Marraskuussa seurasin henkeä pidätellen, mitä tapahtuu Islannissa Reykjanesin niemimaalla. Tuliperäinen maankuori alkoi osoittaa heräämisen merkkejä maanjäristysten ja halkeamien muodossa. Grindavikin kalastajakylän pääkatu murtui ja katkesi pahasti, talojen perustukset sekä seinät halkeilivat, ja elämisestä siellä tuli vaarallista. Niinpä koko kylä tuhansine asukkaineen evakuoitiin. Samalla suljettiin lähistöllä oleva, kuuluisa Blue Lagoonin kylpylä.
Niin, siellä maauimalassa minäkin kuumassa vedessä eräänä lokakuisena päivänä nautiskelin elämästä. Räntäsade viuhui ympärillä ja jäädytti märät hiukset pystyyn, mutta muuten veden ihana lämpö helli kehoa - taivasalla - käsittämätöntä!
Tuosta Islannin matkasta on kulunut jo 25 vuotta, mutta maa teki lähtemättömän vaikutuksen. Jo Keflavikin lentokentältä pääkaupunkiin siirryttäessä maisemat olivat vaikuttavat: kuin Kuussa olisi ajellut. Ei yhtään puuta, merkillisen näköistä laavakenttää joka puolella, kova tuuli ja sade, jossa sateenvarjo on kertakaikkisen hyödytön kapine. Geyshiren mahtava suihku, Krisuvikin kiehuvat mudat, erkanevat Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat, ihanat kalaruoat... Mukavia muistoja!
Tuntuu todella kurjalta ajatella Grindavikin asukkaita, joista osa on jo menettänyt talonsa tai pelkäävät koko alueen tuhoutuvan tuhkaan. Sinne jäi omaisuus ja rakas asuinalue, koti, koulu, työ, joillakin suvun ikiaikaiset asuinsijat. Koko tuttu elämä kääntyi päälaelleen. Epätietoisuus jatkuu ja kuinka kauan vielä.
Viimeiset viikot ovat olleet uutisissa tästä asiasta varsin hiljaisia. Epävarma tilanne ilmeisesti jatkuu. Luonnon voima on aina niin suuri ja ihminen viisainekin keksintöineen luonnon rinnalla pienen pieni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti