Sisilisko

Tänään näin sisiliskon luovan nahkaansa rantaan menevissä rappusissa. Siellä on lämpiminä päivinä niitä useita nauttimassa  auringosta ja luikkivat karkuun, jos raskaasti tömistellen rymistelee. Yritänkin usein kulkea rauhallisesti, jolloin ne eivät välttämättä häiriinny.

Tämä yksilö oli kaverinsa kanssa aamupäivällä paikalla. Toinen luikki kivien väliin, mutta tämä oli vain paikoillaan. Siitä huomasikin, että jotain erikoista oli menossa. Tunnin päästä sisilisko oli jo häipynyt, ja nahkakin oli poissa. Onneksi sain kuvan muistoksi tästä mielenkiintoisesta tapauksesta. 

Eilen näin loppukesän ensimmäiset harmaahaikarat. Niitä oli kaksi ja lensivät pari kertaa mökin ohitse läheiseen lahteen. Juuri aiemmin päivällä olimme niistä jutelleet ja miettineet, milloin mahtavat saapua. Upeita, melko arkoja lintuja, joita on kiva seurata. 

Ilta-auringossa

Tässä istun laiturilla ilta-auringon lempeässä lämmössä. Ihana kesäpäivä taas nautittu, syöty parsakaalit, uudet perunat ja vielä lettujakin iltapäiväkahvin kera. On uitu ja nukuttu nokkaunet ulkona varjossa. Ja juostu kaksivuotiaan perässä!

Pieni postimies saapui aamulla kera Nella-koiran ja äitinsä. Siitä lähtien vauhtia riitti pitkin pihamaata niin, että päiväunetkin jäivät välistä. Yksi hauskimmista asioista oli syödä mustikoita suoraan pihamaalta. Aikuisen piti vierestä silmä tarkkana vahtia, sillä raa'at puolukatkin kelpasivat ja kielon marjojakin näkyi siellä täällä. 

Kun karavaani lapsineen ja koirineen lähti kohti kaupunkia, oli tätikin jo ihan naatti. Kuinka ihana on pieni ihmisentaimi mutta kerkeäväinen!

Lentomuurahaisia

Tulimme juuri tapaamasta kummipoikaamme. Hän oli perheensä kanssa mökkeilemässä ja taas kasvanut kovasti viime tapaamisestamme. Kummipoikamme on tänä kesänä innostunut kalastuksesta ja näytti 5 vuotiaan innolla, miten rantavedessä oleva katiska koetaan. Katiskan lähellä kasvoi näin komeita osmankäämejä. 

Omalle mökille ajaessamme huomasin, kuinka lentomuurahaiset ovat taas liikkeellä. Parvia napsahteli auton tuulilasiin tasaiseen tahtiin. Tällä viikolla niitä on parveillut mökin pihassakin niin, että kastelukannun vedessäkin niitä oli ihan mustanaan. Onneksi niistä ei ole muuta harmia, mitä nyt parveilevat puurona räystäällä.

Ihana ilta. Lämmittelen saunaa ja samalla kirjoittelen. Näitä päiviä talvipakkasilla muistellaan!

Pelimannikonsertissa

Jäin henkiin hampaani kanssa eikä Buranoitakaan kulunut kuin kaksi. Sen sijaan leukanivelet tai -lihakset ovat kipeät ja väsyneet, kun eilen pidin tunnin yhtäjaksoisesti suutani hammaslääkärissä auki. Onneksi ei ole tarvinnut paljon puhua.

Olen ollut tänään kahdessa konsertissa. Ensin kirkossa, jossa soitettiin ranskalais-romanttista musiikkia, esim. Cesar Franckia ja Carl Philip Emmanuel Bacia. Suosikkini oli kuitenkin Guilmantin March D-duuri. Se on niin tuttu ja iloisen mahtava.

Illalla olimme vielä Längelmäen Tunkelon Isossa talossa. Suku on hallinnut taloa vuodesta 1697 ja nyt sitä käytetään juhlatalona "Kalaaseja, kekkereitä, iltamia ja kortteeria", kuten heidän esitteessään mainitaan. Talo on 40 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Pirttikin on aarin kokoinen.

Kuuntelimme isossa pirtissä pelimannikonserttia ja konsertin jälkeen oli iltapala. Vieraita oli paljon. Söimme ulkoverannalla, josta oli hieno maisema viljapeltojen yli järvelle.

Pihalla oli aittoja, joihin oli säilötty vaikka mitä vanhaa tavaraa. Oli puusaaveja, koreja, keinutuoleja, tarvekaluja jos jonkinlaisia, kaappeja, tuoleja, pöytiä...

Oli mukava käydä tilaisuudessa, josta en tuntenut yhtään ihmistä! Kun sekä työssä että harrastuksissani olen aina enemmän tai vähemmän "esillä", nautin suunnattomasti, kun välillä voi olla suuressa ihmisjoukossa vain yksi yleisöstä.

Vanhoissa maalaistaloissa on hienoa vierailla ja kuulla niiden historiasta. Tunkelo on museoviraston luokituksessa "valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö". Siellä kannattaa pistäytyä, jos liikkuu Längelmäellä päin.

Elämän ihanuus ja kurjuus

Tänään on ollut aurinkoinen ja lämmin päivä. Eiliseksi jo luvattiin, mutta meillä oli sitkeä pilvisyys vallalla iltaa lukuunottamatta. Onkin pitkästä aikaa ollut kiva nauttia todellisesta kesäpäivästä. Tämä on ollut sitä elämän ihanuutta!

Kurjuudesta on tänä kesänä tullut useita muistutuksia sairauden  muodossa. Jo toukokuussa minulla alkoi refluksitaudin oireet.  Edellisen kerran sama tapahtui 3 vuotta sitten. Olen syönyt lääkettä ja korottanut sängyn pääpuolen.(Minulla takaisinvirtausta tulee vain öisin.) Silti oireet ovat olleet aika massiiviset johtuen  Hodgkinin taudin hoidoista tulleista limakalvo- ja hermovaurioista rintakehän alueella. Tällä viikolla eri lääkäri hoksasikin korottaa lääkkeen annostusta ja oireet ovat nyt vihdoin helpottaneet. Olen todella huojentunut. Jospa ei tähystystä tarvitsisi tehdäkään...

No, ei tässä kaikki. Lisäksi olen kehittänyt ruohoja saksilla leikatessani rannepinteen, joka oireilee keskisormen pään puutumisena. Joskus öisin taudinkuvan mukaisesti saatan herätä useampikin sormi puuduksissa. 

Kaiken huipuksi tänään aloitettiin juurihoito särkevään hampaaseen. Olin sitä juossut näyttämässä hammaslääkärille oireilun vuoksi jo kesäkuussa. Tarkastus oli panoraamoineen tehty kevättalvella eikä mitään vikaa löytynyt silloin eikä myöhemminkään. Vaan tänäänpä löytyi, kun kuvattiin uudelleen! 

Täällä olen Burana-paketin kanssa viettänyt kesäpäivää! Kehottivat ottamaan särkylääkettä, sillä vie vähän aikaa, että hoito alkaa tehota. Onneksi ei mitään massiivista kipua ole tullut ainakaan vielä. Nyt saa sitten ravata hammaslääkärillä oikein urakalla!

Tulipa pitkä sairauskertomus! Vähän on jo taisteluväsymystä näihin vaivoihin, mutta onneksi tuo takaisinvirtaus rintakipuineen ja paineentunteineen on helpottanut. Äitini lohdutti, että joskus tulee ryppäissä sairastamista ja sitten ne helpottavat moniksi vuosiksi. Uskon häntä. Äidithän ovat aina oikeassa ; )

 

Kotona taas

Onnellisesti päästiin Itä-Suomen retkeltä kotiin. Mukava olla matkalla, mutta ihan yhtä kivaa on olla taas kotona = mökillä.

Ensimmäiseksi siivosin. Täällä on ollut edellisen siivouksen jälkeen koira hoidossa, serkkuni perhe majoittuneena ja sisareni perhe puuhastelemassa puhumattakaan omista olemisista. Siivosin kiireesti, ettei tulevina kauniina kesäpäivinä tarvitse tuhlata aikaa moiseen tyhmään touhuun. (Asenteeni hommaan taitaa tyhjentävästi tulla esiin äskeisestä lauseesta.)

Tänään ehdittiin vielä suvun vanhojen ladyjen eli äitini ja kummitätini kanssa käydä Sydän-Hämeessä Padasjoella sukuhaudoilla. Teemme kerran kesässä sen retken, joskus useamminkin. Paikkakunnalla asuu vielä muutamia sukulaisia ja yhdelle heistä vein tapani mukaan ison kassin kynttilöitä, joita hän ystävällisesti sytyttää isovanhempieni haudalle talven pimeyttä valaisemaan. Arvostan suuresti hänen apuaan, kun itse olemme kaukana.

Seuraavina päivinä aion vain rauhoittua mökkielämään ja nauttia lämpöisestä kesäsäästä, mitä nyt on jo monena päivänä luvattu huomisesta lähtien. Lääkärikäynti 100 km päähän ehkä sotkee suunnitelmaa, mutta ei voi mitään.

Loma alkaa kääntyä lopuilleen, joten nyt pitää vielä nauttia ennen koulutyön käynnistymistä.

Vaivaisukkonäyttely

Kerimäellä, maailman suurimmassa puukirkossa, on tänä kesänä vaivaisukkonäyttely, johon on koottu 42 hahmoa eri puolelta Suomea.

Kaikkiaan Suomessa tunnettuja ukkoja on 180, joista 145 on vielä jäljellä. Ihmishahmot ovat keränneet kirkoissamme rahaa seurakunnan köyhille ihmisille. Myös yksi akka on joukossa!

Jotkut vaivaisukoista ovat todentuntuisesti kuvattuja, kuten tämä Hannes Autereen ukko Mäntästä. Sen sijaan toiset olivat varsin naivistisia.

Jotkut vaivaisukot olivat kovia kokeneita kuten 158 vuotias ukko Kuorevedeltä, jolla toinen käsi oli kadonnut vuosien varrella...

... tai tämä, jonka ulkonäkö oli jo varsin "vaivainen".

Vaivaisukot oli sijoitettu ympäri valtavaa kirkkoa. Meitä katsojia oli paljon, tosin pelkkä kirkkokin vetää kesäisin suuren määrän vierailijoita.

Tapulissa oli koululuokkien tekemiä vaivaisukkoja esillä. Nekin olivat todella mielenkiintoisia ja hienosti tehtyjä. Hyvä oppilaat!

Näyttely Kerimäellä on avoinna elokuun loppuun. Sen on järjestänyt Pelastakaa vaivaisukot ry, Galleria Orton ja Kerimäen kappeliseurakunta.

Raikuun Salpalinjalla

Perjantaina kiertelimme Kerimäkeä ja ympäristöä. Yksi kohde oli Salpalinja, joka välirauhan ja jatkosodan aikana Raikuussa linnoitettiin erittäin vahvasti. Erikoisuutena täällä on 1,5 km pitkä kivimuuri, jolla korkeutta on 3-4 metriä.

Muurin kupeessa kulkee luontopolku. Muurissa on myös kolme bunkkeria, joihin pääsee sisälle katsomaan.

Bunkkerit olivat jokseenkin kamalia. En uskaltanut mennä kuin ensimmäiseen "huoneeseen", kun Kari ei rappusten vuoksi halunnut tulla mukaan. En ole mikään arkajalka luonteeltani, mutta nämä olivat jotenkin kammottavia. Ovi ulos oli auki ja vilkas mielikuvitukseni metsän keskellä keksi ties mitä otuksia bunkkereiden peräosiin tai peräti kuvittelin eksyväni sinne ikuisiksi ajoiksi...

On näissä ollut rakentamista! Ja periaatteessa turhaan... Aivan käsittämätön voimanponnistus sen ajan ihmisiltä.

Etelää kohti

Lauantaina jätimme hyvästit Kerimäelle ja idyilliselle maatilamatkailupaikalle, Ollilalle. Syötiin runsas ja maukas aamupala suuressa pirtissä ehkä 4 m pitkän pöydän ääressä. Pelargoniat tarjoiluhuoneen ikkunalla kukkivat runsaina, kuten mielikuvissakin maalla aina.

Pirtissä oli myös valtava kaktus. En näin suurta ole koskaan nähnyt. Yövyimme täällä useamman yön ja nukuimme hyvin. Meillä on usein kesällä tapana hotellien sijasta etsiä maatilamajoitusta.

Aamupalalla tapasimme aina myös Pilli-kissan, joka pirtissä nukkui omalla tuolillaan. Kiitokset yösijasta ja mukavista keskusteluhetkistä herttaisen emäntämme kanssa!

Käänsimme auton nokan Kerimäeltä kohti etelää ja ajoimme Lappeenrantaan, josta mukaan poimittiin uusi savustuspönttö. Kari on entisen tehnyt itse, mutta siinä on niin kova homma, että tällä kertaa hän osti valmiin. Tekijä antoi vielä kaupan päälle kasvisten savustusohjeen, jota emme ole tulleet koskaan edes ajatelleeksi.

Lappeenrannasta matka jatkui Kouvolaan. Kävimme tapaamassa kummitätiäni ja hänen miestään. Koska tulimme yllätysvierailulle, vein mennessäni kahvileivät. Olipa mukava tavata pitkästä aikaa!

Kouvolasta jatkettiin taas pohjoisen suuntaan...

Matkalla

Itä-Suomessa ajellaan. Mikkelistä ostettiin taivaallisen hyvää kalakukkoa (ja tuhottoman kallista!), Savonlinnassa olimme Pikkukirkossa barokkikonsertissa ja tänään olemme kiertäneet Kerimäen nähtävyyksiä mm. Salpalinjalla ja vaivaisukkonäyttelyssä.

Huomenna jatketaan jonnekin päin, katsotaan, mistä itsemme löydämme.