Kylläpä on ollut ihanaa nauttia aurinkoisista kevättalven päivistä niin mökkimaisemissa kuin kaupungin rantapoluilla vaellellessa. Koululaiset viettävät meillä talvilomiaan ja iloitsen suvun nuorista, jotka pääsivät irti koulusta, opiskeluista ja töistä. Kuusamon maisemat Rukalla lepuuttavat niin mieltä kuin virkistävät kehoakin. Helpottunut mieli oli myös tieto 11 tunnin lennon onnellisesta laskeutumisesta Intian valtameren rannalle. Siellä sitä vasta aurinko ja lämpö helliikin onnellista matkalaista kolmen viikon ajan.
Oli taas mukava kokoontua eläkeläisopettajien kanssa helmikuun lounaalle yhdessä. Hyvä ruoka, erinomainen palvelu opetusravintolassa ja mahtava seura saivat ajan kulumaan kuin siivillä. Kiva odottaa jo seuraavaa kertaa aasialaisen ruoan äärellä.
Perjantaina kuuntelin rauhankelloja, kuten niin monet muutkin. Olen kiitollinen, että länsi jaksaa yksimielisesti edelleen tukea Ukrainan rohkeaa kansaa taistelussaan oman vapautensa ja meidänkin puolesta. Kunpa sota loppuisi ja oikeudenmukaisen rauhan aika koittaisi!
Eläkkeellä jopa minä jaksan laittaa ruokaa kaikessa rauhassa. Nyt, kun olen joitain viikkoja vastuussa omasta ruokahuollostani ihan vain itsekseni, tein ison lautasellisen yksinkertaista salaattia. Vihreää, tomaattia, omenaa, oliivia, juustoa ja ranskalaista salaatinkastiketta maistui oikein hyvin tuoreen vaalean leivän kanssa.
Hassua, kun pajunkissoja on löytynyt jo helmikuun alkupuolelta saakka. Iloiselta tuntuu niitä kävelylenkillä katsella: Kevät tulee ja pääsiäinen lähestyy - varmoja kevään merkkejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti