Kuu piipussa

Täysikuuta eletään. Kivaa, kun päivällä paistoi aurinko pitkästä aikaa ja illalla kumotti kuu. Pitää nauttia nyt, sillä taas on sateita tulossa.



Mukavaa viikonloppua kaikille! Levätään...

Ostoksilla

Muutama viikko sitten tilasin naapurikaupungin Sotkaan kaksi yöpöydiksi tarkoitettua lipastoa. Täällä viikolla soittelivat, että ne ovat noudettavissa. Olisivat tulleet sen tuhannen palasina, mutta pyysin kokoamaan valmiiksi ja maksoin tietenkin ylimääräistä siitä lystistä. Maksoin mielelläni, sillä en kestä tilannetta, jossa puoli päivää kasataan jotain ja lopuksi huomataan, että puuttuvien ruuvien / tappien / muiden nippeleiden vuoksi hommaa ei saada valmiiksi ilman rautakaupassa käyntiä! Niin, että meille ei enää lankkuja osteta, jos minä saan päättää! (Kari on kyllä välillä toista mieltä.)



Vettä tuli kaatamalla matkalla, mutta onneksi tavaroita autoon pakattaessa sää oli kuivempi. Kävin muutamassa muussa liikkeessä samalla ja ostin pikku Samuelille talvikamppeita.



Seppälässä käydessäni meinasin saada parkkisakot! Jostain kumman syystä unohdin laittaa kiekon ja takaisin autolle tullessani Parkki-Pirkko oli jo viikseen asettelemassa sakkolappua. Kysyi, olenko auton omistaja, otti lapun pois ja neuvoi olemaan unohtamatta kiekkoa seuraavalla kerralla. Olin kerrassaan ihmeissäni tällaisesta inhimillisestä käytöksestä!



Kotona rakas sisareni tuli auttamaan lipastojen kantamisessa. Yhtään miehenretaletta (anteeksi!), siis herrasmiestä kun ei ollut tällä kertaa näköpiirissä. Saimme kunnialla homman hoidettua ja ilta onkin kulunut vanhoja pois viedessä ja tavaroita laatikoihin järjestellessä.



Olen kovin tyytyväinen ostoksiini!

Ekaluokkalaisen suusta

Elävästä elämästä ekaluokalta:



Opettaja: "Kaksi varista istui aidalla. Sitten sinne tuli kaksi varasta..., ei kun varista lisää. Kuinka paljon niitä sitten oli?"

Oppilas hihitellen: "No, ei yhtään, kun ne varkaat varasti ne linnut!"



... ja me kaikki naurettiin vatsat kippurassa!

Museolta 2

Kotiseutumuseon pihapiirissä on monenmoisia rakennuksia. Kaikki ovat omalla tavallaan kauniita ja erityisesti harmaantunut hirsi viehättää silmää. Rakennusten kunnossa pitäminen nielee rahaa ja vaatii aikaa. Hienoa, että on ihmisiä, jotka haluavat säilyttää vanhaa tuleville sukupolville omia vaivojaan säästelemättä.

Museolta

Tässä eräänä päivänä kävin kotiseutumuseon pihassa katselemassa vanhoja rakennuksia. Otin muutamia kuvia mielenkiintoisista kohteista. Tämä oven lukko oli aika kaunis. Minkähänlainen avain siihen mahtaisi sopia? Olisi varmasti yhtä hieno kuin lukkokin.

Pienillä saappailla tätilään

Näillä pienillä, söpöillä saappailla, kokonumero 20, asteli Samuel tänään tädin luokse kylään. Askeleet olivat harkitun vakaat, sillä yksivuotias on juuri oppinut kävelemään. Meno on keskittynyttä, mutta jos kiire tulee, kontataan varmuuden vuoksi.



Mukavin homma tätilässä oli keittiön kauhalaatikon tyhjentäminen lattialle. Kotonakin se tehdään välillä monta kertaa päivässä. Toisaalta äiti ehtii tyhjentämisen aikana laittaa perheelle vaikka ruuan, joten hyödyllistä puuhaa pikkumiehelle!







Hauska oli myös seurata, mitä teepöydässä tapahtui. Samuel on hoksannut kuukauden päivät, että isot ihmiset saattavat syödä parempaa ruokaa kuin mitä hänelle on tarjolla. Hän haluaakin maistaa jokaista suupalaa, jolla toiset herkuttelevat. Kaikki taitaa kelvata, mikä tietenkin avartaa makumaailmaa. Minulla hän maistoi luumua sekä kakkua ja hyvää oli.



Äitinsä kertoi, että isi oli yhtenä päivänä yllättänyt pikkuvesselin keksilaatikolta, vaikka paikka on huolellisesti teljetty. No, salvat oli auki ja poika söi keksipaketista toisella kädellä itse ja toisella syötti Nella-koiraa, joka istui vieressä rikostoverina. Aikamoinen pari taitaa heistä vielä kehkeytyä!



Kiva oli vierailu. Saatoin heitä kotiinpäin vesisateessa ja Samuel heilutti minulle ensimmäisen kerran erotessa ihan itse. Vau, olin otettu!

Kärpässieni

Tänään ajelimme katsomassa uusia maisemia vieraan järven rannalla. Maaseudun rauha huokui sateen keskeltä. Katselimme peltoja, joilla näkyi vielä keskeneräiset puinnit ja koneet odottamassa kuivempaa säätä.



Sade päättyi lähes kokonaan, kun pysähdyimme. Kävin keräämässä sieniä ja löysinkin kantarelleja ja voitatteja. Kari paistoi ne kotona jä söi hyvällä ruokahalulla ruisleivän päällä. Minä katselin vierestä, sillä en halunnut vatsakipuja (nyyh!).



Tämä kärpässieniduo oli kasvattanut itsensä ihan kiinni suureen muurahaispesään. Kaunis ja kauneudessaan niin kavala!

Kaksi tornia ikkunasta

 



Kodin kolmesta ikkunasta näkyy tämä sama maisema vähän eri kulmista: Kaksi tornia, joista toinen on kyllä tehtaan savupiippu. Niin, ja näkyyhän siellä vielä kolmantena pieni piippukin. Maisemaa on kiva katsella päivittäin, kun näin syksyllä väritys muuttuu ja on tällä hetkellä jo varsin syksyinen.



Lopuista ikkunoista näkyy enemmän metsää ja lehtien pudottua tulee järvikin esiin sekä kaupungin keskustan tuntumassa oleva lampi. Kesäaikaan vesi vain pilkistää sieltä, täältä. Keväisin ja loppusyksystä on mukava katsella joutsenia, jotka kaartaen laskeutuvat veteen. Korkealla asumisessa on hyvänä puolena huikeat maisemat.



Viime päivinä on ollut synkän mustia pilviä, joita kirkas auringonpaiste vielä terästää. Aamulla näytti taivaanranta siltä, kuin olisi asunut vuoristossa: Mustan taivaankannen reunoilla oli kirkasta, johon matalalla roikkuvat teräväreunaiset pilvet tekivät vuoristosilhuettia. Oli hauskan näköistä! Harmi, ettei ollut aikaa kuvata, kun samalla laittelin itseäni työkuntoon ja keittelin puuroa.



Viikonloppu edessä, ihanaa! Nautitaan...

Kuraa putkissa

Kiireisen alkuviikon jälkeen suunnittelin eilen meneväni päiväunille, kun töistä vihdoin kotiudun. Toisin kävi! Olin tuskin ulko-oven sulkenut, kun ovikello soi ja siellä oli naapurini kauhuissaan: Vesijohdoista tulee kuulemma ruskeaa vettä!



Onneksi minua varoitettiin. Olisin ehkä kulauttanut kurkkuuni tai laittanut ruuan sekaan vettä sen kummemmin tutkimatta. Ja toden totta, vesi oli kuin teetä! Kupin pohjallekin laskeutui paksusti sakkaa. Yäk! Kamalan näköistä.



Päiväunien sijaan ryhdyin soittelemaan ja ottamaan selvää, mikä samentumisen aiheuttaa. Vesilaitokselta kerrottiin, että yksi säiliöistä (?) oli tyhjentynyt vahingossa ja kestää jonkin aikaa, kunnes vesi taas kirkastuu. Vedessä ei "kai" pitäisi olla bakteereja!



Tiedotin naapureille ja lähdin hakemaan kaupasta pullovettä rankkasateessa. Kun tulin kotiin, oli jo liian myöhäistä ryhtyä päiväunille.



Netissä kaupunkimme vesilaitoksen sivuilla ei ole asiasta ollut halaistua sanaa vielä tähän päivään mennessä, ei myöskään paikallislehdessä. En oikein ymmärrä tiedotuspolitiikkaa. Luulisi, ettei kauheasti aikaa vie kirjoittaa asiasta lyhyt tiedote. Ehkä vesilaitoksella puhelinkin soisi sen jälkeen vähemmän. Mietiskelen, miten asia hoidetaan, jos vedessä ihan oikeasti olisi bakteereita. Taitaisi sitäkin tietoa joutua odotelemaan niin kauan, että jommasta kummasta päästä jo meikäläisellä kuplisi yli ja sängynpohja kutsuisi. Surkeaa tiedotusta näyttää olevan!



Vesi on nyt jo kirkasta, mutta juon sitä vasta huomenna, varmuuden vuoksi.

Mammuttikokous

Eilen illalla oli kokous. Nukuin edellisen yön huonosti, sillä kokouksessa oli hankalia asioita päätettävänä ja kai ne vaikuttivat myös uniini. Olin koko viikonlopun ja maanantain valmistellut kokousasioita lukemalla esityslistaa ja aineistoa läpi huolellisesti sekä etsimällä netistä lisätietoa muutamaan kohtaan. Netti on kyllä oivallinen apuväline näissäkin asioissa.



Kokous alkoi klo 18 ja päättyi klo 22.25! Huh! Enpä ennen ole moisessa ollut. Kun puheenjohtajan nuija kopahti pöytään päättymisen merkiksi, tuntui siltä, etteivät jalat pääse liikkelle pöydän alta. Olin ihan kangistunut, vaikka puolessa välissä oli pieni jaloittelutauko. Aivot olivat ihan seis ja olo muutenkin pöllähtänyt.



Kotona pyöri kokousasiat vielä pitkään mielessä. Menin heti nukkumaan, mutta eihän uni tietenkään tullut, kun päässä vain risteilivät illan asiat. Kun vihdoin nukahdin, heräsin melkein heti yskänkohtaukseen. Pieni ärsytysyskä on vaivannut jo viikon verran ja yöllä se on tietenkin kiusallisin.



Kahden maissa nukahdin ja aamulla heräsin kuolemanväsyneenä. Meillä oli kaiken lisäksi luokkakuvaus koulussa. Mahtaa tulla mukavat kuvat, kun ope näyttää nukkuneen rukoukselta tummine silmäpusseineen!



Joskus harrastaminen ottaa koville ja häiritsee vähän työntekoakin!