sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Mustikka kukkii

 


Kevät on edennyt nopeasti - vihdoin. Koivun lehdet ovat jo aika suuria, nurmikko kasvaa ja mustikkakin kukkii. Kukinnasta päätellen olisi tulossa hyvä mustikkasato, mutta pörriäisten vähyys huolestuttaa.

Katselin äsken mustikkarinnettä pihassa ja näin vain kaksi kimalaista. Kontukimalaisten pölytys takaisi suuren sadon, mutta ilmeisesti säästä johtuen kimalaisia on vähän. Jospa tulisi hiukan lämpimämpää ja sateet loppuisivat, niin pölyttäjähyönteiset pääsisivät tositoimiin. Toisaalta viestiä tulee maailmalta pölyttäjien vähenemisestä, joten saa nähdä...


Postiretkellä katselin toisella silmällä korvasieniä. Ei ainuttakaan! Viime kevään sato oli hyvä, kuten kuvaan on ikuistettu, mutta ainakin vielä mökin lähistö loistaa tyhjyyttään. Tuttava soitteli ja kertoi hyvästä paikasta, joten ilmeisesti pitää siirtyä sinne. Minä en tosin korvasieniä syö, sillä olen aikoinani sytostaattikuureilta imenyt elimistööni ihan tarpeeksi myrkkyjä. Olen vakuuttunut, että huolellisellakaan ryöppäyksellä kaikki myrkky ei sienestä lähde, mutta muut saavat toki olla toista mieltä ja syödä vatsat killillensä. Mielelläni kuitenkin korvasieniä kerään, sillä aina löytyy kiitollisia ottajia.


Tuntuu ihanalta olla mökillä! Neljän päivän helatorstailoma on ollut hiukan sateinen, mutta ei se laisinkaan haittaa. Tänä aamuna tunnistin pihalta vihervarpusen, joka oikeasti kuuluu peippojen sukuun ja seurasin kahden joutsenen puuhia rannassa. Kun ne olivat lähteneet, tuli rantakivelle sulkiaan sukimaan koskelo, joka viihtyi kaunistautumispuuhissaan pitkän aikaa. Kun se oli jatkanut matkaansa, kävin pesemässä rantakiven. Terveiset oli jätetty!

Sateen jälkeen tuoksuu raikkaalta kesältä. Lähden nuuskuttelemaan pihamaalle.

2 kommenttia:

Tita kirjoitti...

Suomen luonto on ihana, silloin kun kevät lähenee kesää ja kaikki on niin tuoreen vihreää (keltaista, sinistä, punaista jne.). Mun mielestä oli aina mahtavaa ensin kokea kevään vihreys Helsingissä ja n. kuukauden päästä uudelleen mökillä Riäkkylässä. Mitä nyt toi koivun kukinta ei oikein meikäläiselle sovi (nykyään pitää mukana olla kassillinen lääkkeitä). Ihanaa kevätkesän jatkoa!

Jaana kirjoitti...

Minustakin tuo ajankohta on aivan hurmaava. Lisäksi pidän kevään avaruudesta ja heleydestä: vaalean vihreää ja luonto pysyy vielä "aisoissa". Keskikesällä vihreä syvenee tummemmaksi ja luonto rehottaa minne haluaa valtoimenaan. Kaikki kasvaa pöhisten, kunnes vauhti laantuu loppukesästä.

Kiitos, samoin sinne teidän lämpimän kesän keskelle!