Kaksi viikkoa sitten päätin mökkikauden ja siirryin takaisin kaupunkiin. Ystävättäreni ihana kortti ylösalaisin käännetystä veneestä, jota kannetaan rantamaisemasta, kuvasi siirtymistä takaisin tänne kerrostaloelämään. Onhan tämä koti ollut huoleton jättää oman onnensa nojaan melkein neljäksi kuukaudeksi. Kukkia käytiin kastelemassa, mutta yhtään yötä täällä ei edes oltu kesän aikana. Haikeaa on jättää mökkielämä, mutta toisaalta oli kiva tulla kotiin "sivistyksen ja mukavuuksien" pariin. Olihan se kiva taas käyttää tiskikonetta ja vesivessaa!
Työkin on jotenkin mukavampaa, kun voi kävellen aloittaa aamun autoilun sijaan. Arki alkaa asettua uomiinsa, nyytit ja nyssykät on purettu kaappeihin ja huusholli siivottu kesän jäljiltä. Mistä sitä pölyä tuli, vaikka kukaan ei ollut täällä sotkemassa?
Keskiviikkona päättyi tulevien seurakuntavaalien ehdokasasettelu. Mietin pitkään ehdokkaaksi lähtöä. Kolme kautta on kohta takana kirkkovaltuutettuna ja kuntaliitoksen myötä tullut seurakuntaliitos oli tällä vaalikaudella työllistänyt ja tuonut todella vaikeitakin asioita käsiteltäväksi. Vähän jo väsymys iski. Teki mieli luopua, mutta koko kesän asiaa mietittyäni viime metreillä lupauduin kuitenkin mukaan. Kristittynä en olisi kokenut oikeaksi "pistää päätä pensaaseen heti kun vähän ahdistaa"! Isänpäivän tienoo näyttää, mitä tulee tapahtumaan. Käy kuinka tahansa, se on minulle niin tarkoitettu ja suuremmassa kädessä kuin minun! Tuntuu hyvältä ajatella näin.
Tuttavani taistelu rintasyöpää vastaan päättyi viime viikolla. Olen surullinen. Kuolema pysäyttää varsinkin silloin, kun se tulee nuoremmalla iällä.Olen muistellut häntä useana päivänä. Toivottavasti hänen perheensä saa voimia näihin suuriin surun viikkoihin.
Minun taisteluni vuonna 2001 "Herra Hodgkinia" vastaan päättyi siinä erässä voitooni, mutta kyllä sairaus pysyy mukana aina: Kerran syöpäpotilas, aina syöpäpotilas. Aika jakautuu ennen sairastumista ja sen jälkeen. Toivon, että sairastamisaika ja siihen liittyneet suuret asiat ovat kääntyneet voimavaraksi vuosien myötä. Mutta sairaus ei tule koskaan unohtumaan!
Viikonloppu edessä... Ihanaa! Ei mitään pakollista. Lepäilen ja keräilen voimia kiireisen viikon jälkeen. En mene edes mökille. Siellä on sisareni perhe nauttimassa syksyisestä luonnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti