Siivoamista

 

Tuossa kolosessa on talviturkki perjantaina heitetty. Hrrr, kylmää oli! Oikeastaan ihan hirveältä tuntui pulahtaa. Niinpä minä vähän fuskasin, joka kertoo, että olen tullut vanhaksi! 

Mökillä on vielä jäät, mutta rannassa jo sulaa. Kaupunkikodin ikkunoista näkyy jo vapaat vedet. Mökkitie on pehmeä yhdestä kohdasta, joten 370 metriä kävellään. Jospa jo alkavan viikon lopulla pääsisi autolla pihaan.

Siivous on aloitettu ja hyvässä vauhdissa onkin. Vielä lattiat pitää pestä, sitten matot paikoilleen ja ei muuta kuin nauttimaan mökkikesästä. Kiire vähän jo onkin, sillä krookukset kukkivat ja valkovuokot availevat nuppujaan.

Tänään muistellaan äitejä. Oma äitini on kuollut jo kuusi vuotta sitten, mutta kauniit muistot elävät. Valkovuokot tuovat hänet aina mieleeni, Karjalan tytön. Toinen rakas tyttö, kummityttöni tekee muuttoa Joensuusta - opiskelukaupungista - Tampereelle, ja muu perhe oli auttamassa. Opinnot ovat hienosti päätöksessä ja gradu tarkastuksessa. Koska äitinsä oli kotona pikkuveljen ja koiran kanssa, pyöräilin aamulla viemässä sisarelleni äitienpäiväkukat. Hän taisi niistä ilahtua!  :>)

Kukkienvientiretkellä ihastelin takapihan sinivuokkoja. Niitä oli puiden alla vaikka kuinka paljon. Kaunista! Peipponen lauleli, aurinko paistoi, mutta tuuli puhalsi vieläkin kylmästi. Ehkä tällä viikolla lämpiäisi...