Virvon, varvon

Tänään olin lastenkirkossa puolitoistavuotiaan Samuelin kanssa. Muumikassissa oli mukana kirja, nukke ja auto sekä oikein pahaa tilannetta varten rusinarasia. Vain kirjaa tarvittiin lyhyen saarnan aikana.

Kaiken kaikkiaan Samuel käyttäytyi oikein hienosti. Oli erittäin kiinnostunut isosta virsikirjasta ja laulamisesta. Osasi lisäksi ruokousten kohdalla ristiä kätensä - kolmeksi sekunniksi!

Isosisko Anna oli myös mukana. Hän käy rippikoulua ja oli hakemassa merkintää "keltaiseen vihkoonsa". Lisäksi takapenkkiä autossa täytti hänen kaksi kaveriaan.

Kun palautin Samuelin ja Annan kotiinsa, minut virvottiin. Sain kauniin oksan maljakkoon. Itse kävin virpomassa kummitätini, yhden naapurini sekä äitini. Heidät tosin virvoin kukkakimpuilla.

Iltapäivällä olin mökillä nauttimassa ihanasta auringonpaisteestä. Alaverannalla istuin pitkään ja söin rahkapullaa kera mehun. Oli niin lämmintä ja mukavaa. Sulaisipa lumi pian pois!

Sammuta

... valot tänä iltana klo 20.30 tunniksi ilmaston hyväksi ja merkiksi päättäjille. WWF:n tempaus Earth Hour on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 2007 Sidneyssä ja siitä lähtien mekin olemme kotona ollessa aina tätä hyvää hetkeä viettäneet.

Valot sammuvat tänä iltana esimerkiksi maailmalla Eiffel-tornista ja Empire State Buildingista, Suomessa Näsinneulasta ja Olympiastadionin tornista.

Sammuta sinäkin valot ja ilmaise samalla huolesi ilmaston tilasta ja yhä lisääntyvästä energian kulutuksesta!

Perjantain herkkuja

Partiolaiset myivät raakapakasteleivonnaisia ja minäkin kannatuksen vuoksi ostin pizzapohjia ja viinereitä. Veivät pakastimessa aikamoisen tilan, joten jaoimme ne tänään sisareni perheen kanssa. Innostuinkin heti kokeilemaan ja tein pizzaa iltapalaksi. Hyvää tuli!

Kari osti ananaksen ja avokadoja. Tänään on siis herkuteltu...

Matkalta

Olimme tänään Tampereella. Kävin mm. hipelöimässä iPadeja ja iPhoneja. Päässä surisee Retina-näytöt ja pikselit! Uusi kännykkä olisi ostettava tai tabletti tai... Ehkä halvempi kännykkä ja iPad tai sitten pelkkä viimeisen päälle hyvä älypuhelin. En oikein itsekään tiedä, mikä ratkaisu olisi oikea.

Illansuussa kotiin ajellessa aurinko paistoi. Yhtäkkiä meni pilveen ja alkoi sataa lunta. Se loppui nopeasti ja taivaanranta oli todella hienon näköinen. Piti pysähtyä linja-autopysäkille kuvaamaan. Harmi, että kuvassa ei kuitenkaan näytä yhtä upealta kuin luonnossa!

Kevätpäiväntasaus

Tänään on yö ja päivä kaikkialla maapallolla suurin piirtein yhtä pitkät eli 12 tuntia. Kevätpäiväntasauksen aika kalenterissa vaihtelee vain vähän: Se on nykyisin aina 19.3.-21.3. välisenä aikana.

Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle ja samalla pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä kohti Aurinkoa - ja meitä täällä Pohjolassa aletaan helliä valolla ja lämmöllä! Jo on aikakin.

En millään enää jaksaisi tätä talvea. Kireät pakkaset öisin ja hyytävä viima päivällä eivät edistä kevään tuloa. Laitankin toivoni siihen, että kun lämpeneminen alkaa, kevät tulee rysäyksellä. Onneksi on sentään ollut aurinkoista.

Helmikuu oli leuto. Vanhan kansan sanonnat taitavat pitää paikkansa: "Maaliskuu maksaa helmikuun heleät päivät." tai "Jonka helmikuu säästää, sen maaliskuu päästää."

Kevyet hartiat

Eilisten uurastusten jälkeen tuntuu vapauttavalta katsella kalenteria ja huomata, että suhteellisen helppoja viikkoja tulossa. Ei mitään erikoisempaa, ei suuria vastuita mistään, ei jännitettävää... Mahtavaa!

Oli mukava aamulla herätä tavalliseen viikkoon, joka ei sisällä mitään ylimääräisiä tekemisiä tai menoja. Ihana aurinkokin on siivittänyt työpäivää. Harmi vain, etten ole ehtinyt siitä nauttia. Sen verran energiseksi itseni tunsin, että tuuletin töistä tullessani vuodevaatteet ja pesin koneellisen lakanapyykkiä.

Lasten kanssa koulussa askarreltiin pääsiäiskortteja. Mukavia nämä juhlanalusviikot työssä erilaisine pääsiäispuuhineen! Kohta on vuorossa virpomavitsojen teko.

Juhlaa

Tänään aamulla lähdin yhdeksäksi kirkkoherramme lähtömessuun. Kuorollamme oli kolme laulua vastuullaan minun johdossani, sillä kuoronjohtajamme oli estynyt pääsemästä mukaan.

Messu oli lämminhenkinen ja juhlava. Laulumme sujuivat hyvin ja saimme olla tyytyväisiä. Huvittavaa vain oli, että lehterillä soitteli kaksikin ihan oikeaa kanttoria, mutta minä se vain jouduin leikkimään kuoronjohtajaa... Nyt tuntuu, että tältä erää olen saanut näistä hommista tarpeekseni ja haluan loppukevään olla pelkkänä rivikuorolaisena. Johtajan vastuu on minua painanut jo ihan tarpeeksi tänä laulukautena!

Messun jälkeen oli maittava lähetyslounas hirvipaisteineen, sienikastikkeineen ja jälkiruokakakkuineen. Lounaan jälkeen jatkoimme kirkossa vielä lähtöjuhlan merkeissä, jossa minulla ei onneksi ollut enää mitään suoritettavaa vastuullani.

Kirkkoherramme sai monipuolisen ja hauskan lähtöjuhlan. Lahjaksi työntekijät ja me luottamushenkilöt annoimme kahden istuttavan keinutuolin valmistuvan kesämökin ulkoterassille. Siinä juhlakalu keinutteli miehensä kanssa alttarikaiteen ääressä koko juhlan. Todella ihana lahja!

Juhla sisälsi paljon musiikkia, runoja ja tietenkin kiitossanoja. Kirkkoherraamme muistettiin myös ihan uudella  teoksella Iki-rovasti, jonka kantaesityksen kuulimme. Musiikkia ja runoa, koskettava, hauska ja liikuttava!

Juhliessa meni koko päivä. Puoli neljän jälkeen iltapäivällä olin kotona ja lähdin heti ulkoilemaan auringonpaisteeseen. Ripeä kävelylenkki teki hyvää pitkän istumisen jälkeen.

Viikonlopun tekemisiä

Eilen töiden jälkeen kiirehdin vaihtamaan vaatteet ja lähdin mökille. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta eikä viimakaan juuri tuntunut. Oli ihana kevättalven sää muutamassa pakkasasteessa.

Mökillä lapioin polkuja ja terasseja lumesta ja seurailin ketun jälkiä. Ilmeisesti sama yksilö on useamman kerran kiertänyt viime kuukausien aikana reviiriään. Jäljet ovat aika kookkaat. Olisikohan toiveissa saada poikasia keväällä meidän kulmille? Pari vuotta sitten kettuemo poikasineen viihtyi pitkälle kesään mökkimme takana olevalla alueella ja näimme niitä useampaankin kertaan tiellä. Ihanan näköisiä otuksia!

Vaikka uutta lunta tuli viikolla, jäällä ei kovasti edes upottanut. Rannassa oli mukava seurata talitinttejä ja tien vierellä kuusikossa liverteli joku minulle tuntematon todella kauniisti. Kävelinkin metsätietä parisen kilometriä ja kuuntelin metsästä kuuluvia lintujen ääniä. Talven hiljaisuus on muuttunut liverrykseksi. Ihan selvästi kevättä on rinnassa!

Tänään olemme olleet nuorimman kummilapsemme 5-vuotissynttäreillä. Tällä kertaa niitä vietettiin täällä mummolassa, joten ei tarvinnut lähteä lähes kolmensadan kilometrin päähän juhlimaan. Sankari sai Legon poliisihelikopterin ja pääsiäismunia. Oli mukava tavata Veetiä ja perhettä.

Juhlien vuoksi en ehtinyt juuri ulkoilemaan, vaikka ilma oli tänäänkin mitä ihanin. Huominenkin menee kuoron kanssa, mutta suunnittelin kyllä käyväni mökillä, jos iltapäivätapahtumat päättyvät tarpeeksi aikaisin.

Plumps!

Voi hyvänen aika!

Tänään puolen päivän aikaan meinasi käydä köpelösti. Työkaverini oli viime viikolla tuonut naistenpäivän kunniaksi karkkia, sellaisia isoja, kovia, noin 5 cm x 3 cm. Mietin jo silloin, että onpa isoja! Niihinhän voisi vaikka lapsi tukehtua...

Tänään samoja karkkeja oli ilmestynyt opehuoneen pöydälle ja minäkin yhden otin. Olin imeskellyt sitä jo jonkin aikaa, kun yhtäkkiä vahingossa nielaisin koko jutun. Oli lähellä, ettei mennyt väärään kurkkuun! Vähän säikähdinkin. Ruokatorvessa mennessään tuntui ilkeältä, sillä ihan selvästi se vielä oli aivan liian suuri nieltäväksi.

Varmasti mokoman möllykkä on jo vatsalaukussa, mutta vieläkin ruokatorvi ja kurkku tuntuvat kummallisilta. Ihan sama tuntemus kuin kakarana, kun vahingossa nielaisin Fazerin sekalaisista pyöreän karkin. Muistan sen aina. Mutta pitääkö vielä 40 vuotta myöhemminkin toheltaa tällä tavalla!

Toivottavasti tuntemukset menisivät yön aikana ohi. Pahaa pelkään, että tämä sädehoitoa saanut kurkkuni ja ruokatorven limakalvot voivat pitkäänkin nikotella. Saan muutenkin palan tunnetta kurkkuuni heti, jos esim. flunssa on tulossa. Tai pikemminkin tunne on kuin heinäseiväs olisi tulossa läpi. Ei niin mukavaa...

Kaikkea sitä voi työpäivän aikana sattua!

Vieraissa saappaissa

Seurakunnassamme on menossa mielenkiintoinen jakso: Kirkkoherramme jää eläkkeelle, toista kanttorinvirkaa ei ole vielä saatu täytetyksi, useita työntekijöitä on äitiys- tai vanhempainvapaalla ja muutamilla on vuorotteluvapaa tulossa. Saa nähdä, miten selvitään!

Kanttorin puuttumisen vuoksi johdin kuoroa syksyn, mutta tammikuusta alkaen meillä on ollut väliaikainen, pätevä johtaja. Sunnuntaina on kirkkoherramme lähtöjuhla ja kuorollamme on siellä myös laulamista. Vahinko vain, että johtajamme on estynyt ja minä "saan" taas hoitaa hommat.

Kun on alusta pitäen harjoittanut kappaleen, johtaminenkin on luontevampaa. Todella harmillista on astua toisen saappaisiin, kuten nyt käy.  Varsinaisen johtajan tuuraaminen ei ole ainakaan minusta helppoa, mutta pakko se nyt vain on homma hoitaa.

Onneksi kuorolaiset ovat niin ihania ja venyvät, kun tietävät siten auttavansa myös minua tehtävässäni. Varmasti kaikki menee ihan hyvin. Silti koin syksyn johtamistehtävät paljon helpompina kuin tulevan sunnuntain. Pitäkää peukkua!