Kummityttöni aloitti viime vuonna teatteriharrastuksen. Olimme tietenkin koko suku katsomassa hänen esityksiään. Nyt on vuorossa jo toinen näytelmä, missä hän on mukana.
Sivusta seuranneena ei voi muuta kuin ihailla neidin jaksamista ja sitoutumista. Näytelmän harjoitteleminen on todella kova urakka ja lisäksi esitykset tehdään koulun sekä muiden harrastusten ohessa. Joka ilta hän taitaa olla jossain päin menossa, mutta silti ilo tekemisessä säilyy.
Tänään menen katsomaan hänen näytelmäänsä. Se kertoo nuorten arjesta ja rakastumisesta. Mummille hän oli sanonut, että ei ole ehkä hyvä idea tulla, kun tässä vähän kiroillaan. Se oli vanhalle, entiselle opettajalle ehkä hyvä vihjaisu. Mummi ei ehkä ymmärtäisi...
Minä menen ja ruusukin on jo ostettu. Todella hienoa, että aikuiset jaksavat ohjata nuorille harrastustoimintaa, on se sitten mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti