keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Siivouksen ihanuus


Mikä siinä on, että siivouspäivänä askel on hidas töistä kotiin tullessa ja helposti harhaantuu muiden tekemisten poluille? Miksi ei voi ajatella: "Ihanaa! Kipin kapin kotiin, kun pääsen puunaaman huushollin siistiksi!" Ei, minun aivoni eivät kyllä vahingossakaan ajattele noin.


Tänään koulussa vitkastelin ja keksin kaiken näköisiä hommia. Olihan ne ihan tärkeitä, mutta ei niitä olisi tarvinnut heti nyt tehdä. Ja sillä seurauksella, että kotona siivouksen kanssa tuli lopulta kiire, kun illalla oli vielä kuoronharjoituksetkin. Kaiken lisäksi kesken imuroinnin suulake hajosi. Nyt se ei pysy kiinni vaan irtoaa jatkuvasti. Huomenna mentävä etsimään uutta!


Siivous ei todellakaan ole mielipuuhiani. Pyykkiä tykkään pestä, ikkunoiden pesu on ihan kivaa hommaa, pölyjen pyyhintäkin sujuu leikiten, MUTTA imurointi ja lattian pesu on jotain ihan tolkuttoman tylsää! Onneksi on aikuishuusholli ja viikolla olen vielä usein ihan yksinkin, niin ei tarvitse joka viikko siivota. Lisäksi olen antanut itselleni parhaan lahjan, mitä tiedän: Kolmesti vuodessa, jouluna, pääsiäisenä ja mökkikauden jälkeen syyskuussa, meille tulee siivoojat, jotka tekevät suursellaisen. Se on niin ihana asia, että syön vaikka viikon kaurapuuroa, jos muuten ei kukkaron nyörit asiaan aukene. No, ei ole kuitenkaan puurolinjalle tarvinnut heittäytyä! Siivoojarouvat ovat käyneet meillä jo 7 vuotta ja olen ylen kiitollinen heidän työstään. Kotitalousvähennys on kiva bonus! Viime jouluna tilasin heidät äidilleni myös ja nyt hän on vihdoinkin suostunut siihen, että säännöllisen epäsäännöllisesti he siivoavat, jolloin äiti itse selviää pelkällä imuroinnilla.


Onhan se nyt mukavaa, kun on siistiä ja puhdasta taas!


Loppuilta kului lauleskellessa. Oli tosi hyvät harjoitukset jälleen. Vakituinen johtajamme on pois kuvioista ja sijaiskanttori on remmissä. Hän on äänenmuodostuksen ammattilainen ja harjoitukset ovat tehokkaita. Olen kokenut oivalluksen iloa joka kerta, ihan kuin lamppu syttyisi pääkopassa! Minuun tehoaa kielikuvat ja johtajamme Minna osaa niin elävästi kuvailla, mitä haluaa meidän tekevän. Ei voi oppi olla menemättä perille, kun se rautalangasta väännetään! Teimme tekstiä kovin kauniisti tänään, eron oikein huomasi. Raskasta ja intensiivistä oli mutta mukavaa!



Keittiön ikkunasta näkyy tällainen kaunis syysmaisema. Täältä seitsemännestä kerroksesta on ihana seurailla vuoden kiertoon liittyviä maiseman muutoksia. Toiseen suuntaan näkyy varmaan kymmenkunta kilometriä! Ruska on nyt parhaimmillaan. Kohta lehdet putoavat kokonaan ja sitten järvimaisemat näkyvät paremmin. Nautin suunnattomasti, kun jokaisesta ikkunasta näkyy järvi. Viikonloppuna näin kahteen otteeseen joutsenia lennossa. Joskus ne lentävät niin matalalla talon päällä, että tuntuu ihan räpylöiden  hipovan kattoa. Kerran katselin parvekkeelta, kun hirvi juoksi valtatien varressa ja ylitti junaradan järven suuntaan. Jännä tunne, kun olemme kuitenkin ihan kaupungin keskustassa!

Ei kommentteja: