Kansallismuseo
Vilnan historia on monipolvinen aina keskiajalta lähtien. Kaupunki on perustettu 1300-luvulla, ja se kuului pitkään Venäjään, sitten Puolaan ja Neuvostoliittoon, kunnes Liettua itsenäistyi vuonna 1991. Parhaiten menneisyyden kiemuroihin tutustuu kansallismuseossa, ensimmäisen hallitsijan, suuriruhtinas Gediminasin muistomerkin takana olevassa suuressa, palatsimaisessa rakennuksessa.
Museo on valtava neljine reitteineen. Kiersimme ne kaikki ja aikaa kului monta tuntia. Tutustuimme historiaan ja kulttuuriin sen eri muodoissa, näimme valtavan hienoja, viimeisen päälle restauroituja saleja huonekaluineen, ja kiipesimme katsomaan museon tornista maisemia. Mieleenpainuvin kokemus oli renesanssisalissa harjoitteleva laulajatar säestäjänään luutun soittaja. Olisin voinut jäädä koko iltapäiväksi kuuntelemaan, sillä historiallinen sali ja saman aikakauden musiikki oli hämmästyttävä yhdistelmä.
Gediminasin torni
Museon takana kohoaa kukkulalla linnan rauniot ja Gediminasin torni, jonne pääsee rappusia pitkin tai funikulaarilla, jolla mekin menimme ylös. Kukkulalta on hienot näköalat yli koko kaupungin. Alas kävelimme rappusia pitkin.
Tornin alueelta näkyvät hyvin myös kolme valkoista ristiä mäellä, jossa surmattiin fransiskaanimunkkeja. Stalinin aikana ristit poistettiin, mutta myöhemmin ne pystytettiin uudelleen.
Kansanmurhan uhrien museo
Kansanmurhan uhrien museo on omistettu sekasortoiselle Neuvostoliiton miehityksen ajalle ja tragedioille. Entisessä KGB:n päämajassa näkee, millaisissa oloissa vangit elivät ja kuolivat 50 vuoden aikana. Murheellinen museo, mutta yltäkylläisyydessä ja vapaudessa elävälle nykyihmiselle on ihan terveellistä päästä kurkistamaan myös lähihistorian kauheuksia.
Yliopisto
Vilnan yliopisto on perustettu 1500-luvulla. Sekin on historian havinaa täynnä, ja monenlaista mielenkiintoista löytyi sen suojista. Kirkko oli aivan upea, ja yliopiston torniin kiipeäminen jännitystä täynnä. Hissi oli rikki, joten nousimme 200 askelmaa ikivanhoja, kapeita puuportaita pitkin ylös ja viimeisen metrin tiilimuuriin hakattuja koloja pitkin. Suorastaan pelotti! Ylhäällä tasanteella oli onneksi kaiteet ja maisema silmiä hivelevä.
Illuusiomuseo oli ehkä hauskin vierailukohde, jossa pääsi tutustumaan monenlaisiin optisiin harhoihin. 12-vuotias oli ihan innoissaan kokemuksen jälkeen, joten tämä museo on todella mielenkiintoinen nuoremmille vierailijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti