keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Talven viimeiset hiihtokilpailut


Yli kaksisataa lasta hiihtämässä kilpaa ja aikuiset kannustamassa! Siinä sitä oli suuren urheilujuhlan tuntua. Koulumme hiihtokilpailut pidettiin auringon hellimässä säässä ja luisto oli mitä parhain.


Aina jälkeen päin ihmettelen, miten tuollainen spektaakkeli saadaan juohevasti järjestettyä, mutta koulumme miesopettajat ovat käytännöt hioneet vuosien aikana pettämättömiksi. Hyvin sujui nytkin. Tuloslaskentakin oli tunnin päästä viimeisestä maaliintulijasta suoritettuna.


Ilolla seurasin, kuinka kuudennen luokan tytöt spontaanisti järjestivät lähdön tiimellyksessä pienemmälle kolmasluokkalaiselle sukset, kun tämä oli omansa unohtanut kotiin. Samoin sauvansa katkaiseelle pojalle löytyi alta aikayksikön lainasauvat. (Niillä muuten hiihdettiin hopeaa!) Tällainen toisesta oppilaasta välittäminen saa aina lämpimän läikähdyksen aikaan sydämessäni.


Toiset oppilaat hiihtivät tosissaan, toiset ottivat rennommin. Tunnelma oli mukava ja lämmin mehu kisojen jälkeen maistui. Mielessä pyöri vanha totuus: "Ei se voitto, vaan rehti kilpailu..."

Ei kommentteja: