sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Jee, ohi on!

 


Aamukamman sydämet hupenivat hupenemistaan, kunnes perjantaina oli viimeinen. Päivä päivältä kuva paljastui, ja lopulta kuumailmapallo, joka lennättäisi minut uusiin tuuliin, oli valmiina nähtävillä. Liikuttuneena katselin minulle rakkaita asioita: orvokit, villasukat, mökkimaisema, Kuhmon kamarimusiikki, Savonlinnan oopperajuhlat, Valamo, Lappi, Suvivirsi, runoja... Koulumme ohjaajat ovat superihania taiteilijoita!


Keskiviikkona oli eläkejuhla. Olipa ihastuttava kokemus! Kollegat olivat värkänneet vaikka mitä: Ihania itsetehtyjä kortteja, laulun Keltainen sovitetuin sanoin, lahjuksia ja herkulliset kakkukahvit. Hauskin oli "elokuvakone", joka näytti kuvia työelämäni varrelta. Minun piti kertoa, mitä niissä tapahtui, ja kuvan valinnut työtoveri kertoi omia muistojaan. Aivan ihana idea! Vedet olivat silmissä ja nauru hersyi monta kertaa.

                                                  

Koneen sain kotiin ja nyt se kököttää takan vieressä kaupunkikodissa. On siinä ollut kollegoilla värkkäämistä!


Viimeisenä varsinaisena työpäivänä minut haettiin yllätysretkelle aamuvarhaisella. Päädyimme Taavetinsaaren paviljonkiin aamubrunssille, jonne olisin saanut körötellä työtovereiden vetämällä kärryllä, jonka rekisterinumero oli JAANA-030622. Armahdin kuitenkin ja kävelin itse. Paikanpäällä brunssin jälkeen opebändi lauloi ja soitti Käyn ahon laitaa, otettiin kuvia ja hassuteltiin.


Koululle palatessa oppilaat odottivat kunniakujassa ja eteiseen oli rakennettu tikkaat, joissa oli muistoja, mm. laskutikku. Istuin "valtaistuimella" ja pikkuoppilaat leikkivät ja lauloivat minulle. Onneksi sain koottua itseni, enkä itkeä pillittänyt, vaikka mieli teki! 

Kaikesta juhlinnasta sain 20 minuuttia kestävän videon, johon oli ikuistettu viimeinen kouluviikko juhlineen. Aivan huippuihana! Vedet silmissä sitä illalla katselin. Kiitos kuvaaja-Timo suuresta vaivannäöstäsi ja suuri, sydämellinen, monikymmenpäinen työtovereiden joukko! Ilahdutitte minua viimeiset viikot aivan käsittämättömällä tavalla.


Varsinaisena juhlapäivänä eilen piirsin viimeisen kerran taulukuvan, jaoin todistukset, lauloin ulkojuhlassa Suvivirren kostein silmin ja suljin ilosta pomppien koulun oven.

Mökille vesisateessa ajaessa täysin klassisen musiikin lumoissa elävä entinen ope repäisi: kuunteli ja jammaili autossa Popedaa! Rannalla avasin kaikki auton ovet ja ikkunat Pitkän kuuman kesän kaikuessa pihamaalle pisaroiden kera. Oli siinä linnuilla ja oravilla ihmettelemistä. Onneksi naapurit eivät olleet kotona!

Jihuu, 38 vuoden työura on ohitse ja uudet seikkailut odottavat...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut.Toivon sinulle Läämpöä,Lempeä,Paljon Rakkautta ja Terveyttä.T Paula.

Maisakaisa kirjoitti...

Lämpimät onnittelut! Aivan valtavan upeat lähtöseremoniat ja -juhlat!
Iloa, valoa ja ensi alkuun myös lepoa eläkepäiviisi!

Jaana kirjoitti...

Kiitos Paula ja Maisakaisa! Onhan tämä olo aivan ihmeellistä, kun saa vielä elokuussakin vain jatkaa kesälomaa ja tehdä jatkossa, mitä haluaa. Ei vielä oikein käsitä töiden päättymistä, mutta varmasti elokuun puolessa välissä sekin konkretisoituu.

Oikein ihanaa kesää ja lomaa teille!