"... tänään istuttaisin omenapuun!" No, lumen keskelle ei vielä Suomessa taimia istutella, mutta mökille päätimme lähteä siniseltä taivaalta loistavassa auringonpaisteessa.
Ihmiset ovat hätäilleet kattojensa lumitaakan kanssa. Me emme lunta pudottele. Emme ole sitä 30 vuoteen tehneet. Aina jossain vaiheessa peltikatto sulattaa ja pudottaa kuormansa. Alamökin katto oli jo auringon puolelta tyhjä, ylämökin lumet olivat tallella. Nekin sieltä tulevat alas hiljalleen.
Järven jäälle rantaan olen joka kevättalvi tehnyt sydämen. Nyt se sai ihan toisen ulottuvuuden - mielessä olivat myös ukrainalaiset. Sydän kertokoon heille, että me muistamme, toivomme ja rukoilemme...
Paistoimme myös makkaraa. Ensin piti kaivaa lapiolla grillin paikka esiin lumihangen alta. Samalla muisteltiin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana näin mahtavia hankia ei mökiltä ole löytynyt.
Makkaranpaistoretkellä pitää olla aina mukana muumilimsaa! Tosin 9-vuotias sisarenpoika sitä silmät pyöreänä ihmetteli ja sisareni myös: "Sinulla, muumilimsaa!?!" Joo, pitää olla! :>)
Jäällä olisi ollut vielä puolen päivän aikaan hyvät hankikantoset hiihdellä. Vaan mononi ovat hukassa. Tosin polvikaan ei ehkä pitäisi hiihtämisestä vielä. Nytkin olin koko ajan varovainen kulkiessa.
Kyllä tuli kesää ikävä! Onneksi ollaan jo kevään ensimmäisessä päivässä ja pian lumet ovat menneen talven muistoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti