sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Muisteluja

 


Pyhäinpäivän aamuna aamupalan jälkeen lähdimme ajeluretkelle kolmelle hautausmaalle. Koronan vuoksi on elämä suhteellisen hiljaista, kun juuri muuta ei viitsi tehdä kuin työssä käydä ja nauttia kodin rauhasta, joka on minusta kyllä oikein ihanaa elämää työvilinän keskellä.  Nyt oli mukava lähteä katselemaan syksyn maisemia ja samalla pysähtyä pyhäinpäivän ajatusten äärelle.

Äidin ja isän haudalle vein pienen oksan, jossa oli kaksi valkoista ruusua. Vähitellen on vuosien aikana tottunut ajatukseen, että vanhempia ei enää ole ja on itse seuraavaa sukupolvea lähtijöiden rivissä. Haikeaa, miten nopeasti elämä kuluu. Siksi onkin sydän kiitollisuutta täynnä kaikesta jo eletystä ajasta.


Oli mukava viedä kynttilöitä meidän molempien vanhempien ja isovanhempien sekä ystävien haudoille. Minulle tämä viikonloppu pysyy aina hartaana pyhäinpäivän aikana, enkä uhraa ajatuksia halloweenille - en omassa elämässä enkä oppilaidenkaan kanssa. Uskontotunnilla puhuimme pyhäinpäivästä ja katselimme kauniin videon vanhasta viisaasta isäpöllöstä ja pikkupöllöstä, jotka keskustelivat hautausmaalla tuikkivista sadoista kynttilöistä. Kotona voivat oppilaat sitten viettää muita juhlia oman ja perheen mieltymyksen mukaan. 

Pyhäinpäivän iltana kuuntelimme Sävel on vapaa -ohjelmaa Radio Ylen ykköseltä. Suurimmaksi osaksi oli kaunista ja rauhallista, tämän viikonlopun tunnelmaan sopivaa musiikkia, josta nautin suuresti. 

Rauhallinen viikonloppu voimaannuttaa taas kohdata tulevan viikon työkiireet ja pulmat.

2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Tällainen hiljentymisen viikonloppu helpottaa tähän aikaan vuodesta. On hyvä muistaa edesmenneitä. Samalla monet muistot tulevat mieleen.
Mukavaa huomata, että koulussa voi olla ilman halloweenia!

Jaana kirjoitti...

Taidan olla meillä ainoa, joka ei sitä lasten kanssa juhli. Tänä vuonna kukaan oppilaista ei siitä edes kysellyt mitään, vaikka kertoivat osallistuvansa kavereiden luona halloweenbileisiin.