Valkoisia kukkia

Kaupunkikodin piha on ollut kauneimmillaan viime viikon ajan: Suuri juhannusruusupensas kukkii, samoin pallohortensia, jota meillä on kerrostalon pihassa ainakin kymmenen metriä pitkä pätkä.



       

Pianon mestarikurssilla

Tänään sain mahdollisuuden osallistua kuunteluoppilaana Eero Heinosen pianon mestarikurssille kaupunkimme musiikkijuhlilla. Eero Heinonen on lied-pianisti, kamarimuusikko ja Sibelius-Akatemian pianonsoiton dosentti. Hänen Sibelius-levytyksensä ovat saaneet paljon kansainvälistä huomiota ja hän pitää säännöllisesti mestarikursseja.



Saimme seurata kahden oppilaan opetusta. Toista oppilasta hän opetti suomeksi, toista englanniksi. Oppilaat soittivat ensin teoksensa läpi ja sen jälkeen sitä kahlattiin uudestaan opettajan huomioiden avulla. Kuulimme yhden Beethovenin pianosonaateista ja bagatelleja.



Oli hienoa seurata pedagogin arvostavaa opetusta. Kaikki sujui myönteisessä ja kannustavassa hengessä. Opettajan kielikuvat sekä oma malli soittamisessa saivat asiat menemään hyvin perille ja oli hienoa huomata, kuinka nuori pianisti ymmärsi opettajansa ajatukset. Hän kannustaa oppilasta ajattelemaan omilla aivoillaan. Se näkyi selvästi koko ajan. Opettaja ei antanut valmiita ratkaisuja vaan vaihtoehtoja.



Kaksi ja puolituntinen kului kuin siivillä. Koin seuraamisen äärettömän mielenkiintoisena ja aion mennä seuraamaan muidenkin mestarikurssien opettajien opetusta, joihin on mahdollista yleisön osallistua. Oli niin kivaa tänään!

Käärmettä kuskaamassa

Aamulla, kun herättiin, Kari huomasi kyyn taas samalla kannolla kuin aiemminkin. Hän päätti ryhtyä käärmeenkesyttäjäksi ja pyydystää otuksen saaviin, jotta saamme sen kuskattua autolla kauemmaksi.



Minä olin pelosta jäykkänä, kun Kari haravan ja pihaharjan varren kanssa ryhtyi toimeen. Kyy oli ilmeisesti yöstä vielä niin kohmeessa, että antoi ottaa itsensä hyvin helposti kiinni: Kari vain otti kuin pihdeillä varsien avulla käärmeestä kiinni ja nosti sen saaviin. Saavissa kyy kähisi ja yritti päästä reunaa pitkin ylös, mutta pääsi vain puoleen väliin. Laitoimme kannen, joka ei kyllä ollut tiivis, päälle ja vielä ison roskapussin kannen päälle. Sen sidoimme narulla kiinni.



Kaikki tapahtui niin nopeasti, että huomasin olevani vielä yöpuvussa. Tempaisin takin päälleni ja sitten laitoimme saavin autoon. (Huom! Karin, ei missään tapauksenssa minun!!!!) Tuntui vähän haljulta istua autossa käärmeen kanssa! Pelkäsin, että jos se kuitenkin karkaa saavista.



Veimme kyyn kuuden kilometrin päähän. Linnun tietä sieltä tulee meille 2,5 km ja yksi järvikin on välissä. Päästimme sen hakkuuaukean reunassa vapaaksi. Se raukka oli niin järkyttynyt automatkasta, ettei osannut tulla kyljellään olevasta saavista pois. Se piti kaataa kokonaan ylösalaisin. Sitten se lähti hitaasti lipumaan maastoon. Suunta oli muuten suoraan mökkiämme kohti!



Huh, huh! Olen vieläkin ihan pökerryksissä operaatiosta. Karia ei tietenkään pelottanut, mutta minä olin ihan kauhusta kankea. Pelkäsin eniten sitä, että se karkaa auton sisälle.



Loppujen lopuksi vanngitseminen oli ihan helppoa. Toivottavasti sillä on mukava, uusi elämä uudessa paikassa ja voi kehuskella muille seudun käärmeille automatkastaan. JA TOIVOTTAVASTI EI OSAA ENÄÄ TAKAISIN MEILLE!



     

Vieraasta vuokralaiseksi

Aamulla heräsin auringonpaisteeseen. En kuitenkaan jaksanut nousta heti ylös, vaan loikoilin ja kuuntelin radiota. Sieltä tuli mm. mielenkiintoinen ohjelma Suomen romanien historiasta.



Aika ihana päivä, kun ei ole ollut mitään ohjelmassa, pelkää oleilua ja sen toteuttamista, mitä päähän pälkähtää. Lomapäivien pitäisikin olla mielestäni juuri tällaisia.



Kun sain vaatteet päälleni, kävin katsomassa grillin vieressä olevan kannon päältä, näkyisikö juhannusvierasta ja siellähän se käärme köllötteli! Sillä tuntuu olevan hyvin jämptit tavat. Muistan lukeneenikin jostain, että kyyn tapaa aurinkoisina päivinä samasta kohtaa lämmöstä nauttimasta. Hain kameran ja kuvasin sitä taas. Kyy päästi hyvin lähelle. Kuvien oton jälkeen testasin, mitä tapahtuu, kun tömistelen. Ei mitään! Jatkoi vain auringonottoaan hievahtamatta.







Kaikki, joille olen käärmeestä kertonut, ovat olleet sitä mieltä, että omapa on pihasi, mutta jos meille tulisi, niin... Eli käärmeviha on sitkeässä ja kaikki ovat sitä mieltä, että se pitäisi ottaa pois päiviltä. Minä mietin!



Juhannusvieraasta tuli vuokralainen!

Juhannusvieras

Tällainen juhannuspäivän vieraamme aiheutti hämmennystä eilen iltapäivällä. Kari oli juuri grillannut ja olimme syöneet. Grillin vieressä olevan kannon päällä köllötteli yhtäkkiä tällainen kyy (kai se kyy on).



Minulla sattui olemaan kamera lähellä ja kuvasin sen yleisen sekasorron keskellä. Sisareni oli kauhuissaan ja mummikin oli hairannut kepin mukaansa siltä varalta, että se hyökkää päälle! Voi, voi! Hiljaa ja rauhallisesti otus mateli kasvillisuuden joukkoon ja hävisi näköpiiristä.



Tämän jälkeen yleinen keskustelu velloi "kauhean otuksen" ympärillä. Itse olen sitä mieltä, että olemme voineet yhteiseloa elää jo kauan, vaikka viimeinen näköhavainto kyistä tällä mäellä on 49 vuotta sitten. En missään tapauksessa halua, että se tapetaan. Täytyy vain muistaa pihapiirin ulkopuolella korkeassa heinikossa tai varvikossa kulkiessa laittaa saappaat jalkaan. Ja tömistely nousee taas kunniaan! Nella-koiran kanssa pitää alla varovainen, ettei pääse sitä tuikkaamaan.



Toukokuussa mökin maalarit sanoivat, että rinteestä kuuluu sihinää ja epäilivät käärmettä. Kun siellä on runsaasti sisiliskoja, en osannut ajatellakaan, että juttu voisi olla todellinen.



No, emmeköhän me mahdu samaan pihapiiriin, kyy ja minä. Jos se alkaa ylenmäärin näyttäytyä, täytyy sitten miettiä, mitä sille tehdään. Käärmeenkesyttäjät voivat sitten ilmoittautua minulle matelijan siirtämissuunnitelmia punomaan!

Ihanaa juhannusta meille kaikille!

On juhla ja juhannusilta ja liekeissä kokkopuut....

Aaton aattona

Kesäpäivän seisaus! Päivä, jolloin valoisa aika vuorokaudesta on pisimmillään. Aion valvoa myöhään ja vain nauttia valkeasta kesäyöstä. Saatanpa lukea myös Sillanpään ihanaa, verkkaisaa kuvausta vanhanajan kesästä.



Juhannussiivouksen tein eilen. Tänään kävin kaupungissa hakemassa äitini mökille juhannuksen viettoon ja samalla poikkesimme ruokakaupassa. Voi pojat, kuinka oli väkeä liikenteessä! Ostoksista päätellen näytti siltä, että kaupat ovat seuraavan viikon suljettuna.



Kaikilla mökeillä tuntuu olevan väkeä, kuten aina juhannuksena, jos on kaunis ilma. Onhan se todella mukavaa, jos voimme nauttia keskikesän juhlasta auringonpaisteessa. Niitä sadejuhliakin on muistissa lähimenneisyydestä!



Poimimme luonnonkukkia kimpuiksi tuvan pöydille. Iltapäivällä otin päiväunet pihakeinussa, tosin shaalin alla, sillä tuuli puhalsi aika viileästi, jos ei ollut suoraan auringonpaisteessa. Siinä torkkuessa alkoi todella tuntua juhannukselta.

Musiikkiforum

Tänään olin kuuntelemassa kansainvälistä erityislahjakkaiden soittajien musiikkitapahtuman Forumin päätöskonserttia. Kauko Sorjosen säätiö on suomalainen järjestävä taho ja osanottajia on mm. Venäjältä, Ukrainasta ja  Baltian maista.



Venäläisen koulukunnan musiikkikasvatuksen sato on mykistyttävän hienoa. Forumin nuorimmat osallistujat ovat alle kouluikäisiä ja kilpailu on kasvanut osanottajamäärältään vuosi vuodelta. Nytkin mukana oli lähes sata pientä ja isompaa muusikkoa.



Konsertin alkamisaika oli suomalaisittain klo 16.00 mutta venäläiseen tapaan "noin". Todellisuudessa taidettiin päästä alkuun klo 16.15. Nuorimmat kilpailijat esiintyivät ensin ja he olivat todella suloisen näköisiä juhlapuvuissaan suurten rusettien keikkuessa päälaella. Soitto oli taidokasta ja eläytyvää, välillä jopa häikäisevän hienoa. Suurin osa säveltäjistä oli minulle jokseenkin vieraita, ilmeisesti venäläisiä. Mukaan mahtui kuitenkin tuttujakin säveltäjiä, tosin sävellykset olivat outoja. Silti oli mukava kuunella taitavia esiintyjiä.



Joillain soittajilla tuli muistikatkoksia, mutta taitavasti he jatkoivat eteenpäin. Osa kuulijoista ei varmasti huomannut mitään. Näihin epäonnistumisiin olivat nuoret saaneet varmasti myös koulutusta, sillä heidän käytöksestään ei juurikaan huomannut, että virheitä tuli. Toivottavasti vaativat opettajat eivät niistä tee suurta numeroa.



Tällä tasolla soittaessaan lapsi tai nuori on joutunut jo harjoittelemaan lähes ammattimaisesti. Taisivat kaikki käydäkin omissa maissaan musiikkiakatemiaa tai musiikkiin erikoistunutta koulua. Harjoittelumäärät ovat valtavia ja vaatimustaso korkea. Neukkulan jäljiltä Venäjällä on edelleen korkeatasoinen musiikkikasvatusjärjestelmä erityislahjakkaille lapsille ja se tuottaa suuret määrät pieniä muusikoita. Onko soittaminen sitten aina kivaa, onkin jo toinen juttu!

Iltauinnilla

Päivä on kulunut osaksi kaupungissa: Olimme hoitelemassa äidin asioita ja sitten jaoin myös hänen lääkkeensä. Päähänpistosta poikkesin myös kampaajalla, uudella sellaisella ja hänellä sattui olemaan heti sopivasti aikaa. Niinpä hellin itseäni hetken siellä ja nyt hiuksissa on kirkastunut värisävy. Hieman nauratti, kun kampaus oli nuoren laittajansa oloinen. Olin kuin yläasteikäinen! Ihan söpöä, kun minustakin vielä saa teinitytön näköisen!



Mökille tultuani luin päivän lehdet ja sitten iskin alamökin kimppuun. Siivosin saunakamarin ja saunan eteisen juhannuskuntoon. Kannoin puukopat täyteen puita ja viikatoin pihaakin.



Päivän päätteeksi kävin äsken iltauinnilla. Vesi on ihan uitavan lämpöistä, tosin lämmintä se ei ole. Koko päivän on tuullut kovasti eikä hyttysistä ole ollut tietoakaan. Nyt tuuli on tyyntynyt jonkin verran ja kas: Itikat olivat ilta-aterialla ja uidessa inisivät pään ympärillä tuulesta huolimatta. Laitoin laiturin samalla kahdesta kohtaa varmuuden vuosi narulla kiinni ja siinä pienessä ajassa hyttyset pureskelivat paljaat nilkkani! Täytyy lähteä laittamaan niihin jotain kutinaa lievittävää.



Huomenna sataa!