sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Kun loistaa joulupuu...

 


Tänä vuonna olemme viettäneet joulua kuusen katveessa vain kaksistaan. Otimme todesta Thl:n ohjeet- tai minä päätin ottaa ;>) - joten emme ole fyysisesti tavanneet ketään joulun pyhinä. Videoyhteydellä ja puhelimitse olemme olleet yhteydessä kaikkiin rakkaisiin ihmisiin. On tuntunut kivalta ja olen suunnattomasti nauttinut rauhallisesta joulusta kaiken joulukuun alun vilskeen vastapainona. Ja mikä parasta, me ja kaikki läheisemme olemme olleet terveinä. Se on suuri ilon aihe.

On mukava olla kotona joulua. Neljä edellistä kului mökkeillessä, joka oli sekin ihanaa. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä jäädä kotijoulua viettämään.


Eilen lähdettiin tapaninajelulle meidän omalle mökille, joka uinuu talviunta jouluisessa hämärässä. Lunta oli niin vähän, että pääsimme perille asti autolla, vaikka minä kyllä huvikseni kävelin loppumatkan mökkitien hiljaisuudesta nauttien.


Sytytimme pihalyhtyyn kynttilän. On hauska ajatella, että se pimeässä mökin pihassa hieman valaisee tulevia päiviä ja öitä.


Oli todella kaunista ja hiiskumaton hiljaisuus. Saatin kuin saatiinkin valkea joulu!


Järvi oli vain osaksi jäässä. Meidän kohdalla vesi lainehti vapaana syvemmällä ja vain ohut riite oli rannassa.


Kotiin tultuamme söimme jouluruoan rippeitä. Niitä jäi vielä seuraavalle päivällekin. Rakastan perinteisiä jouluruokia, vaikka vatsani ei. No, joulun kunniaksi voi kärsiä hieman vatsanpuruistakin. 

Mamma eli jo kauan sitten edesmennyt isäni äiti laittoi rosolliin aina mukaan hieman perunaa ja runsaasti omenaa. Olen jatkanut tätä perinnettä ja rosolli on niin ihanaa hapanimelällä kermakastikkeella höystettynä. Graavattu siika on myös jouluherkkuni, samoin imelletty perunalaatikko. Tänä vuonna osan laatikoista oli tehnyt srilankalainen ystävämme. Hassua, mutta maailman parhaat, supisuomalaiset laatikot... Kiitos Nazly! 

Joululoma jatkuu. Nyt voi vain olla, nollata syksyn kiireet ja nauttia joulun tunnelmasta ja rauhasta. 

2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Hyvä käydä välillä mökillä katsomassa, mitä sinne kuuluu.
En ole yli kuukauteen käynyt mökillä, joka on nyt lumen saartaman tien takana. Ehkä pakkasten mentyä ajelen sinnepäin ja otan sukset mukaan, jotta pääsen perille.

Jaana kirjoitti...

Meilläkin on tie mökille vielä ummessa. Talvilomaksi aurautan ja sitten sitä pidetäänkin auki kevääseen saakka. Kivempi kävellä, kun ei tarvitse kahlata lumessa. Ehkä nelivedolla uskallamme ajaa perille saakka. Minä tosin en omallani rohkene, vaan jätän sen aina turvallisesti tien varteen ennen suuria mäkiä.

Toivottavasti pääset mökille hiihtelemään.