Hiihtäen kirkkoon

Aamulla olin kirkossa. Meidän lähisellaisessa, joka on ihan tuossa parin sadan metrin päässä, ei ollut tänään messua, joten ajelin vajaan kymmenen kilometrin päähän. Kirkko on kauniilla paikalla järven rannalla vähän taajaman ulkopuolella. Siellä näytti olevan runsaasti muitakin meidän kulmilta.

Jotenkin erikoisen ihanalta tuntui, kun kirkon kupeessa jumalanpalveluksen jälkeen eräs seurakuntalainen laittoi sukset jalkaansa ja lähti kotimatkalle latuja pitkin. Hän oli hiihtänyt kirkkoon! Minulle tuli niin hyvä mieli, että koko päivän olen ajatellut häntä. Kaiken kiireen ja kaupungistumisen keskellä voi vielä saapua latua pitkin messuun. Kuinka mukavaa! Vetää suupielet hymyyn vielä illallakin.

Kaipausta

Soitin mökkitien auraajalle, jotta voisi aurata myös meidän tien, kun seuraavan kerran auraamaan lähtee. Hän pitää sitten lopputalven ja kevään tietä auki meillekin.

Täällä on sadellut lunta. Kaipaan niin aurinkoisia talvipäiviä, mutta vielä mitä! Tosin kahden viikon päästä alkaa talviloma. Jospa silloin edes olisi aurinkoisempaa.

Hingun mökille! Meillä ovat mökit kylmillään talvella, mutta kun matkaa on vain 30 km, siellä pääsee päivisin hiihtelemään vaikka joka päivä. Lumityöt tosin odottavat, kunhan tie saadaan auki.

Odotan jo malttamattomana kevättä. Puolitoista kuukautta vielä, niin saan päräyttää ilmalämpöpumpun päälle ja siitä se mökkikausi taas alkaa. Voi ihanuutta! Pysyn tuskin nahoissani...

Muistojen koulutaulut

Jouluna 2008 sain äidiltäni lahjaksi Sari Savikon kirjan Muistojen koulutaulut, jonka Tammi oli julkaissut samana vuonna. Luin ja katselin sen silloin joulunpyhinä ihastuksella läpi ja pöydälläkin se taisi seilata kuukauden verran, ennen kuin joutui kirjahyllyyn - ja unohtui!

Viikolla käsiini osui tämä viehättävä kirja. Siinä kerrotaan yleensä taulujen tarinaa ja esitellään 170 erilaista, monista aihepiireistä.  Taulujen rinnalla on katkelmia teksteistä, joita opettajat saattoivat käyttää apunaan. Kirjailijan mukaan tauluja on tutkittu varsin vähän, vaikka niillä on ollut suuri merkitys suomalaisille ehkä ensimmäisinä taide-elämyksinä.

Oli mielenkiintoista huomata, että kirjaan oli otettu oman pikkukaupunkimme tehdaskylästä kertova taulu. Teksti oli Suomenmaasta vuodelta 1922 ja itse taulu on vuodelta 1903 tekijänä Kustaa Heikkilä. Hän oli maatalon poika Siikajoelta, taidemaalari, maanviljelijä sekä puuseppä. Heikkilän käsialaa ovat erityisesti kaupunkikuvat sekä maantieteelliset "havaintokuvat" kuten esim. taulut Savolainen maisema tai Hämäläinen kylä.

Nykypäivänä toreilla ja turuilla kaupataan lopetetuilta kouluilta peräisin olevia koulutauluja joskus hyvinkin hurjaan hintaan. Kari osti aikoinaan huutokaupasta vuodenaikataulun, jota oli alkuopetuksen luokilla moneen kertaan tutkinut. Myös joskus kyläpaikoissa saattaa vastaan tulla näitä taideteoksia.

Vanhat koulutaulut ovat käytössäni opetuksessa vieläkin aina silloin tällöin. Harmi vain, että suurin osa on pääkoululla ja meillä sivupisteessä vain muutamia. Taidankin kysyä rehtorilta, voinko hakea meille lisää. Luulen, että nuoremmilla opettajilla käyttö on hyvin minimaalista.

Tänään piirsimme oravaa. Mallina oli netin kuvien lisäksi vanha kuvataulu. Mukavan näköisiä kurreja tupsahti luokan seinille, ehkäpä tekijöinä tulevaisuuden taiteilijat!

Suuvärkin panoraama

Töiden jälkeen kävin röntgenissä otattamassa hammaspanoraaman (= ortopantografia). Olin viime viikolla hammaslääkärissä tarkistuksessa ja yhtään reikää ei löytynyt. Lääkärini oli kuitenkin sitä mieltä, että voitaisiin varmuuden vuoksi ottaa kuva koko kalustosta. Viimeeksi se on minulla tehty 2001, ennen Hodgkinin taudin sädehoitoa. Olin lääkärin kanssa samaa mieltä. Otetaan vaan!

Jonottelin puoli tuntia, vaikka ennen minua ei ollut kuin yksi "näkyvä" potilas. Eipä ollut kiire mihinkään. Ihastelin vastaanottotilan kalustoa. Tuolit olivat todella hyvät istua ja niitä oli vielä kahta eri korkeuttakin. (Olen aina ihmetellyt Taysin Radiuksen lääkärinvastaanoton kalusteita. Ei missään ole niin hankala istua kuin niissä tuoleissa!)

Hoitaja oli todella mukava ja kertoi, että panoraama on suomalaisten keksintö. Konekin oli ymmärtääkseni meillä tehty. Pienen aikaa surisi pään ympärillä. Tuloksena on levy, jota voisi vaikka itse kotona koneella katsella. Taidanpa kuitenkin jättää lääkärin tulkittavaksi. Tällä mielikuvituksella löytäisin sieltä varmaan vaikka mitä!

Torstaina kuulen, onko reikiä todellakin nolla vai pitääkö ryhtyä remonttiin. Toivottavasti ei!

Roikkuvat oksat

Työ häiritsee harrastuksia! Kamera odottaa pöydällä, mutta arkena ei ehdi ottaa yhtään kuvaa. Pitää sitten katsella näitä vanhoja...

Runebergin päivän mietteitä

Kas, tuoll´ on pilvi loistava,

ihana, kaunoinen.

Jo lähti pois pakenemaan - 

hyvästi varjoinen.

(J.L. Runeberg)

Tänään olemme oppilaiden kanssa keskustelleet J.L. Runebergista, kansallisrunoilijastamme. Erityisesti pidän näistä liputuspäivistä ja niiden sisällön avaamisesta pienille oppilaille. Meillä oli mukava yhteinen tuokio runoilijan elämän ja tuotannon ääressä.

Viime vuosina olen alkanut miettiä, mieltävätkö alkuopetuksen oppilaat merkkihenkilömme koiriksi, sillä usein pienten kanssa turvaudutaan Kunnaksen Koiramäki-kirjoihin. Tänäänkin olisi ollut tarjolla opettajanhuoneessa Martta ja Ruuneperi, mutta en tarttunut kirjaan vaan katselimme ihan autenttista kuvaa Runebergin kodista Porvoosta.

Oppilaita kiinnosti tietenkin torttu ja olivat pettyneitä, kun sitä ei lounaan jälkiruokana löytynyt. Kaupunkien rahatilanne on niin surkea, että nämä ylimääräiset juhlapäiviin liittyvät herkut on karsittu kouluista kovalla kädellä. Muistan kyllä -80-luvulta, kuinka runebergin tortut ja laskiaispullat olivat aina ruokalassa tarjolla. Silloin muutenkin oli enemmän rahaa käytettävänä opiskelutarvikkeisiin ja oppimateriaaleihin.

Toinen kiinnostava asia oli tämän ajan koti. Ekaluokkalaisten mielestä Runebergin olohuone oli "tosi hieno ja arvokkaan näköinen". Epäilivät, että runoilija oli varmaan rikas!

Huomenna jatketaan saamelaisten kansallispäivästä.

Kuvamuistoja maalta

Talkoolounas

Tänään oli täällä maalla kyläyhdistyksen tarjoama lounas kiitokseksi viimevuoden talkooväelle. Kutsuja lähti vähän yli 80 ja yli 60 oli noudattanut sitä. Kyläyhdistyksen omistamalla vanhalla koululla oli sali tupaten täynnä pöytiä ja juuri kaikille riitti ruokailupaikka. Mukavaa, että kutsua oli noudatettu.

Söimme maittavaa lihakeittoa, jossa mureaa lihaa oli paljon enemmän kuin perunaa. Kari oli tehnyt kotikaljan lounaalle. Jälkiruokana oli kahvit pannukakun kera. Ruoan jälkeen katselimme salissa elokuvan Havukka-ahon ajattelija vuodelta 2009. Elokuviinkin oli jäänyt kolmisenkymmentä katsojaa. Lapsille oli omat kuvat toisessa huoneessa.

Pienessä kylässä osataan vielä puhaltaa yhteen hiileen. Monenlaisia aktivitetteja on vuoden aikaan. Lisäksi kyläyhdistys huolehtii koulustaan ja kioskirakennuksestaan. Mm. miehet askartelevat omaksi ilokseen ilmalämpöpumpun suojuksia, joita on mennytkin kaupaksi ympäri kylää ja kylän rajojen ulkopuolellekin. Hieroja käy tiettynä päivänä tarjoamassa palvelujaan, kylän aktiiviset naiset keittävät kahvia ja muonittavat eri tilaisuuksissa. Latua pidetään auki ja uimarantaa kesällä. Oma 300-sivuinen kyläkirjakin on julkaistu joitain vuosia sitten.

Kaikkeen toimintaan tarvitaan talkooväkeä ja sitä on hienosti riittänyt eri tehtäviin. Minä olen osallistunut varsinkin kesäisin yleisön muodossa, mutta muutaman kerran olen säestänyt juhlissa yhteislauluja, joten olin oman lounaani ansainnut. Kari on kaulaansa myöden upoksissa kyläyhdistyksessä, mm. pitää kirjanpitoa, on tänä vuonna puheenjohtajana ja kiinteistöissä "jokapaikanhöylänä". Kiva, että jaksaa.

Kohta pitää kääntää auton nokka taas kaupunkia kohti. Arki alkaa ja työt kutsuvat!

Maalle tultiin

Tänään tultiin maalle. Olen ollut viimeeksi yötä täällä syksyllä, vaikka Kari viettääkin kaikki arkipäivät tässä huushollissa. Hän oli oikein siivonnutkin, kun tiesi minun olevan tulossa. ;=) (Ai, ei johtunut kuulemma minusta, vaan piti muutenkin siivota!)

Ensimmäiseksi tein lumitöitä, kun ovelle johti vain pieni polku. On isännällä ollut vähän muuta tekemistä viime lumisateiden aikaan! Lapioin myös viereisen metsänhoitoyhdistyksen kulkutien. Sielläkin ollaan näköjään vietetty kiireisiä työpäiviä, kun ei kolan varteen ole kukaan ehtinyt. Rivitalomme piha oli kyllä hyvin aurattu.

Sukset olisivat valmiina varastossa. Latujakin löytyy lähes nurkalta, mutta voi olla, etten vielä tänä viikonloppuna suksille ehdi. Mitä pitemmälle kevättä kohti aika kuluu, sen enemmän vietän viikonloppuja täällä, kunnes siirryn toukokuussa mökille kokonaan pois kaupungista. Tämä on sellainen "välimatkan krouvi", jossa on hyvä harjoitella maalaiselämää ennen mökkikauden alkua.

Sytytin ikkunalle kynttilän ja vein soihdun takapihalle palamaan. Kohta saunotaan!

Siwan mainos

En erityisemmin ärsyynny mistään mainoksesta televisio-ohjelmissa, sillä mielestäni ne kaikki ovat todella tylsiä. Mieluiten katselenkin kanavia, missä mainoksia ei ole.

Nyt on kuitenkin Siwan mainos, jossa kaupassa asiakkaat hilluvat ja riehuvat, mennyt ihan yli ymmärrykseni. Se todella ärsyttää. Tänä iltanakin näin sen vaikka kuinka monta kertaa. Laitoin koko toosan kiinni, sillä perjantai-illan anti on mielestäni muutenkin aika köykäistä.

Mikä Siwan mainoksessa niin riepoo? Enpä osaa oikein sanoiksi pukea. Ärsyttää vain katsella ihmisten hyppimistä ja riekkumista. (Siwassa en juurikaan asioi sen suppean valikoiman vuoksi.) Toisaalta TV:n voi aina laittaa kiinni, kun joku ei miellytä, joten asiassa ei ole oikeasti edes mitään ärsyyntymistä.

Mainokset ovat muuten aika veikeitä, sillä pienet lapsethan jäävät niihin koukkuun hyvin nopeasti. Sama tapahtuu koirien kohdalla. Muistan sisareni koiran sännänneen television luokse heti, kun "susimainos" alkoi. En enää muista, mitä mainostettiin, mutta hukkia siinä juoksenteli yhdessä kohtaa. Koukuttavia ovat mainokset joillekin katselijaryhmille!

Kaikista paras mainos, jonka muistan vielä vuosienkin takaa, oli 70-luvun Tupla. "Tupla-city on lännessä kaupunki ja tässä on kaupungin seriffi..." Kaikkea oli mainoksessa tuplasti ja se oli jotenkin hauska ja nasevasti tuotemerkkiin tehty. Voi, kun sen saisi Siwan mainoksen tilalle!

Ps. Olikohan se susimainos joku vakuutusjuttu?