On ilo asua pikkukaupungissa, jonka keskustassa vesi ilahduttaa kaupunkilaisia. On järveä, lampea ja virtaavaa salmea. Metsäänkin pääsee hetkessä.
Tänään ei päivä valjennut laisinkaan. Lähdin ennen puolta päivää kiertämään rantapolun. Vaikka sää oli sumuinen, maisemat olivat marraskuisen kauniita. Polku kulkee lähes koko matkan rannassa tai sen tuntumassa.
Yhtään koiraa omistajansa kanssa ei tullut vastaan, vaikka polku on nelijalkaisten suosiossa. Tarkemmin ajatellen vain yksi vastaantulija osui kohdalle. Sain kävellä hiljaisuudesta nauttien. Sitä olikin ympärillä, sillä vain kerran kuulin käheän linnun äänen, jota en tunnistanut enkä edes siivekästä nähnyt.
Veneet oli korjattu talviteloille ja laituri oli tyhjä. Soutupaatteja oli rannalla iso rivi - kaiken merkkisiä. Yksi iso puuvene oli vielä oikein päin.
Kosteimmat kohdat polusta oli katettu pitkospuilla. Nyt tuntui hassulta, että joskus keväällä nämäkin ovat lähes veden vallassa, kun rantaviiva hiipii metsän puolelle. Nyt vesi on alhaalla.
Niin sumuista oli, että järvenselälle ei juuri nähnyt.
Ohuet jään kohdat olivat kuin jääteitä konsanaan.
Toivottavasti lapset ja nuoret pysyvät pois heikoilta rantajäiltä. Jotkut olivat jo kokeilleet, voi, voi!
Rantapolku oli sopiva tunnin lenkki marraskuisessa hämärässä. Siitä huolimatta mieli oli virkeä, ja tuntui uskomattomalta ulkoilla, kun toiset paiskivat töitä. En millään meinaa tottua tähän ihanuuteen - eikä kyllä tarvitsekaan. Tämä kiitollinen ja riemukas olotila kannattaa säilyttää. :>)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti