Tässä iässä huomaa joutuvansa luopumaan monesta asiasta: Korkokengät eivät kiinnosta, juoksuaskeleet ovat laiskistuneet, ilman silmälaseja lukemisesta ei tule mitään ja keho kertoo vanhenemisen viestejä. Vauhdikas elämä ei enää jaksa innostaa niin suuresti kuin ennen. Kotona olo on suuri nautinto!
Ja luopua pitää: Minä luovuin perjantaina ensimmäisestä hampaasta neljään vuosikymmeneen. Parikymppisenä poistettiin viisaudenhampaat, jotka eivät olleet nimensä veroisia, sillä jäivät osaksi puhkeamatta. Nyt ylhäällä poskihammas oli tullut siihen pisteeseen, että sitä ei voitu enää hoitaa. Kymmenisen vuotta aiemmin tehty juurihoito ei ollut onnistunut, joten pois vaan... Vähän jännitin operaatiota, mutta hienosti meni.
Hammas oli tavallista tiukemmassa, joten jouduttiin leikkaamaan ja poraamaan luuta. Silti koko operaatio kesti vain puoli tuntia. Kylmäpakkauksen kera kotiin toipumaan tuhdeilla särkylääkkeillä varustettuna. Otin suosituksen mukaan kunnon annokset Buranaa heti kärkeen, ja ilokseni olen saanut nukkua hyvin eikä särkyä ole tullut. Poskikaan ei ole turvoksissa. Kohta saan luopua lääkityksestä.
Kiitos hammaslääkärikeskus Molaris ja Aki. Hienoa työtä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti