Kummitäti jeesaa

"Voi näitä nykyajan nuoria!" voisin aloittaa paatoksen syvällä rintaäänellä. En aloita!

Tänään paistoi aurinko, mutta tuuli vähän kylmästi. Lähdimme aamukävelylle ja etsimme kävelyreissulla tuulensuojaisia reittejä. Samalla poikkesimme katsomaan kehitysvammaisen taiteilijan taidenäyttelyä, johon vien ensi viikolla myös oppilaani.

Näyttely oli hieno. Taiteilija toistaa töissään samaa aihekuviota välillä melkein loputtomiin. Työt olivat täynnä toistuvia yksityiskohtia ja puuväreillä huolella tehtyjä. Hieno näyttely ainutlaatuisine töineen!

Kävelytiellä paluumatkalla silmäni osui maahan pudonneeseen korttiin. Se oli seurakunnan isoskoulutuskortti, johon kerätään läsnäolokerroista nimmareita. Koska kummityttöni käy koulutusta, poimin tiellä vähän nuhraantuneen kortin talteen, jotta hän voisi palauttaa sen omistajalleen. Vilkaisin nimeä, yllätyin ja sain makeat naurut: kummityttöni kortti! :=)

Niinpä niin... On se hyvä, että on olemassa kummitäti, joka osuu oikeaan paikkaan oikealla hetkellä ja pelastaa pulasta! Milläpä sitä todistaisi läsnäolokertoja, jos kortin hukkaa kadulle?

Tärkeintä elämässä

Käteeni osui näin ihana Katri Kuuselan enkelikortti!

Eilen vietettiin tunnin ajomatkan päässä olevassa kaupungissa päivä humputellen, tarkoituksella roskaruokaa syöden ja "hyvät kahvit" juoden. Kaikki ihanassa seurassa! Samalla hoidettiin muutama asia, mm. palautin tuliterän mutta täysin hengettömän sähkövatkaimen liikkeeseen ja sain toimivan tilalle. Palvelu oli nopeaa sekä ystävällistä, ja kaiken lisäksi sain vatkauskulhon kaupan päälle!

Autolla ajamisesta nauttii, kun keli oli mitä parhain ja auto sisältä siisti eilisen puunauksen jälkeen. Suomi-poppia, iskelmää ja rokkia kuului radiosta matkan aikana ja välillä lauleskelin täyttä kurkkua mukana. (Muualla kuin autossa en koskaan kuuntele näitä kanavia!)

Hauska päivä niin kivassa seurassa!

Kurassa

Tänään autolla ajaessa katselin lattialla olevia kuramattoja. Ne olivat sanan mukaisesti kurassa ja kauhean näköiset. Niinpä kärräsin ne sisälle ja pesin puhtaaksi. Samalla tuli autokin imuroitua sisältä. Yleensä olen auton matot kuurannut aina mökillä, mutta nyt taisi olla ensimmäinen kerta täällä kaupungissa. Poikkeuksellisen kurainen talvi ollutkin!

Vietin iltapäivän mökillä auringossa lehtiä lueskellen ja vain oleillen. Harmittaa, kun aikaa olisi tehdä kaikkia pihahommia, mutta tuo käsi jarruttaa! No, nyt kun muutaman viikon jaksaa vielä sitä varoa, voi varmaan huolettomammin myöhemmin sitä käyttää - vaikka pihahommiin!

Pellolla näin tämän kevään ensimmäisen töyhtöhyypän. Nämä havainnot ovat aina niin mukavia!

Puhdasta taas

Kyllä olin viisas, kun kaksi ja puoli viikkoa sitten sovin siivoojaystävien kanssa siivouksen tälle päivälle. Eilen vähän kokeilin ja tällä kädellä ei todellakaan voi vielä ravistella mitään tai työnnellä imuria. Lähdinkin kävelemään ulos ihanaan auringonpaisteeseen ja sillä aikaa koti puhdistui tuoksuvaksi.

Iltapäivällä poikkesin kouluun Wilma ja iPad-koulutukseen. Aikaa oli niin vähän, ettei kovin paljoa ehditty, mutta vähitellen tullaan viisaammiksi näiden sähköisten hommien kanssa. Vaikka lomalla olenkin, olen osallistunut koulutuksiin ja opekokouksiin, etten ihan putoa kärryiltä.

Illalla oli vielä kuoronharjoitus. Tänään en ehtinyt mökille, vaikka ilma oli mitä ihanin. Huomenna sitten taas...

Auringossa

En malttanut tänäänkään olla pois mökiltä, kun aurinko paistoi niin kauniisti ja kevätpäivän lämpö helli. 

Yöpakkaset ovat olleet ihan kunnollisia. Ranta, joka oli vielä viime viikolla aivan sula, on jäätynyt eikä jää edes päivän aikana ole häipynyt. Tiellä oli iltapäivällä varjokohdissa olevia lätäköitä, joissa oli edelleen jäätä.

