sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannusvieras








Tällainen juhannuspäivän vieraamme aiheutti hämmennystä eilen iltapäivällä. Kari oli juuri grillannut ja olimme syöneet. Grillin vieressä olevan kannon päällä köllötteli yhtäkkiä tällainen kyy (kai se kyy on).



Minulla sattui olemaan kamera lähellä ja kuvasin sen yleisen sekasorron keskellä. Sisareni oli kauhuissaan ja mummikin oli hairannut kepin mukaansa siltä varalta, että se hyökkää päälle! Voi, voi! Hiljaa ja rauhallisesti otus mateli kasvillisuuden joukkoon ja hävisi näköpiiristä.



Tämän jälkeen yleinen keskustelu velloi "kauhean otuksen" ympärillä. Itse olen sitä mieltä, että olemme voineet yhteiseloa elää jo kauan, vaikka viimeinen näköhavainto kyistä tällä mäellä on 49 vuotta sitten. En missään tapauksessa halua, että se tapetaan. Täytyy vain muistaa pihapiirin ulkopuolella korkeassa heinikossa tai varvikossa kulkiessa laittaa saappaat jalkaan. Ja tömistely nousee taas kunniaan! Nella-koiran kanssa pitää alla varovainen, ettei pääse sitä tuikkaamaan.



Toukokuussa mökin maalarit sanoivat, että rinteestä kuuluu sihinää ja epäilivät käärmettä. Kun siellä on runsaasti sisiliskoja, en osannut ajatellakaan, että juttu voisi olla todellinen.



No, emmeköhän me mahdu samaan pihapiiriin, kyy ja minä. Jos se alkaa ylenmäärin näyttäytyä, täytyy sitten miettiä, mitä sille tehdään. Käärmeenkesyttäjät voivat sitten ilmoittautua minulle matelijan siirtämissuunnitelmia punomaan!



Ei kommentteja: