perjantai 27. toukokuuta 2011

Hän on poika!


Sisareni kävi tänään rakenneultrassa. Koko päivän vähän väliä mietiskelin, mitä uutisia sieltä saadaan. Toivoin ja rukoilin tietysti, että ne olisivat hyviä.


Hänen esikoisensa kohdalla 13 vuotta sitten tuli vääriä hälytyksiä useampia. Ehdimme surra ja itkea monet itkut, kunnes selvisi, että terve tyttö on tulossa. Nuorimmaisensa kohdalla mitään määrityksiä ei sitten tehtykään. Sisareni oli vahvasti sitä mieltä, että tulee mitä tulee, rakkaudella vastaanotetaan!


Töiden jälkeen istuin alas ja soitin sisarelleni. Hänen iloinen äänensä toi jo helpotusta, saatika sitten uutiset: Vauva on terve ja POIKA! Voi, miten ihanalta minusta tuntui! Huolellisen tutkimisen jälkeen oli myös sukupuoli näkynyt ruudulla selvästi.


Paras asia on tietenkin, että kaikki on tällä hetkellä, puolikiloisena, hyvin. Toisaalta tuntuu hassulta, että arvauksemme sukupuolesta toteutui. Äiti itse oli varma, että vauva on poika, koska raskaus on ollut aivan erilainen kuin kaksi aiempaa. Minusta tuntui myös siltä, että nyt on pojan vuoro. Isänkin salainen toive taisi toteutua!


Meidän tyttövaltaisessa suvussa pojat ovat olleet harvinaisia. Molemmille isovanhemmille ensimmäinen (= myös todennäköisesti viimeinen) poika on varmaan erityinen asia. Mutta tärkeintä tietysti on se, että raskaus edelleen menisi hyvin ja alkusyksystä maailmaan syntyisi terve vauveli!

Ei kommentteja: