Tunturin rinteellä

 

Retki pohjoisessa on alkanut mukavasti. Sää on ollut lämmin ja aurinkoinen sekä Sallan maisemat mahtavia. Poroja on näkynyt runsaasti.

Isolle Sallatunturille kipusin toissa päivänä ja onhan se koetus, kun kaksi kilometriä taivaltaa polkua pitkin pelkkää ylämäkeä. Tosin lopussa on rappuset, joten ei tarvitse enää loikkia sinitäplillä merkattuja kiviä pitkin, joka oli todella vaarallista aikoinaan. Muistan ensi kerroilla pelänneeni koko ajan. Nyt on helppoa turvallisilla rappusilla. Takaisin tulokin ottaa reisiin, kun pitää tietenkin jarrutella menoa. Maisemat kuitenkin kruunaavat kaiken.

 

Illalla myöhempään on saanut ihailla kauniita auringonlaskuja pienemmän Sallatunturin rinteeltä.

Rinteellä mökin lähellä laiduntaa lampaita. Ne ovat sympaattisia kavereita ja välillä hyvin äänekkäitä. Karitsan oli koira raadellut aiemmin kesällä ja nyt oli aidassa varoitukset koirien ulkoiluttajille. Onneksi eläin selvisi. En kyllä ymmärrä, miten kahakka on voinut tapahtua, kun aita on kuitenkin välissä. Omistajan pitäisi tietenkin pitää huoli koirastaan, jotta se ei pääse häiritsemään lampaita.

Joka päivä on patikoitu tulistelemaan jonnekin päin. Suomaisemat ovat niin kauniita, porot uljaita isoine sarvineen, poronkäristys herkullista ja kuukkelit söpöjä. Ihanaa jatkaa samoissa, tutuissa maisemissa vielä toinen viikko.