Olen vähän kerrassaan siivonnut työhuoneen papereita. Suurin osa on opetustyöhön liittyviä, joita jo keväällä laittelin silppuriin ja paperinkeräykseen, mutta aina vain riittää.
Kaksi päivää olen aina silloin tällöin lajitellut vuoden 2020 keväällä etäopetukseen liittyviä lokerikkoja. Etäopetus tapahtui meillä suureksi osaksi kotoa käsin, joten siltä ajalta on monenlaista paperia vielä tallessa. Lähiopetukseen palaaminen sisälsi niin paljon uusia asioita, että papereiden läpikäyminen ei ollut se ensimmäinen ajatus. Loman alkaessa taas ei voimia ollut muuhun kuin toipumiseen rankasta kouluvuodesta.
Nyt lähti paperien taivaaseen listoja soittoaikatauluista oppilaille, töiden palautuslistoja, omasta puhelimesta soitettujen puheluiden aikamääriä, videoitujen oppituntien itse tehtyä opetusmateriaalia sekä kaikenlaista muistiinpanosälää.
Samalla palautui mieleen hektiset etätyöpäivät: Aamukahdeksalta aloitin ensimmäiset puhelut oppilaiden kanssa ja vielä iltayöstä havahduin tarkistamaan, oliko kaikki pedanetin huomisen päivän tehtävät ja videot siirretty oikean päivän kohdalle. Kerran viikossa tai kahdessa oli työpäivä lähiopetuksessa olevien oppilaiden kanssa naapurikoululla. Pidin kyllä huolen ruokailutauoista ja iltapäivällä työajan jälkeen ulkoilusta, mutta illalla oma tuntien suunnittelutyö vielä jatkui. Nukkumaan mennessä silmät harittivat laitteiden ruutujen tuijottelusta ja selkä oli istumisesta jäykkä. Huh, oli se aikaa, mutta selvittiin!
Nyt on paperikaaos olohuoneen pöydältä ja lattialta selätetty. Siivous jatkuu... joskus!
2 kommenttia:
Minulla on vielä työpapereita vuosien takaa siivottavana. Kunhan vain ottaisin itseäni niskasta kiinni...
Kyllä niitä minullakin vielä löytyy moneksi siivoamiskerraksi. Ei loppua näy! Mutta vähän kerrassaan, niin hyvä tulee - joskus!
Lähetä kommentti