torstai 9. helmikuuta 2012

Ihmeellisiä juttuja autoista, osa 1


Kun tulin töistä, sisareni soitti minulle raivostuneena: Auton jarruvalot olivat jotenkin heidän tila-autossaan jämähtäneet päälle. Vaikka hän oli pysäytyksen jälkeen polkenut jarrua, ajellut uudemman kerran ympäri kylää, taas polkenut ja tehnyt kaikki temput, mitä keksi, kolme kauniin kirkasta punaista valoa hehkui pihalla auton takapäässä. Naapurit olivat joukolla tulleet huomauttamaan niistä niin monta kertaa, että sisareni hermot olivat jo riekaleina!


Mies oli tietenkin töissä, Kari maailmalla, joten puhelimessa annetut ohjeet jäivät meidän, naiskaksikon, toteutettaviksi. Nappasin ensi töikseni oman autoni tallista ja lähdimme viemään "otusta" äitini tyhjään lämpöiseen talliin sulamaan. Jospa se auttaisi asiaa ennen kuin akku olisi typötyhjä. Mitään napoja emme osaisi irrottaa!


Tallin ovella mietimme, mahtuuko iso auto ovista sisään. Minä sihtailin ja sisareni ajoi. Saimme monen pähkäyksen jälkeen menopelin sisälle peilit ovenpieliä hipoen. Yritin ensin taittaa peilejä kapeammalle, mutta nekin tuntuivat jämähtäneen paikoilleen, enkä uskaltanut vääntää kovaa, etteivät rikkonnu. Sentti taisi jäädä kummallekin puolelle varaa! Talli tuntui olevan yhtä suurta autoa täynnä. Pujoittelin vatsa sisään vedettynä laittamaan ovia kiinni huomatakseni vain, että peräkoukku oli vielä kynnyksen väärällä puolella. Auto tuntui olevan liian pitkä talliin.


Etupäässä oli hylly ja muutamia isoja tavaroita mökiltä talvisäilössä. Sisareni sanoi, ettei uskaltaisi enää peruuttaa autoa pois, joten ei auttanut muu kuin alkaa raivata tallin etupäätä avarammaksi. Saimme 15 cm lisätilaa pitkän ähellyksen jälkeen ja peräkoukunkin ovien sisäpuolelle. Sisareni kömpi repsikan puolelta pois, sillä ovi ei kuljettajan puolelta mahtunut aukeamaan tarpeeksi. Samuel parkui kotona kurkku suorana isonsiskon hoivissa, joten jätimme koko ongelman talliin sulamaan ja poistuimme kiireen vilkkaa.


Äiti soitteli illalla myöhemmin ja kertoi käyneensä kurkaamassa tallin ovelta: Joulunpunaiset valot valaisivat yhä pimeää tallia! Saa mies käydä töistä tullessaan palastamassa sen, mitä pelastettavissa on!


Sangen ihmeellistä on auto sielunelämä! Ei oikein avaudu meille naisihmisille.

Ei kommentteja: