Eilinen iltapäivä ja ilta meni urkuja soitellessa ja kauneimpia joululauluja lauleskellessa kirkossa. Silloin, kun on itse soittovastuussa, ei samanlaista "nautinnon" fiilistä pääse syntymään kuin jos olisi vain rivilaulajana mukana. Mutta näin nyt tällä kertaa.
Tänään jatkuu lauleskelut samassa paikassa. Harjoittelemme kuoron kanssa tulevaa keskiviikon konserttia varten. Minulle tuli kurkku kipeäksi eilen ja saa nyt nähdä, miten tauti etenee. Olisi aika kamalaa, jos en pääsisi laulamaan konserttiin. Kyllähän sitä mukavaa olisi vain istua penkissä, mutta laulukavereiden pulaan jättäminen on kurjaa. Meitäkin on äänessämme vain kolme, joten varaa ei olisi kenenkään jäädä pois.
Ulkona on kireä pakkanen ja kaunis, valkoisella kuorrutettu luonto. Mitä kovempi pakkanen, sitä enemmän nautin! Tänään kyllä jännitin, lähteekö auto toiselta koululta liikkeelle, kun seisoi pihassa kolme tuntia. Omalla koululla se olikin tolpassa. Hyvin starttasi! Ajellessa ihailin kaunista luontoa. Jos ei olisi tänään niin kiire laulamisten kanssa, katselisin vain maisemia ja nauttisin. Säilyisipä huurteiset puut jouluun asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti