Pidän hurjasti kaikista eläimistä. No, totuuden nimissä en ihan kaikista, mutta karvaiset kaverit yleensä vievät sydämeni. Kylään mennessä tämä koiruus tuli heti ystäväksi, vaikka ensimmäisen kerran vasta tavattiin.
Meidän suvun nuorilla on toinen koira jo yksivuotias ja toinen taitaa lähestyä kohta puolta vuotta. Ihania molemmat! Ehkä näen lähiviikkoina nuorimmaista - samojedineitiä. Se kasvaa ihan hurjaa vauhtia.
Niin, nykyään on yleistynyt käyttää eläimestä pronominia "hän". Minulle eläin on kyllä aina "se", vaikka omistaja hieman kohottaisi kulmiaan. Sanoin aina, että en ole omille kissoille missään tapauksessa äiti tai mamma, ja silloin omakin oli aina "se".
Hmmm... Kylläpä tulikin ikävä meidän jo edesmenneitä kissakavereita Ossia ja Kuuta. Illin kuvaa ei nyt tähän hätään löytynyt.
3 kommenttia:
Juu, elukat on ihania. En mä myöskään puhu hän. Eläimellä on nimi ja sillä nimellä kutsutaan. Tai meillähän nyt on vain ollut kissoja, joiden tulo alkoi puolivahingossa, kun työkaverin ystävä kuoli ja kissoille ei ollut kotia. Silloin meille pelmahtivat paikalle Snadi ja Brandy. Kunnon kaupunkilaiskollit. Ja sitten paikalle osui Soffis ja tämän jälkeen Lilla My ja Misse. Espanjassa paikalle hiipi Harmis ja hänen seurakseen Lillan. Nyt, vain 2 viikkoa, Lillanin kanssa on ollut Sköldi (lyhennys sanasta sköldpadda eli kilpikonna). Elämme jännittäviä aikoja eli onnistuuko Lillanin ja Sköldin yhteiselo.Sköldi on vain jotain 2 v eli aika vilkas liikkeissään, joka joskus yllättää asunnossa asuvan mieshenkilön, kun hän avaa ulko-
oven....
Ihania kissoja ja muistoja teillä! Nimeltä muistinkin Snadin, Brandyn ja Soffiksen, mutta nuo muut olivat oudompia nimiä. Hienoa, että teillä vieläkin on kissoja.
Minä luovutin Illin jälkeen, kun sukuun alkoi tulla koiria ja niille tarvittiin välillä hoitajaa. Makselin takaisin "velkoja", kun kissojen aikaan vietin niin liikkuvaa elämää, että meille tarvittiin kissapaimenia aina silloin tällöin, osaksi kyllä kissanäyttelymatkojen vuoksi.
Nyt olemme taas niin paljon poissa kotoa, että on helppo lähteä ilman eläimiä. Tosin sydän sykähtää heti, kun näen pentuja. Onneksi olen kuitenkin pysynyt järjissäni, enkä ole langennut, vaikka mieli tekeekin. :>)
Juu, meillähän on tällä hetkellä tilanne, että emme voi lomailla yhdessä, jos emme saa kissoille hoitajaa. Eli emme ole lomailleet yhdessä vuosikausiin...
Lähetä kommentti