(kuva: Yle Areena)
Loppiaisaattona leppoisan aamupalan jälkeen päätin ryhtyä siivoamaan. Laitoin robotti-imurin hyörimään olohuoneeseen ja eteiseen. Tarkoitus oli, että imuroin itse muut huoneet. Toisin kävi!
Olen epeli hurahtamaan siivouspäivänä toisille raiteille, joten imuroinnin alkumetreillä käteeni osui lehti, jossa käsiteltiin paavi Benedictus XVI:n tulevia hautajaisia. Siivoaminen päättyi siihen ja ryhdyin Areenasta seuraamaan tilaisuutta.
Ensimmäisen kerran pitkään aikaan virassa oleva paavi siunasi edeltäjänsä. Viimeisten satojen vuosien aikana paavi on ollut kuolemaansa saakka katolisen kirkon johtajana. Nyt hautausseremoniaa johti paavi Franciscus. 95-vuotiaana menehtynyt Benedictus oli toivonut yksinkertaista seremoniaa ja pääsevänsä haudatuksi Pietarinkirkkoon edeltäjiensä tavoin.
(kuva: Yle Areena)
Vatikaanin aukio oli täynnä pappeja ja kansaa. Tilaisuus oli harras ja ilmiselvästi suurin osa keskittyi suremaan ja kunnioittamaan edesmennyttä paavia. Ehtoollinen kesti varmaan toista tuntia pitkälti. Ainut hartauden rikkonut asia oli aplodit, jotka taputtaen annettiin hetkellä, kun arkkua lähdettiin siirtämään sisälle kirkkoon. Jotenkin luterilaisen korvissa taputukset pilasivat tunnelman.
Olin vaikuttunut tilaisuudesta. Sen jälkeen imuria heilutellessani mietiskelin pitkään edesmennyttä paavia ja nykyistäkin. Katolisella kirkolla on pitkä historia ja kaikenlaista on matkan varrella tapahtunut - myös sellaista, jota ei voi hyväksyä. Silti hautajaiset toivat esille paavin valtavan vakaan aseman seuraajiensa silmissä ympäri maailman. Benedictusta arvostettiin ja kunnioitettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti