Ihana aurinkoinen sunnuntaipäivä. Myrsky heitti mökillä veneen venelaiturin viereen kiville, mutta ehkä se ei mennyt pohjasta rikki. Emme ole ehtineet tarkistaa. Onneksi puita ei kaatunut.
Kohta lähden taas vuodeosastolle äidin luo. Kiitos myötäelämisestä!
3 kommenttia:
Voimia ja Pyhän läsnäoloa näihin arvokkaisiin hetkiin, joita et unohda ikinä!
Muistan elävästi viime kesän viikon, jonka istuin rakkaan isäni kuolinvuoteen äärellä. Itketti koko ajan, mutta onneksi saatoimme äidin kanssa kuitenkin laulaa taivaslauluja isälle. Niitä hetkiä ei unohda!
Jaksamisia!
Lämmin kiitos Maisakaisa ja Tita!
Onhan tämä raskas elämänvaihe. Isäni menetin v. -84 teho-osastolla ja silloin ei vierellä saanut olla kuin muutaman minuutin. Nyt on onneksi toisenlainen tilanne ja meillä läheisillä on ollut jo yli viikko aikaa sopeutua äidin lähtöön. Toki toivomme sydämestämme, että tämä aika ei pitkittyisi, kun mitään toivoa toipumisesta ei ole.
Lähetä kommentti