Marraskuisena tiistaiaamuna oli taas mukava kuunnella rauhassa radiosta Ylen ykköstä, ja katsella ikkunasta, kun kuura ja sentin ensilumi olivat hiukan muuttaneet maisemaa. Olen tykästynyt Sari Valton ohjelmiin, jotka löytyvät podcasteinakin. Kuitenkin pidän enemmän kuuntelusta suoraan radiosta, kun ei tarvitse hipelöidä nettiä, jonka ääressä muutenkin tulee joka päivä vietettyä aikaa.
Tällä kertaa Valton ohjelmassa mietittiin, mikä meitä pohjimmiltaan stressaa. Mukana olivat neurobiologi Kai Kaila sekä vapaa kirjoittaja ja sisällöntuottaja Eeva Kolu. Hän on kokenut loppuunpalamisia ja kirjoittanut kirjankin aiheesta.
Mitä jäi ohjelmasta mieleen?
- Ihminen on sosiaalinen eläin, joten kontaktit ovat tärkeitä: Pahoinvointi säteilee muihin, samoin hyvinvointi. Stressi voi alkaa jo kohdussa.
- Suomalaisiin iskostettu vahva pärjäämisen kulttuuri: Ei voi hellittää, vauhdissa pysyy pystyssä, vaikka burnoutin oireet jo läsnä.
- Miksi työelämä Suomessa uuvuttaa rajusti? Työelämä muuttunut vuosikymmenten aikana. Nyt se on kaikille yhtä vaativaa ja mikään ei riitä. Työpaineet tulevat kotiin, työtä jatketaan iltaisin ja vapaa-ajalla, itse ei voi vaikuttaa. Työntekijä on jopa orjan asemassa!
- Myös some, teknologia rasittaa: Jatkuvat merkkiäänet, hypetys stressaavat, pitäisi olla jotenkin erityinen ja ihmeellinen. Varsinkin lapsille ja nuorille some tuottaa aivan liian suuria paineita.
- Yleensäkin elämässä riittämättömyys ja kovat vaatimukset luovat kroonista stressiä, jonka aiheuttamiin sairauksiin varakkaissa länsimaissa asuvista kaksi kolmasosaa kuolee. Huh!
- Asioita voidaan korjata. Ihminen on blastinen ja toimintatapoja voidaan muuttaa. Riittää, että pystyisi tekemään jollain tavalla itselleen mielekkään elämän, pitää itsestään, sietämään arkea ja tekemään itselle mukavia asioita, vaikka ne eivät olisi mitenkään tuottavia tai kehittäviä.
Niin... Helpommin sanottu kuin tehty, mutta aina pitää edes yrittää, eikö vain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti