Heräsin aamulla aiemmin kuin olisin halunnut, eikä uni enää tullut silmään. Tein takkaan tulen, kun sisällä tuntui vähän viileältä. Aamupalan jälkeen mietin, mitä tekisin, sillä edessä oli mökkipäivä ja sadekuurojakin luvattu. Siispä päätin ryhtyä tekemään koulutöitä, sillä viikon päästä työ taas tiistaina alkaa ensin meillä opettajilla ja keskiviikkona koulunkäynti oppilailla.
Neljä tuntia kului koneen ääressä kuin siivillä ja illalla vielä lisää. Putsasin työsähköpostin, päivitin luokan sivut nettiin ja laadin huoltajille tulevat kirjeet, joita olin muutamia viikkoja sitten jo aloittanut. Selailin sähköisiä oppimateriaaleja ja luokan työjärjestyksetkin ehdin tehdä lähes valmiiksi. Olin todella tyytyväinen, vaikka suurin osa lomapäivästä kuluikin töiden merkeissä.
Välillä havahduin uhkaavan tummiin pilviin. Olin päättänyt imuroida auton sisältä, joten ryntäsin kiireesti sitä tekemään, ennen kuin ukonilma alkaisi. Kun toin imuria takaisin sisälle, alkoi sataa. Hyvä, että ehdin kuitenkin auton saada valmiiksi. Ukkosta ei tullut, mutta tunnin verran sateli vettä.
Kävin myöhemmin hakemassa postin kävellen, jotta koko päivä ei olisi mennyt koneen ääressä puuhasteluun. Metsätiellä tuoksui raikkaalta ja söin vadelmia tien poskesta. Kolmen kilometrin kävelylenkki tuntui mukavalta.
Monet ihmiset kadehtivat opettajien pitkiä lomia ja lyhyitä työpäiviä. No, saa kadehtia, sillä asiahan on vain ammatinvalintakysymys. Totuus on kuitenkin, että teemme todella paljon työtä kouluajan ulkopuolella. Tänäänkin tein yhteensä noin 8-tuntisen työpäivän - ja vielä olen kesälomalla. Aherrusta riittää: kouluunkin pitäisi ehtiä tällä viikolla paikkoja kuntoon laittamaan.
2 kommenttia:
Olen ollut koulussa kymmenkunta vuotta opettajana, joten tiedän, että lyhyet työpäivät eivät ole lyhyitä, koska aina oli kotona valmistelutöitä myös eikä kesäloma läheskään niin pitkä kuin luullaan.
Minullakin on tullut lehti mökille kuukauden verran päätien varteen, missä on myös muita postilaatikoita. Tosin siellä eilenkin oli neljä lehteä odottamassa. Kesäilo kuitenkin: kuvittelen, että hakisin kävellen lehden. Tänä kesänä en vielä kuin kerran, aikaisemmin usein paremmin. Ei ole ollut olevinaan aikaa. Matka yhteen suuntaan on vähän alle kaksi kilometriä.
Minulla postimatkaa yhteen suuntaan on puolitoista kilometriä - sopivasti, joten pyrin aina kuin mahdollista hakemaan postin kävellen. Ennen se jaettiin puolilta päivin, tänä kesänä vasta myöhään iltapäivällä. Noin neljän aikaan vasta kannattaa yrittää laatikolle, muuten saa palata tyhjin käsin takaisin. Pidin enemmän aikaisemmasta ajasta. No, nythän postilta menee aikaa nurmikoiden leikkaamiseen...
Lähetä kommentti