Lauantaina kävin Serlachius-museo Kartanossa. Paviljongin näyttelyt olinkin jo nähnyt aiemmin, mutta halusin vielä kuunnella Milja Viidan elokuvainstallaation musiikkia. Kone hurisi niin kovaa, että sain vastamelukuulokkeet, jotka häivyttivät koneen metelin pois.
Kartanonkin kolusin nopeasti. Ei voi koskaan jättää väliin vanhaa ja kultakauden taidetta!
Vaikka välillä vähän sataa tihutti, kiersin myös Taavetinsaaren. Siellä oli matalan vedenkorkeuden vuoksi Urho Heinäsen veistos Kosto vuodelta 1915 kunnolla näkyvissä. Usein sitä ei erota laisinkaan tai sitten vain vähän päälakea.
Valkovuokot kukkivat, vaikkakin supussa sään vuoksi. Penkkikin kutsui istahtamaan, mutta tällä kertaa kävelin sateessa ja koleudessa rivakasti ohi. Toisen kerran sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti