi verrata tautiani niiden kanssa, joilla on kova migreeni.

Onneksi luokassa oli erityisopettaja ja avustaja. Opetin uuden asian loppuun ja sitten kiirehdin hiljaisen työn jakson alkaessa ottamaan lääkkeen. Burana Pore on tällä hetkellä minulle osoittautunut hyväksi, sillä se auttaa nopeasti. Nytkin ehdin lääkitä itseni ajoissa, joten päänsärkyä ei ehtinyt tulla, onneksi.

Mikä kohtauksen laukaisee, jää minulla usein hämärän peittoon. Ehkä nyt on ollut syynä kirkas auringonpaiste, jota on ollut koko viikon ja en ole muistanut käyttää aurinkolaseja. Nyt täytyykin olla tarkkana niiden kanssa.

Kotiin päästyäni nukuin iltapäivällä tunnin verran. Sen jälkeen onkin ollut aivan tavallinen olo. Selvisin tällä kertaa taas todella helposti!

Jäät lähtevät

Aurinko paistoi heleästi tänään, mutta kylmä viima puhalsi. Olin välituntivalvonnassa koko päivän ja onneksi oli paljon vaatetta päällä. Olin suunnitellut lähteväni mökille ja melkein muutinkin suunnitelmat viileyden vuoksi. Päätin kuitenkin lähteä ja hyvä niin, sillä mökillä jäät olivat hupenemassa ja järveen oli tullut iso, monen kymmenen metrin levyinen avovesi meidän kohdalta vastarannalle. Myös ranta oli auki. Mielenkiintoista seurattavaa!

Jäät näyttivät todella heikoilta ja tuntuu siltä, ettei mene kauaa, kunnes ne lähtevät. Olisi hauska olla paikalla silloin!

Vesi on todella alhaalla. En muista koskaan nähneeni veneenpitopaikassa kiviä paljaana tähän aikaan keväästä. Yleensä on pitänyt odotella toukokuun loppupuolelle, jotta saadaan venelaituri paikoilleen. Nyt sen voisi laittaa vaikka heti!

Niin matalalla vesi ja jäät lähdössä aikaisin. Merkillinen kevät!

Arjen keskellä juhlaa

Tänään töiden jälkeen piti  nopsasti vaihtaa vaatteet ja lähteä juhlimaan. Työn puolesta minut oli kutsuttu yhteistyökumppanimme 5-vuotisjuhliin. En asiasta tiennyt kuin eilen vasta, joten täytyi tehdä suunnitelmien muutos tälle illalle. Kuoronharjoitus sai väistyä. Hauskaa, kun keskellä arkea onkin juhlahetki.

Saimme nauttia musiikkiohjelmasta sekä taikuriesityksestä, joka oli varmaan sekä lasten että aikuisten mieleen. Miten ihmeessä kaikki nähty silmänlume voi olla mahdollista tehdä niin, ettei kukaan huomaa asian todellista toteuttamista? No, sehän on sitä "taikuutta"!

Lopuksi nautittiin hyvästä ruoasta sekä kakkukahveista. Lapsille oli oma herkkuja notkuva tarjoilunsa. Täytyy tunnustaa, että kävimme kahvin jälkeen hakemassa vielä hieman jätskiä, sipsejä ja namusia!

Oli mukava juhlia, jutella työtovereiden kanssa muutakin kuin työasioita ja tavata monia muita tuttuja. Huomenna taas arkisiin askareihin!

Haleja

Tänään oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Paljon haleja oppilailta ja lämpimiä tervetulotoivotuksia vanhemmilta. Neljännen luokan poikien "kvartetti" oli tehnyt minulle musatunnin alkuun laulunkin.

Olen liikuttunut kaikesta tälle päivälle osuneesta ihanuudesta! Alakoulun open työ on ihan parasta!

Viimeinen lomapäivä

Viimeisen lomapäivän kunniaksi ajattelin mennä aamulla messuun. Kirkon piha oli kuitenkin tyhjä ja ilmoitustaululla luki messun kellonajaksi tälle sunnuntaille klo 13. En ollut ainoa, joka oli väärään aikaan tulossa. No, ei haitannut, sillä pihalla juttelin pitkään erään puolitutun kanssa, joka on kokenut kovia elämässään tänä keväänä. Ehkä oli tarkoituskin, että tapaamme!

Vaikka oli sunnuntai, olimme sopineet sisarentyttöjen kanssa menevämme mökille aloittelemaan siivouksia. Arkena meillä ei todellakaan ole yhteistä aikaa ja tämä oli kahteen viikkoon ainut yhteinen sopiva päivä.

Oli todella ihanaa tyttöjen kanssa touhuta koko iltapäivä. He kävivät nauhalla merkkaamassa pari puuta, jotka metsänomistajan olisi syytä kaataa tien varrelta. Ovat menneet kallelleen ja rojahtavat pian tien päälle.

Minä olin työnjohtajana, kun tytöt kantoivat terassikalusteet paikoilleen, ravistelivat matot ja pöllyttivät patjat. Välillä syötiin herkkuja, juteltiin ja naurettiin. Niin ihanaa olla murrosikäisten kanssa! Työt sujuivat joutuisasti ja heistä oli todella paljon apua, kun en vielä voi kaikkea raskasta tehdä tällä kädelläni.

Tyttöjen isä oli tehnyt maanmainiota kalakeittoa, jota söimme kotiin tultuamme. Oli käytetty juustoa sekä voita, joten ilmankos maistui! Olenkohan koskaan syönyt niin maukasta?

Äsken otin käyttöön uuden iPadin. Vanha, joka ei oikeasti ollut kuin muutaman kuukauden ikäinen, meni tytöille synttäri- ja nimpparilahjaksi toiseksi laitteeksi, kun perheessä on monta käyttäjää. Itse tilasin uuden, tehokkaamman, jolla pääsen nettiin myös mökiltä käsin. Olen niin tottunut tabletin kanssa toimimaan, että tuntuu mahdottomalta ajatella kesää ilman sitä. Todella kätevä laite kaiken kaikkiaan! Sain uuden heräteltyä henkiin ihan omin voimin ja tosi helposti. Viikolla pitää vielä käydä hakemassa siihen sim-kortti.

Kaiken kaikkiaan 4 lastaviikkoa, 3 kipsiä ja 2 kuntoutusta takana käden kanssa. Yhdeksän sairauslomaviikkoa yhteensä tänä kevättalvena, joka tuntuu kyllä ihan ihmeelliseltä, kun yleensä en joudu töistä juurikaan pois olemaan. Peukalo on jo alkanut toimia aika hyvin, vaikka tunnoton puoliksi onkin. Yhden nivelen kanssa on yleensä ongelmaa tämän tyylisen leikkauksen jälkeen ja sitä käsikirurgi toukokuussa vielä tutkii. Uskon, että nivel siihen mennessä jo toimii. Työkykyinen kuitenkin tunnen olevani ja huomenna lasten kanssa aloitetaan taas. 

Ihana palata töihin!

Esi-isien mailla

Tulimme hautajaisista. Aamulla aikaisin lähdettiin ajelemaan paikkakunnalle, josta isäni ja osaksi äitinikin suku on kotoisin.Siunaus oli puolen päivän aikaan. Ajoitus meni ihan nappiin, eikä tullut kiire eikä oltu liian aikaisinkaan.

Äitini äidin sukuhaaran vanhin, äitini eno, kuoli kunnioitettavassa 92 vuoden iässä. Sukulaisista suurin osa oli minulle aivan tuntemattomia, mutta nytpä tuli ainakin jotenkin heidät hahmotettua. Äiti tuntui olevan mieluinen vieras vainajan lapsille, joista osa ei ollut häntä pitkään aikaan tavannut. Meidät kiiteltiin moneen kertaan, kun olimme jaksaneet täältä vähän kauempaa lähteä mukaan.

Karjalaisissa hautajaisissa on surun keskellä aina ilo läsnä. Voisi sanoa vanhan kansan suulla: "Oli hyvät hautajaiset!" Veteraanikuoro lauloi, papilla oli hyvät puhelahjat ja miellyttävä persoona, kanttori  lauloi ja soitti taidokkaasti ja vainajan lapset sekä lapsenlapset muistelivat ansiokkaasti vainajaa. Tuli hyvä mieli lämminhenkisestä surujuhlasta.

Kanttorin kanssa meillä sukeutui pitkä, hyvä keskustelu. Hauskaa, kun joskus tuntee olevansa ventovieraan kanssa samalla aallonpituudella! Kanttori sattui lisäksi tuntemaan entisen kanttorimme ja nykyinen oli ollut hänen sijaisenaan joitain vuosia sitten. (Piiri pieni pyörii...!) Minusta oli hienoa kuunnella huilua soittavan papin ja miellyttävän baritoniäänen omaavan kanttorin yhteismusisointia, joka oli hyvällä maulla ja taidokkaasti toteutettu. Mahtavaa, että pienellä paikkakunnalla on näin hyvät työntekijät, jotka voivat ottaa käyttöönsä myös oman harrastuneisuutensa.

Muistotilaisuuden jälkeen kävin vielä isovanhempieni haudalle viemässä pääsiäisnarsissit. Maa oli osaksi vielä jäässä, mutta sain kuin sainkin kaivettua kaksi kuoppaa, johon kukat istutin.

Oli niin "helppo hengittää" oman suvun maalla!

Vipinää

Tänään on pitänyt kiirettä koko päivän. 

