Minulla ei ole minkäänmoista seikkailu- tai kilpailuviettiä. Ehkä vähän kummallista, sillä isäni urheili aikoinaan hurjasti ja vielä kylmiltäänkin osallistui ikämieskisoihin keihäänheitossa ja monissa muissa lajeissa. Minua ei ole koskaan kilpailu kiinnostanut ja seikkailuksi riittää kadonneen avaimen etsiminen tai emännänjatkeella yläkaapissa katonrajassa keikkuminen.
Surullisena seurasin herkeämättä aikoinaan Kiilopäällä vaikuttaneen ranskalaissyntyisen Dominick Arduinin katoamista maaliskuussa 2004, kun hän yritti ensimmäisenä naisena päästä yksin maantieteelliselle Pohjoisnavalle. Olin jo aiemmin seurannut hänen yritystään, joka katkesi railoon putoamiseen ja varpaiden amputoimiseen. Alle vuosi ensimmäisestä yrityksestä hän lähti yllättäen toiselle, kohtalokkaalle retkelle.
Aikamoinen huhuvyöry alkoi heti katoamisen jälkeen ja on jatkunut vielä Arduinin kuolleeksi julistamisen jälkeenkin. Jotkut ovat sitä mieltä, että hän katosi tahallaan ja elää jossain päin maailmaa. Tiedä häntä, mikä on totuus. Todennäköistä kuitenkin, että hän hukkui jäihin tai avoveteen.
Nämä ajatukset tulivat mieleeni lukiessani Norjassa kadonneista kiipeilijöistä. He olivat käsittääkseni ensimmäisellä omatoimimatkallaan kiipeilykurssin jälkeen. Lumivyöryalueella on huono keli ja pelastustoimenpiteet ovat hankalia.
Ehkä voimakkaan seikkailuvietin omaavat ajattelevat, että se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen. Niin... Suurin suru ei ole seikkailijalla vaan hänen läheisillään. He kantavat murhetta lopun elämänsä.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Surulliselta vain tuntuu lukea kadonneista seikkailijoista, kun esim. luonnonkatastrofeja tapahtuu samaan aikaan eri puolilla maailmaa. Niille ei yksilö välttämättä voi mitään, ne tulevat odottamatta ja niissä henkensä menettää ihan tavalliset ihmiset tavallisen elämänsä keskellä.
Joskus tuntuu, että elämänsä suurimpiin "seikkailuihin" ihminen joutuu haluamattaan, aavistamattaan, eläessään tavallista pienen ihmisen arkielämää. Minullakin on siitä kokemusta. Yhtäkkiä kaikki vain muuttuu...
Olen tällä hetkellä kovin onnellinen tavallisesta - niin tavallisesta - elämästäni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti