Juhlaa juhlan päälle

Tämä kevät on ollut juhlien aikaa: On ollut omia juhlia, ystävien juhlia ja eilen vietimme äitini 75-vuotispäiviä perhepiirissä. Oikea juhlapäivä on 1.6.

Oli mukavaa olla sisareni perheen ja äidin kanssa syömässä rauhassa pitkän kaavan mukaan. Minä ahmin töissä valvontavastuun päälle painaessa viidessä minuutissa sapuskat ja usein silloinkin joku härdelli sattuu kesken kaiken. Lapset ovat lapsia! Tämän vuoksi nautin suuresti, kun välillä saa aterioida rauhassa ja hiljaisuudessa.

Ensi viikonloppu on koko Suomessa juhlien aikaa. Nyt taitaa käydä pitkästä aikaa niin, että tuttavapiirissä ei ole yhtään sellaista ylioppilasta, jota lähtisimme juhlimaan. Tosin kauempana kirjoittanutta ystäväni tytärtä muistamme, mutta paikan päälle emme lähde.

Juhlat ovat mukavia. Toisaalta olisi kiva, jos niitä sattuisi harvakseltaan pitkin vuotta. Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen ja nyt kyllä tuntuu mukavalta, kun juhlakausi on lopuillaan. Ei herkkua mahan täydeltä sentään...

--------------------------------------------

Sataa! Mittari näyttää 12 astetta. Koko päivä on ollut tosi viileä. Kävin yhdeksän jälkeen postimatkalla ja olisi saanut olla hanskat kädessä. Iltapäivällä nostin kytkintä ja tulin mökiltä tänne peltomaisemien keskelle sivistyksen pariin. Rannassa tuulikin niin, että hiukset meinasi lähteä. Ei todellakaan näyttänyt tältä:

Hän on poika!

Sisareni kävi tänään rakenneultrassa. Koko päivän vähän väliä mietiskelin, mitä uutisia sieltä saadaan. Toivoin ja rukoilin tietysti, että ne olisivat hyviä.

Hänen esikoisensa kohdalla 13 vuotta sitten tuli vääriä hälytyksiä useampia. Ehdimme surra ja itkea monet itkut, kunnes selvisi, että terve tyttö on tulossa. Nuorimmaisensa kohdalla mitään määrityksiä ei sitten tehtykään. Sisareni oli vahvasti sitä mieltä, että tulee mitä tulee, rakkaudella vastaanotetaan!

Töiden jälkeen istuin alas ja soitin sisarelleni. Hänen iloinen äänensä toi jo helpotusta, saatika sitten uutiset: Vauva on terve ja POIKA! Voi, miten ihanalta minusta tuntui! Huolellisen tutkimisen jälkeen oli myös sukupuoli näkynyt ruudulla selvästi.

Paras asia on tietenkin, että kaikki on tällä hetkellä, puolikiloisena, hyvin. Toisaalta tuntuu hassulta, että arvauksemme sukupuolesta toteutui. Äiti itse oli varma, että vauva on poika, koska raskaus on ollut aivan erilainen kuin kaksi aiempaa. Minusta tuntui myös siltä, että nyt on pojan vuoro. Isänkin salainen toive taisi toteutua!

Meidän tyttövaltaisessa suvussa pojat ovat olleet harvinaisia. Molemmille isovanhemmille ensimmäinen (= myös todennäköisesti viimeinen) poika on varmaan erityinen asia. Mutta tärkeintä tietysti on se, että raskaus edelleen menisi hyvin ja alkusyksystä maailmaan syntyisi terve vauveli!

Teatteria

Kummityttöni aloitti viime vuonna teatteriharrastuksen. Olimme tietenkin koko suku katsomassa hänen esityksiään. Nyt on vuorossa jo toinen näytelmä, missä hän on  mukana.

Sivusta seuranneena ei voi muuta kuin ihailla neidin jaksamista ja sitoutumista. Näytelmän harjoitteleminen on todella kova urakka ja lisäksi esitykset tehdään koulun sekä muiden harrastusten ohessa. Joka ilta hän taitaa olla jossain päin menossa, mutta silti ilo tekemisessä säilyy.

Tänään menen katsomaan hänen näytelmäänsä. Se kertoo nuorten arjesta ja rakastumisesta. Mummille hän oli sanonut, että ei ole ehkä hyvä idea tulla, kun tässä vähän kiroillaan. Se oli vanhalle, entiselle opettajalle ehkä hyvä vihjaisu. Mummi ei ehkä ymmärtäisi...

Minä menen ja ruusukin on jo ostettu. Todella hienoa, että aikuiset jaksavat ohjata nuorille harrastustoimintaa, on se sitten mitä tahansa.

Arviointeja

Eilen oli ihastuttava kevätpäivä: lämpöä, mökkeilyä, linnun liverrystä ja TODISTUSARVOSANOJA! Istuskelin auringossa mökin verannalla ja välillä pihakeinussa miettien oppilaiden todistusnumeroita ja sanallisia arviointeja.

Opettajan työssä lähes kaikki muu on mukavaa, mutta arviointi ei. Tuntuu jotenkin tylsältä vääntää innokas ihmisentaimi numeroksi. Olen jo pitkään ollut sanallisen arvioinnin kannalla, joka mielestäni kertoo oppilaasta enemmän kuin numero. Vanhemmat haluavat numeroita, koska ovat siihen omana kouluaikanaan tottuneet. Osa opettajista haluaa niitä myös, sillä numero on nopea kirjoittaa. Mitä se sitten kertoo oppiaineen hallinnasta, onkin minun mielestäni jo toinen juttu!

Minulle luontainen arviointi olisi kirjoittaa suorasanaisesti oppilaasta. Olenkin sen tehnyt pienten kanssa vapaaehtoisesti joka vuosi ns. väliarviointina aiemmin talvella. Keväällä on sitten annettu varsinainen lukuvuositodistus, joka pienillä on sanallinen "rasti ruutuun"  -systeemillä.

Eilen ahersin näitä arviointeja. Sää oli niin ihana, että taisi työnteko mennä nautinnon puolelle! Samalla tuli seurattua mökin yli lentävää kurkea, keinun takaa ilmestyvää haukkaa, joutsenten puuhia sekä kaikkialta esiin tunkevaa vihreyttä. Työntekokin tuntui jopa hauskalta siinä ympäristössä!

Joka niemeen, notkoon, saarelmaan...

... ovat mökkiläiset löytäneet tiensä tänä viikonloppuna. Kaikilla lähimökeillä on vilskettä talven jäljiltä, joten meidänkin rannat ovat heränneet eloon. Minä siellä olenkin yksin kevättä vietellyt.

Keväässä minua viehättääkin se, että saan mökkeillä rauhassa: Ei ole naapureita, ei vesiliikennettä järvillä, vain luonnon rauha ja hiljaisuus. Huumaava lintujen laulu täyttää illat ja sitä voisi kuunnella vaikka kuinka myöhään. Viikko sitten perjantaina kuulin käen kukkuvan ensi kertaa ja se oli taas niin mieleenpainuva hetki.

Tänään olemme olleet koko päivän ystäväpariskunnan rouvan 60-vuotisjuhlissa. Mukavat juhlat järven rannassa kauniissa, hoidetussa, entisen pappilan pihapiirissä. Tuuli oli raivoisa, mutta pihaan pystytetty teltta talon suojassa oli mukava oleskelutila. Ja tietenkin sisälläkin olimme. Nyt on vatsa täynnä herkkuja!

Mukava palata mökille. Huomenna en sieltä liikahda minnekään, paitsi kävellen postireissulle. Ihanaa ilmaa luvattu, joten on kiva viettää sunnuntai kaikessa rauhassa luonnosta nauttien.

Voihan Sosnovyi Bor!

Ajaessani eilen mökiltä töihin kuuntelin radion aamu-uutisia. Siellä kerrottiin, miten 130 kilometriä Kotkasta sijaitsevan Sosnovyi Borin ydinvoimalan jätealtaat ovat tupaten täynnä. Nyt suunnitellaan ydinjätteen rahtaamista Siperiaan teräskonteissa. Jätettä on niin paljon, että altaan tyhjentämiseen menee 16 ja puoli vuotta, vaikka työtä tehtäisiin joka päivä 24 h vuorokaudessa kolmessa vuorossa.

Siperiassa jäte on turvallista, jos kontit pysyvät ehjinä. Ydinjäte säteilee kuitenkin vielä satoja, jopa tuhat vuotta. Lisää jätettä on luvassa Sosnovyi Borista, sillä tänään luin netistä, että Venäjä suunnittelee sinne uutta voimalaa, jossa olisi 4 reaktoria. He tarvitsevat omaan maahansa energiaa, jotta voivat myydä mahdollisimman paljon maakaasua Keski-Eurooppaan!

