Neljä kuukautta

Vastahan oli vappu ja ripustin kissan verannan karahkaan roikkumaan...

Miten neljä kuukautta mökillä voi mennä näin nopeasti? Sitä tässä ihmettelen ja pieni haikeus täyttää mielen. Viimeistä viikonloppua vietellään. Sunnuntaina lasken isännän viirin ja hiivin kimpsuineni taas kaupunkiin. Kesä ja mökkielämä on ohitse!

Laskeskelin äsken, että tultuani mökille toukokuun 3. päivä olen ollut sen jälkeen vain kolme yötä kaupungissa koko kesän aikana. Lisäksi muutaman yön olen ollut rivitalossamme maalla ja tietenkin olemme yöpyneet kesälomamatkoilla muualla, mutta muuten olen ollut tosi tiiviisti täällä mökillä. Vaikka kaupungissa on ollut illalla joku tilaisuus tai kokous, olen aina halunnut yöksi tänne. Kesä on niin lyhyt ja illat sekä aamut usein todella kauniita. 

Tällä viikolla olen raahannut lähes joka päivä töihin mennessäni tavaroita kotiin. On se kumma, kun periaatteessa ruokaa ja vaatteita lukuunottamatta kaikki on täällä mökillä valmiina, niin silti kuskaan koko toukokuun kaikenlaista kamaa tänne - ja taas kesän loppuessa kotiin takaisin. Ja voi sitä vaatteiden määrää! Ei mitään järkeä...

Kotona on pölyistä. Siellä ei jostain syystä ole kukaan kesän aikana putsinut paikkoja ;=) No, saavatpa ihanat siivoojaystäväni maanantaina tehdä työtä, jossa käden jälki todella näkyy. Ihana tulla töiden jälkeen puhtaaseen, suursiivottuun kotiin! Kiitos jo etukäteen, Päivi ja Leena!

Tästä viikonlopusta vielä nautitaan laineiden liplatuksessa.

Haukkakesä

Mökkitien varrella olevalla peltoaukealla on koko loppukesän näkynyt haukkoja, ilmeisesti tuulihaukkoja. Lähes joka kerta tiellä kulkiessani niitä on näkynyt, joskus kaksikin kerrallaan. Pari viikkoa sitten seurasin pitkään yhden puuhia: Ensin kaarteli, sitten lekutteli paikoillaan korkealla, pudottautui alemmaksi lekuttelemaan ja vielä kerran alemmaksi. Sitten nousi taas ylös. Yhtään syöksyä saaliin kimppuun en sillä kertaa nähnyt.

Mökin ympäristöönkin ilmeistyi heinäkuun puolivälissä haukka. Kuulin sen ääntelyä monet kerrat ja pari kertaa näin lennossa sekä istumassa puun oksalla. Harmi, että olen niin huono haukkoja tunnistamaan, etten tiedä lajia. Sen tiedän, että tämä ei ollut tuulihaukka.

Itä-Suomen retkellä näimme suuren vaalean haukan tien varressa ja yhtä suuren mutta tummemman näin pari kertaa työmatkalla täällä kotiseudulla. Isot haukat ovat komeita ilmestyksiä!

En ole aiempina kesinä tehnyt näin paljon haukkahavaintoja kuin tänä kesänä. Myyriä on paljon, joka selittää osaltaan haukojen määrää. Ruokaa siis pitäisi riittää.

Valoa hämärään

Pari viikkoa sitten mökkijärven hämäryyttä valaisi kirkas kuutamo.

Täällä mökillä alkaa olla myöhemmin illalla jo todella pimeää. Lyhtyjä on ulkona vähän joka paikassa...

... ja erilaisia.

Ylämökin verannan lyhdyt ovat kaikki mustia mutta eri kokoisia ja näköisiä.

Ulkovaloja poltetaan myös ahkerasti... 

ja tietenkin sisällä paljon kynttilöitä.

Maalausta

Kävin töistä tullessa ostamassa purkin mustaa ulkomaalia, ettei jäisi maalaamiset viime tippaan. No, ovat jo jääneet! Sää on kuitenkin niin lämmin, että homma onnistui hyvin. 

Maalasin alamökin takaa alimmaisen hirren, joka vaihdettiin alkukesästä. Huomenna sudin sen vielä toiseen kertaan. Mökit on maalattu Vinhalla, joka vesiohenteisena on mukavaa työstää. Ei tarvitse liuottimien kanssa heilua. 

Maalaaminen näin kauniissa säässä oli ihan hauskaa puuhaa. Lämmitin lopuksi vielä saunan ja saunoin pitkän kaavan mukaan. Huomasin pois tullessani, että naapurit olivat saapuneet. Ihan hauska tietää, etten ole ypöyksin täällä rannalla niin kuin tavallisesti viikolla. 

Nyt lähden vielä käymään laiturilla katsomassa pimenevää maisemaa. 

Suloinen sunnuntai

Eilinen sunnuntaipäivä oli niin kesäinen ja kaunis. Päätin nauttia joka hetkestä, kun ei tiedä, milloin nämä kauniit säät päättyvät.

Lähdin aamulla mökkipaikkakunnan kirkkoon messuun. Kirkko sijatsee niemessä todella kauniilla paikalla. Ajelin maalaistietä, katselin puimureita pelloilla ja odottelin rauhassa, kunnes tiellä pyörivä pyyparvi lenteli verkkaisesti pois metsän siimekseen. Kurkiakin näkyi arvokkaasti astelemassa jo puidulla pellolla.

Messussa meitä oli kahdeksan ihmistä työntekijöiden lisäksi. Olo ei ollut yhtään vaivaantunut vaan varsin kotoisa. Maalla käy joskus näin!

Messusta porhalsin pikkukylän markkinoille, jossa menetin kaiken käteisen rahani. Koriin eksyi leivonnaisia, teepussin alustat, huivi ja kaksi pyyhettä. Makoisan räiskäleen söin hillon kanssa, ennen kuin lähdin takaisin mökille. Loppupäivän nautiskelin ulkona auringossa. Oli niin ihana ilma!

Illalla lähdin vielä kaupunkiin urkuviikon viimeiseen konserttiin. Siellä kuuntelin lumoutuneena Cecar Franckin Preludia ja Max Regerin Fantasiaa Jumala ompi linnamme -koraaliin. Suomen suurimpien urkujen soittaja, Lapuan tuomiokirkon urkuri Marko Koskinen pani parastaan ja kirkkomme upeat urut loistivat äänikertoineen.

Illalla polttelin kynttilöitä niin sisällä kuin ulkonakin ja ihastelin pimenevää iltaa. Järvellä meni vene, jonka valot näkyivät meille. Kun sammutin kynttilät ja valot, nukkumaan mennessä oli todella pimeää! Mistään ei näkynyt valon tuiketta. Kohta "routa kesäporsaan kaupunkiin ajaa"...

Kävelyretken varrelta

Syksyn värit alkavat näkyä luonnossa. Tämä kauniin värinen lehti oli pudonnut tielle, kun hain postia.

Mahtavan kokoisia tatteja kasvoi varvikossa. Madot olivat jo ehtineet aterialle. Lampaankääpiäkin näkyi olevan kuusien alla rinteessä, mutta kävelin vain ohitse. Kantarelleja olemme saaneet niin paljon, että muut sienet saavat jäädä muille kerääjille.

Suppilovahveroita katselin myös, mutta omaan sienipaikkaani ne eivät vielä ole nousseet. En näin aikaisin ole niitä muulloinkaan löytänyt. Ystävältäni tuli muutama päivä sitten viesti, että hän oli jo niitä kerännyt.

Aurinkoinen päivä on ollut. Tuulikin puhalsi vain heikosti ja välillä oli aivan tyyntäkin. Ihana oli istua verannalla lehteä lukemassa ja söimme sekä joimme päiväkahvitkin pihalla. Täytyy nauttia näistä elokuun lämpimistä päivistä, kun ei koskaan tiedä, milloin hyvät säät päättyvät.

Nyt lähden lämmittämään saunaa!

Lähiruokaa

Söimme tänään varsinaista lähiruokaa: 5 km päässä kasvatettuja herneitä, punajuurta, porkkanaa, sipulia ja perunaa sekä vähän kauempaa kalastettua siikaa ja jälkiruoaksi vadelmia. Oman pihan kantarellit ja työkaverin omenat jäivät huomiselle. 

Illalla paistettiin vielä pihagrillin avotulella lättyjä, kun maito olisi muuten vanhentunut. Nyt on vatsa täynnä herkkuja!

Kaunis, aurinkoinen sää houkutteli kokkaamaan ja syömään ulkona. Kesken  ruokailun huomasimme purjeveneen, joka kävi kääntymässä rannassamme. Kävin nappaamassa kuvan, kun vene oli ehtinyt vähän kauemmaksi. 

Nyt ilta on hämärtynyt ja sytyttelin ulos sekä sisälle paljon kynttilöitä. Hauskaa, että koko viikonlopuksi on luvattu aurinkoista säätä. Nautitaan!

Musiikkia klavikordilla

Olen ollut neljän päivän aikana neljässä urkuviikkomme konsertissa. Onneksi huomenna on huilauspäivä. Alkaisi muuten näkyä turnausväsymystä!

Tänään vuorossa oli klavikordilla soitettua musiikkia. Soitinhan on erittäin hiljainen, historiallinen kosketinsoitin, joka on sointinsa vuoksi jäänyt kovaäänisempien soittimien varjoon. 

Eija Virtanen, joka on ensimmäinen Suomessa solistisen klavikorditutkinnon tehnyt soittaja, esiintyi yhdessä Maritta Heliön kanssa. Kuulimme iloista 1600-1700 -luvun musiikkia  Pekka Kostiaisen Rasavilli Visarallilla höystettynä. Lopuksi ihailimme soitinta ja saimme kysellä siitä ja jopa kokeilla soittamistakin. Hauskaa oli!

Syksy kurkkii...

Koivuissa on jo keltaisia lehtiä. Viime perjantaina huomasin sen selvästi ajellessani autolla töistä kotiin. Täällä rannassa puut ovat vielä vihreitä, vaikka yksittäisiä kellertäviä lehtiä on lennellyt jo monta viikkoa.

Eläimet tekevät talvivarastoja. Olin käärinyt alamökin verannan maton rullalle, jotta sade ei sitä kastelisi. Tänään laitoin sen paikoilleen ja huomasin, että rullan sisällä oli PUOLUKOITA! Orava, myyrä tai jokin muu otus oli kantanut sinne aarteensa. Hassu juttu, vaikka vähän harmitti, sillä osa puolukoista oli sotkenut mattoon punaisia tahroja.

Tänään alkoi sorsastus. Tulin mökille vasta illalla puoli kahdeksan maissa eikä vielä ole kuulunut räiskintää. Ilma onkin ollut niin kirkas ja se taitaa olla metsästykselle epäedullista. Onneksi! En yhtään pidä amuuskelusta ja toivon hartaasti, että kaikki meidän mökkijärven sorsastajat olisivat jo niin vanhoja ja raihnaisia, etteivät enää jaksa saaliin perässä juosta. Inhoan metsästystä!

Aamulla oli mökkipellon reunaan ajettu tuliterä puimuri. En niin hienoa ja uudenaikaista ole vielä koskaan nähnyt. Äsken huomasin, että puolet pelloista oli jo puitu.

Syksy saapuu, vaikka yritän kynsin hampain vielä pitää kesästä kiinni. Ei auta... Haikeaa...

Ps. Ja juuri tätä postausta tallentaessani kuului ulkoa ensimmäinen laukaus. Voi itku!

Mielenkiintoisia numeroita

Postilaatikkoon kopsahti lasku mielenkiintoisella summalla. Kaiken lisäksi lasku oli aivan oikein! Hmmm...

No, onneksi lasku ei ole henkilökohtainen. Täällä summalla saa kuitukaapelin tietylle alueelle ja bloggaus luistaa liukkaasti! Vahinko vain, että itse olen niin harvoin kyseisellä alueella nettiä käyttämässä ja tulevasta nopeasta verkosta nauttimassa.