Aamulla kävin laittamassa äidin hiukset, sillä huomenna lähdemme hautajaisiin vähän kauemmaksi. Lähtö on sen verran aikaisin, ettei silloin ehdi enää kampauksia laittelemaan alusta pitäen.

Äidiltä lähdin käymään koululla tapaamassa sijaisopea ja päivittämään luokan tilannetta. Sain pihalla monta lämmintä halia! Luokka on ollut hyvissä käsissä ja tästä on mukava jatkaa.

Iltapäivällä hain äidin mukaan ja kävimme omahoitajalla kuuntelemassa hänen labrakokeidensa tuloksia. Arvot olivat suhteellisen hyviä, mistä iloitsimme. Reseptejä päiviteltiin nettimuotoon.

Illansuussa vielä lähdin mökille ja siellä oli kaikki hyvin. Ilmalämpöpumppu oli nostanut sisälämpötilan jo 13 asteeseen. Kiva, kun kosteus vähitellen häipyy.

Äsken päivittelin luokan nettisivuja. Maanantaina työt alkavat. Ihan kivaa!

Se käynnistyi taas!

Yksi kevään ehdoton merkki on, kun mökin ilmalämpöpumppu käynnistetään. Tänään oli se päivä. Aina vähän mietityttää, miten aparaatti herää henkiin pitkän talven jäljiltä, mutta hyvin onnistui. Lämpötila ehti jo nousta siinäkin ajassa, minkä mökillä tänään vietin. Huomenna pistäydyn katsomassa, että pumppu toimii oikein. Vähän vainoharhainen olen metsän keskellä näiden sähkölaitteiden kanssa.

Kissakin pääsi ulos kiikkumaan verannan oksaan. Kantelin jo vähän tavaroita ulos paikoilleen, jotta vähitellen pääsee aloittelemaan siivouksia. Alamökin ovien lukot temppuilivat, enkä meinannut saada niitä auki. Muutama tukeva tömäytys jalalla oviin ja aukenihan ne. Sama riesa joka kevät, kun on ikivanhat lukot. Niille pitää tänä keväänä tehdä jotain!

Uskaltauduin vähän haravoimaan ylämökin rappujen edestä. Ihan pikkuisen vain ja kättä varoen!

Aika kului siivillä! Joutsenia lenteli ja tiellä kiikaroin taas isoa kettua, jonka tapasin jo aiemminkin. Sillä oli merkillisen kellertävä väritys kaulan ympärillä. Se ei pitänyt yhtään tulostani peltoaukealle vaan lähti taakseen vilkuillen löntystelemään metsän siimekseen.

Ilma oli viileää, suorastaan koleaa. Onneksi oli paljon vaatetta päällä. Paluumatkalla oli muutama lumihiutalekin ilmassa.  Silti sormet ja mieli syyhyää laittamaan kesäkotia kuntoon. Tuskin pysyn nahoissani!

Aprilliako?

Huhtikuun ensimmäinen - aprillipäivä - on kiva olla kotona. Vuosien varrella töissä on tottunut tänä päivänä jatkuvaan aprillaukseen. "Ope, sun päässä on kärpänen!" Mitä pienemmät oppilaat, sen innokkaampaa touhua.

Aprillipäivän tarkoituksena Suomessa oli vanhan kansan mukaan saada aprillattava juoksemaan: Siis ostamaan vaikka makaronin seimeniä tai lutikanlänkiä. Tänään päivä koetaan yleisenä valehtelu- tai petkutuspäivänä.

Minä sain aprillipäivän kunniaksi vakuutusyhtiöltä kirjeen, jossa tapaturmavakuutukseni korvasi käden leikkauksesta johtuvia kuluja - yhtä lukuunottamatta. Lasku kipsinpoiston poliklinikkamaksusta ei ollut mennyt läpi, kun ei käsittelijän mukaan kuulunut tähän vahinkoon. Laskusta oli ympyröity sana PAPA. Käsittelijä luuli, että lasku oli naisille tutusta papa-kokeesta, sillä hän ei ollut vaivautunut lukemaan laskua loppuun saakka, jossa kerrottiin lyhenteen olevan käsikirurgin nimestä. Terveydenhoitoalallahan on yleinen tapa lyhentää henkilökunnan nimet ottamalla kaksi ensimmäistä kirjainta sekä etu- että sukunimestä. Aika erikoista, että laskuja työkseen käsittelevä ei tiennyt tästä käytännöstä mitään vaan sekoili oikein kunnolla!

Tartuin puhelimeen ja soitin vakuutusyhtiöön. Puhelimen toisessa päässä oleva käsittelijä kuunteli selitykseni ja sanoi oitis: "Maksamme korvauksen heti tilillesi!" Hyvä juttu! Ei tarvinnut edes tiukentaa äänenpainoa. Yleensäkin olen ollut todella tyytyväinen vakuutusyhtiöni toimintaan. Kerran näinkin: sutjakkaa asioiden hoitoa!