Keräilin pihapiiristä talven aikana pudonneita oksia ja nyhdin pitkiä heiniä pois. Kevyttä hommaa, kun mitään raskaampaa ei voi tehdä. Istuin myös auringossa vain nauttien ja tänään ei tuulikaan viilentänyt ilmaa. Kaksi varista pyöri pihapiirissä ja luin niille lakia, etteivät vain alkaisi pesiä mökin lähelle. Metsää kyllä riittää siihen hommaan! Ovat harakoiden kanssa niin äänekkäitä pesänhoitajia, etten mielelläni niitä ottaisi alivuokralaisiksi.

Kävelin metsätietä pelloille ja nautiskelin luonnon äänistä. Pellonreunassa näin ison ketun tuuheine häntineen jonkin matkan päässä. Se ei ensin huomannut minua, joten saatoin sitä vähän aikaa hiljaa katsella. Ei ollut yhtään kapisen näköinen, onneksi. Ilmeisesti myyriä etsiskeli pellolta. Kun liikahdin hieman, otus otti jalat alleen ja häipyi metsän pimentoon. Muuttolintuja ei näkynyt, ei töyhtöhyyppiäkään, vaikka etelämpänä niitä on jo nähty.

Metsän siimeksessä sammalmatto näytti todella kauniilta. Kuvasin niitä ja tämä lieko, mahtaako olla riidenlieko, osui kuviin myös. Ainavihreinä kasveina niin kauniita maaliskuussakin.

Kotiin maltoin lähteä vasta kuuden maissa illalla. Ihanaa, kun pimeys on väistynyt ja valoisat illat hyvää vauhtia tulossa!

Vihdoin vapaa!

Oikea käsi on tänään ollut suurimman osan päivää ilman lastaa. Mikä ihanuus! Tammikuun lopusta lähtien on kädessä ollut 3 viikkoa kipsiä ja 2+2 viikkoa lastaa, yhteensä 7 vasenkätistä viikkoa. Nyt kaikki on takanapäin. Tästä eteenpäin käsi saa olla vapaana, mutta varoa pitää vielä parisen viikkoa.

Aika ihanaa tehdä juttuja oikealla kädellä! Tosin se on voimaton, jäykkä ja peukku ja etusormi vieläkin vähän turvoksissa, mutta ei haittaa. Alkaa elämä tuntua taas normaalilta, vaikka monia juttuja ei vielä voi kädellä tehdäkään.

Lastaa pidän vielä esim. ulkotöissä. Niinpä tänään mökilläkin suojasin varmuuden vuoksi käden, kun leikkelin kuusia. Olin aloittanut homman jo aiemmin, mutta tänään parsin loppuun, edelleen vasemmalla kädellä, sillä oikealla ei vielä saksia voi käyttääkään.

Aurinko paistoi, mutta tuuli jäältä. Pitikin lisätä vaatetta kesken kaiken, vaikka tuntui ensin niin lämpöiseltä. Päiväkahvit oli ihana juoda ylämökin verannalla, vaikka termospullon avaamisen kanssa olikin vaikeuksia. Niin, nautiskelin ihan oikeat KAHVIT. Olen alkanut juoda teen sijaan iltapäivällä kahvia, mitä en ole koskaan aiemmin elämässäni harrastanut. Kahvi kun on niin terveellistä ;=) Tosin maitoa pitää lisätä, muuten maistuu kamalalta!

Näin ison haukan kaartelemassa ilmassa. Harmi, kun olen niitä huono tunnistamaan, joten tarkempi määritys jäi tekemättä. Tiaiset sirkuttivat, mutta joutsenten tai lokkien ääntä ei kuulunut. Kärpänen oli herännyt kaiteelle ihmettelemään lämpöä. 

Kävelin viitisen kilometriä tänään, joten nyt on ihan raukea olo pitkästä ulkoilusta!

Vauhdikasta seuraa

Tänään sain  lähes koko päivän viettää pienen herrasmiehen seurassa. Oli tosi kivaa hoitaa Samuelia, mutta tarkkana sai olla, ettei hyvää vauhtia paranemassa olevan käden kanssa tapahtunut mitään tyhmää.

Aamulla olimme kirkossa perhemessussa. Meiltä näkyy kirkko ikkunaan ja sitä katsoessaan Samuel usein sanoo: "Minun kirkko!" En tiedä, mitä hän sillä tarkoittaa, mutta ehkä muistaa käyneensä siellä lastenmessuissa. Tänään, kuten aina, hän käyttäytyi tosi rauhallisesti. Ei kertaakaan edes korottanut ääntään, vaan kuunteli ja seurasi tarkasti, mitä tapahtui. Alttarilla siunattavanakin jaksoi odottaa hiiren hiljaa vuoroaan. Saarnan aikana syötiin varmuudeksi vähän rusinoita ;=), mutta ilman niitäkin olisi varmaan selvitty, sillä messu oli juuri sopivan mittainen pienille osallistujille.

Päiväruoan jälkeen käveltiin läheiseen liikuntahalliin seuraamaan isonsiskon lentopallopelejä. Äiti ja isä olivat siellä hommissa ja mummu ja pappakin olivat tulleet pelejä seuraamaan. Oli hauska seurata, miten Samuel kaksivuotiaan tarmolla kannusti taputtamalla ja huutamalla oikeaoppisesti muiden mukana.

Myöhemmin kotona leikittiin pehmoleluilla, autoilla ja rakenneltiin palikoilla. Samuel osaa jo rakennella myös itsekseen, joten sain välillä rauhassa seurata Mäkäräisen Kaisan maailmancupin ratkaisuhiihtoa. Hyvä Kaisa!

Opettelimme tekemään myös saman värisistä palikoista torneja. Samppa osasikin sen homman hienosti, mutta ei muista vielä kuin sinisen ja punaisen värin nimeltä. Keltainen ja vihreä menee vielä sekaisin. Niitä vähän opettelimmekin.

Iltaan mennessä oli lentopalloturnaus ohitse ja perhe kävi hakemassa omansa kotiin. Isonsiskon joukkue voitti kaikki pelinsä ja pääsi finaaliin, joka pelataan ensi kuussa. Samalla kuulin, että toinen isosisko oli partioleirillä organisoinut koko leirin pizzanpaiston. Yli 60 pizzaa oli valmistunut ja uponnut nälkäisiin vatsoihin. Jee, täti on niin ylpeä koko sisaruskatraasta!

Tuurissa

Tänään lähdettiin ennen puolta päivää ostoksille Tuurin kyläkauppaan. Viimeeksi olen sinne eksynyt kolme - neljä vuotta sitten. En ole mikään suurien ostoskeskuksien ystävä eikä yleensäkään kaupoissa kiertely kuulu lempiharrastuksiini.

Keskellä peltoa pienessä kylässä valtavan iso shoppailurysä! Aina se vähän ihmetyttää. Paljon oli ihmisiä liikkeellä, kuten aina,  ja parkkipaikkaa sai etsiskellä, jos halusi auton lähemmäksi pääovia. Ruokakaupan edessä oli paljon tyhjää pysäköintitilaa, mutta sieltä olisi ollut vähän pidempi matka raahata tavaroita. Jotain ostettavaa kuitenkin mukaan osui.

Löysin Pomarin kengät itselleni, todella mukavat ja hyvät. Lisäksi tarjouksessa oli Vallilan koristetyynynpäällisiä ja niissä oli mukavan harmaan ja mustan sävyisiä. Yksi työpusero ja pesuainetta, siinäpä taisi olla ostokseni. Sain kyllä omieni lisäksi raahata vielä muutamaa muutakin kassia!

Koko päivä hurahti. Uh, uuvuttavaa! No, nyt saa taas kulua useampi vuosi, ennen kuin sinne seuraavan kerran nenäni pistän!

Nuhassa

Olenkin odottanut, milloin flunssa iskee. Eilen!

Minut oli kutsuttu vierailemaan luokassamme ja oli todella ihanaa nähdä oppilaat sekä viettää tunti heidän kanssaan. Sijaisopen johdolla he olivat valmistaneet kaksi laulua ja kirjoittaneet runoja minulle. Liikuttavaa! Kyllä pienet oppilaat ovat superhienoja.

Kävellessäni aamulla koululle mietin, että vähän tuntuu tuhisevan nenässä. Iltapäivällä nuha alkoi oikein toden teolla ja tänään olen jatkanut niistämistä. Onneksi mitään muita flunssan oireita ei ole.

Eiköhän tämä tästä!

Minna Canthin päivänä

Tänään ovat liput liehuneet saloissa suomalaisen naiskirjailija Minna Canthin kunniaksi. Merkillistä, että tänä tasa-arvon päivänä hän on kuitenkin ainoa nainen, jolla on liputuspäivä!

Minna Canth, alkuperäiseltä nimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson, oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen sekä sanomalehtinainen. Jälkipolvet tuntevat hänet romaaneistaan, novelleistaan sekä näytelmistä. Hän opiskeli Jyväskylän seminaarissa, samassa, josta minäkin v. 1984 valmistuin, tosin silloin puhuttiin jo yliopistosta :=) Aiemmin hän käytti nimeä Miinu Johnson. Seminaariaikana etunimeksi vakiintui Minna ja avioliiton kautta sukunimeksi Canth. Kansakoulunopettajan opinnot hänellä jäivät kesken.

Muutamana kesänä olen mökillä lueskellut suomalaista kirjallisuutta oikein urakalla. Yksi suvi kului Sillanpään teosten, toinen Canthin ja kolmas Kiannon kanssa. Tarkoituksena oli lukea kirjailijan tuotantoa laajasti. Itse koin jotenkin hypnoottisena upota entisajan suomalaisen yhteiskunnan kuvaukseen, hitaaseen elämänrytmiin, jossa luonto on erottamaton osa ihmisen arkipäivää. Sillanpää oli kyllä ylivertainen omasta mielestäni!

Kukahan kirjailijoistamme on ensi kesän urakkana?