Huh, huh! En ole koskaan kannattanut ydinvoimaa. Onhan se turvallinen ja saasteeton vaihtoehto silloin, jos voimalat pystytään hallitsemaan. Tänä keväänä syntymäpäiväni 11.3. kuitenkin näytti ihmisen taidot selvitä ydinvoiman kanssa: Pieleen meni, tällä kertaa Japanissa! Sotkua selvitään vieläkin ja peruuttamattomia vahinkoja on tapahtunut niin ihmisille kuin luonnollekin. Lisäksi vaarallinen säteilevä jäte, jonka annamme perinnöksi tuleville sukupolville, ei tunnu hyvältä.

Olen itse uusiutuvan energian kannattaja ja vaihtanut oman sähköni siihen. (Ties mitä sähköä oikeasti käytän, mutta ainakin rahani menevät uusiutuvan tuotantoon.)

Ihan oikeasti minua pelottaa Venäjän rajan takana olevat ydinvoimalat. Jotenkin uskon, että Pohjoismaissa voimalat ovat tarkan huolenpidon alla koko ajan, mutta rajan takana taitaa olla toisin. Toivon hartaasti, että olen pelkoineni väärässä!

 

Rakentelua

Taas tuli todistettua, kuinka hyödyllisiä kädentaidot ovat koulussa.

Olimme saaneet käsityön valmiiksi ja en viitsinyt aloittaa seuraavaa työtä, johon olisi tarvittu enemmän aikaa. Niinpä annoin lapsille Multilink-palikat ja ryhdyimme niistä rakentelemaan. (Multilinkit ovat koulun "legoja".) Riemun kiljahduksia kuului, kun kannoin korin luokkaan. Rakentelu on niin mieluista.

Seurasin lasten puuhia. Hyvin sopuisasti he jakaantuivat ryhmiin ja ryhtyivät työhön. Vaikka rakenneltiinkin pienemmissä ryhmissä, ryhmät kommunikoivat koko ajan keskenään ja kävivät mm. kauppaa palikoista: "Saammeko noita vihreitä lisää, niin me annamme mustia tilalle?" Ihailtiin toisten aikaansaannoksia, autettiin ja neuvottiin. Ensimmäistäkään kertaa ei tarvinut puuttua oppilaiden työhön tai työskentelytapaan.

Olisipa enemmän aikaa tällaiseen! Ihan oikeasti jotkut luomukset olivat todella hienoja ja taidokkaasti rakenneltuja. Lisäksi leikit olivat mielikuvituksellisia, sosiaalisia ja hauskoja. Kaikilla oli mukavaa. Toivottavasti tämä päivä muistetaan positiivisesti vielä myöhemminkin.

Koulussa on usein kivaa! (Ainakin open mielestä.)

Ihanaa, Leijonat, ihanaa!

Vaikka en mikään lätkäfani olekaan on sanottava, että

 IHANAA, LEIJONAT JA KIITOS!!!!!!!

Hautausmaajuhla

Hautausmaamme täytti tänä keväänä 90 vuotta ja tänään oli siihen liittyvä juhlajumalanpalvelus. Sen jälkeen seurakuntamme jo eläkkeellä oleva talouspäällikkö kertoi hautausmaakierroksella mielenkiintoisia asioita meille kuulijoille.

Hautausmaamme on W.G. Palmqvistin suunnittelema ja hyvin kaunis. Se sisältää monia hienoja yksityiskohtia, kuten tehtaan perustajasuvun hauta-alueen muistomerkkeineen sekä monenlaisia istutuksia ja kasviryhmiä. Sinne on sijoitettu myös useita veistoksia.

Oli mielelnkiintoista kuulla hautausmaan historiaa ja pieniä hauskoja yksityiskohtia. Ilma vain oli niin viileä, että olisin kaivannut toppatakkia päälleni. Toivottavasti en tule kipeäksi, sen verran kylmältä kierroksella tuntui.

Sataa...

Illalla nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä kuului sateen ropinaa katolta. Kuivuuden ja lämmön jälkeen kevätsade tuntui raikastavalta. On mukavaa, kun ilma puhdístuu ja allergisetkin saavat apua oireisiinsa. Luonnollekin vesi tekee hyvää. Pääsee vihreys maassakin vauhtiin.

Viikonloppu taitaa olla viileä, mutta ei kyllä yhtään haittaa. Viimeiset haravoinnit ja muut pihatyöt sujuvat mukavammin, kun ei ole hiki otsassa koko ajan.

Mukaavaa keväistä viikonloppua!