Kesän viileät päivät ovat oikein hyviä hetkiä viettää kirjan parissa. Takkatulen loimussa, välillä ikkunasta lintujen pesintää seuraten sujuu aika oikein rattoisasti - vaikka kirjan aihe ei viihdyttävä olisikaan.
Viimeeksi luin toimittaja Anneli Tempakan kirjan Periksi en anna - kuvia nuoren syöpäsairaan elämästä. Kirja on joitain vuosikymmeniä sitten kirjoitettu, mutta sanoma on aina ajankohtainen. Syöpä on kauhistuttava sairaus vielä tänäänkin, josta kuitenkin voi parantua täysin normaaliin elämään. Itse en syövän läpikäyneenä koskaan voi ajatella olevani terve, mutta hyvään elämään olen parantunut hoitojen sivuvaikutuksista huolimatta. Se on pääasia.
Anneli Tempakka kuvaa kirjassaan 19 nuoren syövän sairastaneen henkilön elämänvaiheet sairauden varjossa. Päähenkilöt itse saavat olla äänessä. Kirjan tekohetkellä 18 selvisi sairaudestaan, yksi menehtyi ja hänestä kertoivat vanhemmat.
Syöpää sairastaessa elämästä erottuvat olennaiset ja epäolennaiset asiat, joka on yksi empaattisen kirjan ydinajatuksista. Jokainen syövän sairastanut voi tähän helposti yhtyä - ainakin minä vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin. Meistä joka kolmas sairastuu ja jotkut useampaankin kertaan. Kiitos lääketieteen ja suomalaisen sairaanhoidon, ennuste tervehtyä on vuosi vuodelta parempi. Syöpä ei todellakaan enää tarkoita kuolemaa.
Vaikka kirja oli ilmestynyt 80-luvun lopussa ja hoidot ovat kovasti edistyneet vuosikymmenten aikana, henkilöiden tuntemukset oman sairastumisen aikana ovat hyvin samanlaisia nykypäivänäkin: tyrmistys diagnoosista, kovat hoidot ja jännitys kontrollien edessä. Edelleen sairastuneet kokevat samat asiat hoitojen aikana. Olin iloinen, että löysin kirjan äitini kirjahyllystä.
------------------------------------------------------
Anneli Tempakasta muistan aina toisen radiotoimittajan Hilppa Kimpanpään. Ekaluokassani muinoin oli oppilas, joka ihastui näiden henkilöiden nimien kieliasuun. Jopa piirustus signeerattiin Hilppa Kimpanpäänä. Tuntuvathan nämä nimet kielellä aika hauskoilta minustakin! 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti