... ja hyviä sellaisia katselin loppiaisviikonloppuna. Joskus menee puoli vuotta enkä katso yhtään elokuvaa, joskus tulee rysäyksellä monta.
Perjantai-iltana näytti Yle Teema & Fem -kanava todellisuuspohjaisen australialaiselokuvan Tracks vuodelta 2013. Se kertoi Robyn Davidsonista, joka sai 1970-luvulla päähänsä taivaltaa Australian aavikon halki kamelit ja koira seuranaan. Matka ei ollut mikään lyhyt: 2700 kilometriä.
Elokuva oli mukaansa tempaava, kauniita maisemia täynnä, vaikkakin joitain ennalta arvattavia juonenkäänteitä sisältävä. Ihmetystä herätti tarina, joka siis oli tosi: yksin naisena aavikolla vain eläimet seurana, kuumuus ja loputon patikointi! Pidin elokuvasta ja sen rauhallisesta temposta.
Loppiaisena katsoin samalta kanavalta Mr. Turnerin (Britannia 2014). Elokuva kertoi maisemamaalari William Turnerista, joka oli impressionistien edelläkävijä. Timothy Spall tulkitsi omaperäistä taidemaalaria elämänmakuisesti ja on saanut mm. Cannesissa roolistaan palkinnonkin. Tämänkin elokuvan rauhallinen rytmi ja hienot maisemakuvaukset - niin luonnossa kuin kankaallakin - vangitsivat katselijan ruudun ääreen. Hyvä elokuva!
Eilen kävin elokuvissa katsomassa uuden suomalaisen Viulistin. Se kertoo huimaa uraa tekevän viulistin vammautumisesta niin, että hänen pitää vaihtaa solistin työt opettamiseen. Elokuva kertoo haaveiden hajoamisesta, unelmien toteuttamisesta "hinnalla millä hyvänsä" sekä klassisen musiikkimaailman huipulla olemisen ja sinne pääsemisen kovuudesta.
Paavo Westerbergin elokuvassa juonen lisäksi oli johtavana ajatuksena kuvata soitinkohtaukset niin, että soittaminen ja orkesterin johtaminen näyttäisivät aidoilta. Niinpä näyttelijät oikeasti opiskelivat soittamista ja orkesterin johtoa - Olavi Uusivirta päähenkilönä, viulisti Antin esittäjänä jopa puoli vuotta. Lopussa soittoa harjoiteltiin tuntitolkulla päivässä. Musiikillisena neuvonantajana elokuvassa toimi Sanna Salmenkallio ja varsinaiset Mendelssohnin e-mollipianokonserton solistiosat soitti elokuvassa Oskari Eirola ja Tami Pohjola Stradivariuksellaan. Elokuvassa näkyvät lähikohtauksissa Eirolan kädet. Uusivirta opetteli kuitenkin itse soittamaan viulullaan kaikki tarvittavat kohdat. Hurjaa työtä niin lyhyessä ajassa!
Kapellimestaria elokuvassa esitti Silta-sarjastakin tuttu Kim Bodnia. Hänen johtamisensa oli oikean kapellimestarin Eero Lehtimäen "matkimista" ja oma taitolajinsa sekin.
Elokuvaa oli metka seurata juuri siitä syystä, että se sisälsi klassisen musiikin aiheen, ja väkisinkin ajatus harhaili näyttelijöiden soittamisen havainnoinnissa. Hyvin he selvisivät, ehkä viulistit paremmin kuin orkesterin johtaja. Pidin tästäkin elokuvasta - ja musiikki oli tietenkin ihanaa.
Nyt on elokuvia urakoitu oikein olan takaa!
2 kommenttia:
Mä katselen tosi harvoin elokuvia, mutta satuin katsomaan juuri samaisen Track elokuvan ja pidin. Teini totesi, että se varmaan sopi minulle hyvin kun oli aikaa ajatella. Osuipa aivan naulan kantaan.
Dekkareita en lue, mutta tv:stä katselen niitä aina joskus. Minäkin taidan olla enemmän näiden hidastempoisten elokuvien ystävä. Elossa 24 h on sarja, jota nyt mielenkiinnolla katselen televisiosta ja sen rytmi on kyllä niin nopea, että skarppina saa olla.
Lähetä kommentti